23.9.2012

Käsityö- ja designmessut, sekä islam, peace

Kävelin keskustan halki odottamaan ystävääni J:tä, ja pääkadulla vastaani tuli kourallinen musliminaisia ja -lapsia keltaisia narsisseja ja tulppaaneja kantaen. He ojensivat niitä vastaantulijoille, hymyillen, osa arasti ja varovaisesti, osa lämpimästi. Lapset juoksivat kukkien kanssa sinne tänne, nauroivat ja kirmailivat. Yksi naisista kantoi pahvista kylttiä: "Islam. Peace."

Useimmat ohikulkijat ottivat ojennettuja kukkia vastaan, mutta yksi länsimainen nainen marssi ryhmän luokse, pysähtyi tivaamaan jotain huivipäisiltä naisilta, elehtien kiihkeästi käsillään, ei vaikuttanut tyytyväiseltä. En kuullut keskustelua, olin kauempana. Otti kuitenkin kukan lopulta. Naiset hymyilivät lopulta toisilleen, huivipäinen ja huiviton, ja jatkoivat eri suuntiin. Särkee sydäntä katsoa, miten pieni rohkea ryhmä naisia ja lapsia joutuu/uskaltautuu kadulle puolustamaan omaa yhteisöään, omaa uskontoaan.

Viikko sitten Sydneyssä mellakoitiin, noin kolmesataa sikäläistä muslimia protestoi Yhdysvaltojen suurlähetystön edessä YouTubessa leviävän anti-islamilaisen elokuvan "The Innocence of Muslims" takia. Alkujaan maltillinen mielenosoitus syttyi kaaokseksi, jossa loukkaantui parikymmentä osallistujaa ja useita poliiseja. Tapahtuma kuohuttaa Australiaa, sillä etnisiä mellakoita on täällä erittäin harvoin ja vähän, ja lehtien mielipidepalstat pullistelevat nyt yllättynyttä tuohtumusta ja peräti puhdasta raivoa muslimeja kohtaan.

Laaja enemmistö Australian muslimeista ja imaameista tuomitsi  väkivallan selväsanaisesti ja suorilta käsin. En tiedä, oliko tämän päivän kukkatempaus maanlaajuinen tapahtuma vai muutamien täkäläisten naisten itsekseen organisoima, mutta kaikki pisteet heille uskalluksesta ja yrityksestä.

Sitten näinkin jotain ihan muuta, eli paljon iloista väkeä aurinkoisen taivaan alla vehreällä kampuksella. Päivä kului J:n kanssa rattoisasti Perth Upmarket-tapahtumassa University of WA:n pihapiirissä ja tiloissa. Upmarket on WA:laisten pikkuputiikki-designerien ja käsityöläisten myyntitapahtuma, tarjolla oli jos vaikka mitä kaunista, tarpeellista, tarpeetonta ja etenkin kallista. Herranpieksut, kaikella oli hintaa ainakin kaksin verroin siihen nähden, mitä käsitöistä Suomessa pyydettäisiin! Analysoimmekin J:n kanssa, että suomalaisten mentaliteetti pakottaa hinnat kohtuullisiksi. Jokainen osaa edes jotain käsitöitä, ja ostajan on aina helppo kuvitella, että "tekisin tuollaisen itsekin".
Piknikseuralaiseni.
UWA:n kampusalue ja päärakennus. Piha tulvi tänään väkeä, kaunis ilma ja Upmarketin runsas tarjonta selvästi houkuttelivat muitakin kuin meitä!
Päärakennuksen edustan allas, taustalla myyntikojuja. Leppoisan sunnuntain näyttämö.
Ihania mehikasvi-kahvikuppeja, mulle kans! No en ostanut... teen itse. Joskus.
Käsintehtyjä, lähes syötävänmakeita saippuoita.
Käsintehtyjä herkkuja jonotettiin pisimpään. Toffee- ja suklaapöytä, oijoi. Korkea lasipurkki myyjän edessä on täynnä käsintehtyjä pienia vaahtokarkkeja.

Suomalaisen kukkaronnyörit avautuvat vasta silloin, kun kohde/tuote on niin ihana, että sen kertakaikkiaan haluaa, mutta sen tekemiseen tarvittavat materiaalit + työtunnit (+ purkamiseen ja uudelleenyrittämiseen vaadittavat työtunnit) maksaisivat yhtä paljon kuin se valmis, designerin / ammattikäsityöläisen tekemä uniikkituote. 

Kamalasti katetta tai "ylimääräistä" useimmat eivät ole valmiita pulittamaan, ja täkäläisten hintoja ei varmaan yksikään suomalainen saisi lompakostaan irti, vaikka varaa olisikin. Vai innostaako ketään verhokankaasta tehty kellohame hintaan $120? Tai nahkainen käsilaukku hintaan $160? Entäs keraaminen pikkuruinen lautanen, ilmeisesti sormisuolalle tai kolmelle pähkinälle, hintaan $20? Vai olenko vain pihi ja alleviivaan pihiyttäni tässä luettelemalla näitä hintoja...?
Hame vain 120 dollaria. Just, tankoon jää. Teen itse, tämänkin. Kunhan ehdin. Ja hommaan ompelukoneen...
Pellistä leikattuja (irti poltettuja) hahmoja, ulko- ja sisäkäyttöön. Fremantlesta näitä saa.
Väli-Amerikan hengessä. Reippaat värit. Alla hillitympiä kippoja ja kuppeja, sekä (hinnakkaita) rintakoruja.

Hinnoista huolimatta kauniita esineitä oli ihana kierrellä katselemassa, tarjonta oli kattavaa ja myyntikojuja oli päärakennuksen etu- ja takapihalla sekä sisällä kahdessa ellei peräti kolmessa kerroksessa. Itse päärakennus on komea uusromaaninen "linna", jonka varjoissa on aina mukava viettää päivää tai iltaa - pian kampuksella alkavat taas pyöriä ulkoilmaelokuvanäytökset, joihin tullaan omien piknikeväiden ja viinin kera.

Kampuksen nurmikko on kuin tehty piknikeille.
Historiavajaassa Perthissä on mukava törmätä wanhan ajan tunnelmiin, olkoonkin vanha aika "vain" sadan vuoden takaa.

Lempipuuni viikuna. Ihmeellisen laajalle kattava puu, maassa aina kumppanina murattia, se ilmeisesti pitää varjosta.
Kasvitieteellisen puutarhan värejä ja tuoksuja.
Kasvitieteellisestä puutarhasta voi kurkistaa päärakennukselle päin. Melkein viidakon tunnelmissa.

Tänään istuimme kymmenien muiden ihmisten keskellä kampuksen manikyyritasoisesti hoidetulla nurmikolla syömässä järkyttävän makeita esanssimuffineja - keinotekoinen mansikka ja oikein makoisa valkosuklaa. Näin yksinäisen valkoisen ilmapallon karkaavan häikäisevänsiniselle taivaalle.
Ajattelin: "minä olen onnellinen."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!