Jumissa

Kaikesta ennakkoon luetusta ja kuullusta infosta huolimatta vauva-arjen intensiivisyys on yllättänyt. Kolme kuukautta täyttänyt N on ollut vastasyntyneestä saakka vilkas, syliä vaativa ja helposti havahtuva vauva, eli vaikka hän nukahtaisikin, ei uni ole kovin syvää. Pidän jatkuvasti jotain taustaääntä päällä - yleensä Ylen Aamu-tv - jotta vauva tottuisi elämään ympärillään eikä hätkähtäisi joka kolausta. Joskus toimii, joskus ei. Juuri kun luulin, että alamme löytää jonkinlaista päiväunirytmiä, alkoi eteen tupsahdella esteitä kuin videopelin vaikeustasoja konsanaan.

Käyn joka päivä vaununlenkillä N:n kanssa ja vaunuihin hän onkin nukahtanut kiitettävästi alkuarastelun jälkeen. No, kun jokin asia rullaa hienosti, niin eikös juuri siihen iskeydy kapuloita rattaisiin. Kerrostalostamme hajosi hissi ja hajosikin perusteellisesti. Se on aiemminkin ollut usein epäkunnossa, mutta on tähän saakka aina korjattu vuorokauden sisällä. Tällä kertaa systeemistä paukahti jokin keskeinen osa, jonka saa vain Euroopasta tilaamalla. Mikään ei saavu Australiaan pikaisesti ja olemmekin odotelleet osaa nyt lähes kuukauden. Vaununlenkkejä hissilakko ei tykkänään tenännyt, mutta vaikeutti kyllä. Joudumme säilyttämään vaunuja kellarikerroksen varastokomerossa, jonne raijaan äkäisen vauvan monta porraskertaa. Kun N sitten lenkin jälkeen nukkuu auvoisasti, hän tietenkin herää vaunuista nostoon ja kailottaa protestinsa koko kerrostalolle - eikä taatusti nukahda enää kotona.

Vaunulenkkejä uhkaa hissilakon lisäksi se, että nyt kolmekuukautisena N ei yhtäkkiä viihdykään vaunuissaan. Vaikka hän edelleen nukahtaa niiden liikkeeseen, vaunuihin "joutuminen" on katkeran vastalauseen paikka. Ilmeisesti vaunuissa ei ole enää kivaa, kun niistä ei juuri näe ulkomaailmaa. Nyt lenkille lähtö ei ole enää odotettu päivän piristys, vaan viivyttelyn ja vastahakoisuuden aihe: ei nimittäin huvita äitiäkään, kun lapsi huutaa pää punaisena ensimmäisen vartin. Toivon hartaasti, että kyseessä on vain vaihe, joka menee pian ohi. Ensiapuna pitänee vaihtaa yhdistelmävaunujen koppaosa istuimeen, jossa saa katsella ympäristöä.

Jos vauva ei viihdy vaunuissa, looginen ratkaisu olisi kantaa häntä kantorepussa. Niinpä niin... tähän saakka yritykset saada N viihtymään rintarepussa ovat nekin olleet protestien pysäyttämiä. Eilen ensimmäistä kertaa N suostui asettumaan reppuun ja peräti nukahti sinne. Ilo lopahti kuitenkin lyhyeen, kun hän puolen tunnin jälkeen heräsi, eikä reppu enää kelvannut koko loppupäivänä. Toisaalta nukahtaminen todistaa, että se on mahdollista, joten jospa tämäkin asia harjoittelun myötä paranisi. Nopeuttaisi huikeasti lenkkejä laittaa vauva kantoreppuun ja unohtaa ne kömpelösti saatavat vaunut kellariin.

Nämä viime viikkoina tapahtuneet hidasteet ovat kukin ikävästi kaventaneet elinpiiriämme, koska kodista poistuminen tuntuu niin hankalalta. Vaikka käymme yhä joka päivä ulkoilemassa, olen mm. missannut pari neuvolan äiti-lapsi-ryhmän tapaamista, koska vauvan kiinnostus vaunuilla liikkumista kohtaan on ollut äänekkäällä miinuksella. Luulin jo, että pian tämä tästä helpottaa, kun...
itselleni pukkasi nuhan, joka on entisestään häirinnyt arjen sujuvuutta. Etenkin yöt ovat tuskaa, koska en saa itse nukuttua rykimiseltäni, ja yskänmekastus herättää myös vauvan. N:kin vaikuttaa tukkoiselta ja kipuilevalta, johon onneksi on auttanut lasten panadol. Kauhulla odotan ensimmäisiä vatsatauteja ja korvatulehduksia, kun jo perusnuha on tällaista pakerrusta.

Pisteenä väsyneen i:n päälle telkkari-tietokoneemme teki tenän. TV:mme siis operoi vain tietokoneen kautta ja jostain syystä masiina ei tänään toimi. Soitto E:lle töihin ei asiaa auttanut ollenkaan, koska eipä hänkään tiedä kaukaa käsin, miksi laite ei käynnisty, vaikka eilen pelitti. Nyt kaiutan Aamu-tv.tä kännykästä samalla kun kirjoitan tätä läppärillä. Pitänee katsoa Netflixin sarjat läppäriltä telkun ollessa tiltissä. Onneksi sentään nykykodissa on useampi vehje viihdettä varten, muuten iskisi kyllä aikamoinen epätoivo kotiin linnoittautuneena nuhapotilaana, nuhaa kitisevän vauvan vahtina.

Jospa tämä tästä! Parempaa huomista odotellen.

Onneksi aivan kulman takana on uusi kahvila, johon pääsee lyhyelläkin lenkillä hieman ihmisten ilmoille.

Perthin talvi voi olla täynnä jääkylmää viistosadetta, tai tällaisia peräti lämpimiä kirkkaita päiviä. Juuri nyt ollaan onneksi kirkkaalla puolella.

Elokuussa on tiedossa reissu Suomeen, tulevia pullakahveja fiilistellessä!