1.9.2013

Syö juo Perth

Hämärä otsikko on perua Perthin ruokafestari- ja messukuukaudesta Eat Drink Perth, jota vietetään vuosittain maaliskuussa. Perth yrittää profiloitua milloin milläkin saralla (taiteet, muoti, ruoka) ja osassa onnistutaan, osassa ei. Talvikuukaudet on täällä nimetty Winter Arts Seasoniksi: kesäkuun alusta elokuun loppuun kaupungilla on erilaisia tapahtumia, ravintolatarjouksia, näyttelyitä ja esityksiä.

Vaikka olen taiteen ja kulttuurin ystävä, en ole erityisemmin osallistunut tapahtumiin, koska sesongista huolimatta - tai sen takia - tapahtumat ovat yllättävän hinnakkaita. Joskus on tarjolla ilmaista huvia, useimmiten lapsille. Ilmaisia tapahtumia olisi myös viikoittain kaupungilla lounasaikaan (konsertteja, kuoroesityksiä tai vastaavia), mutta niihin en yleensä ehdi toimistosta rientää. Luulenpa myös, että mainostuksesta ja esitteistä huolimatta loppujen lopuksi aika harva tietää talvitapahtumista.

Perth sijoittui juuri kymmenen parhaimman - tai "asuttavimman" - kaupungin joukkoon vuosittaisessa vertailussa, heti Helsingin perään. Vaikka suhtaudun kyseiseen listaukseen varauksella (tarkoitettu pääasiassa kansainvälisten firmojen käyttöön työkomennusten kustannuksia laskettaessa), kertoo se jotain. Perthissä on hyvä olla ja elää, mutta samainen listaus kertoo, että Perth on nykyään Australian kallein kaupunki. Ja se näkyy ja tuntuu. Arvelen, että nämä tapahtumakuukaudet ja sesongit vetäisivät tuplasti enemmän väkeä pienemmillä lippuhinnoilla ja pääsymaksuttomilla päivillä.

Onnellisesti kalleuden vastapainoksi meidän taloudessa nautitaan ilmaisia työn hedelmiä. Tai ei sittenkään, melko raskaalla raadannalla ne hankitaan. E on töissä seikkailufirmassa, jonka vaelluksilla ja retkillä tarjottavasta ruuasta jää aina osa yli. Kymmentuntisten päivien päätteeksi E kerää kotiin kassillinen hedelmiä ja sämpylöitä, uutuutena muffinsseja, nam. Myös luomukananmunat ja luomusitruunat tulevat työn puolesta, sillä pomolla on kanoja ja sitruunapuita. Munat saa käydä noukkimassa pihalta ja sitruunat puista. Tuhlaamista inhoava E poimiikin kaiken talteen. Nyt ongelmana on jaksaa kuoria ja pusertaa kaikki talven kasvukauden loputkin sitruunat mehuksi tehosekoittimella ennen kuin homehtuvat. Mutta onpahan C-vitamiinin saanti turvattu!
Työn hedelmät. Mansikat ja kukat kaupasta.
Olen aiemminkin kertonut, miten paljon pidän täkäläisestä ruokatarjonnasta. Puutteita toki löytyy, mutta nyt reilun kahden vuoden jälkeen täkäläiseen rytmiin ja ajatteluun tottuu. Mikroruokia ja valmiseineksiä ei juuri tunneta, mutta sesonkivihannekset ja hedelmät ovat kova juttu. Mansikat alkavat taas tulla sesonkiin, joten litra saattaa irrota 2-3 dollarilla (1,75-2,50 euroa). Aiemmin ruisleivän puutteesta kärsineenä olen älynnyt alkaa ostaa "terveysleipää", sitä saksalaismallista murenevaa tosi tummaa kokojyvä-ruisleipää. Paikkaa ihan hyvin pahimman ruispalojen puutteen. Hoksasin myös viime viikolla uuden tuotteen, Wupper-leivät, joita tuottaa paikallinen luomuun erikoistunut leipomo Fremantlessa Perthin keskustasta etelään. Wupper-ruisleipä ei muistuta suomalaista, mutta hapanta ohraleipää kylläkin. Hyvää vaihtelua!
Pahoittelut surkeasta kuvanlaadusta, kännykän kamera alkaa vedellä viimeisiään.

Wupper-hapanleipää. Hyvää.
Vaikka maidottomien jugurttien rintamalla on Perthissä hiljaista (soijajugurtteja löytyy peräti kolmea eri makua), saa täältä jos jonkinlaista "maitoa" lehmänmaidon korvikkeeksi. Tuttujen soija-, riisi-, kaura- ja mantelimaidon lisäksi kaupasta löytyy (luomu)kookosmaitoa sekä quinoamaitoa. Kookosmaito on parasta ikinä kahvin kanssa, quinoamaitotölkki odottaa vielä testivuoroa jääkaapissa.

Kahvi tekeytymässä pressossa sekä maukas kookosmaito odottamassa reittiään kuppiin.
Päivän eko-fakta: soijamaitopuolella ostan pelkästään luomua välttääkseni geenimuunneltua soijaa, sekä epäilyttävältä kuulostavaa liuotusmetodia, jossa soijapavut rikotaan "maidon" ulossaamiseksi myrkyllisissä kemikaaleissa liottamalla. Luomumetodissa soijapavut murskataan ja puserretaan mekaanisesti. En oikein tajua, miksi Perthin kahviloissa aina myydään maidonkorvikkeeksi soijamaitoa, joka saostuu ja paakkuuntuu kahvissa. Ottaisin paljon mieluummin vaikka kauramaitoa, tai sitä kookosmaitoa!

Jokainen uusi ostos ei sen sijaan mene ihan nappiin. Löysin kaupasta hämmentäviä viinietikkaan säilöttyjä yrttimaustettuja herkkusieniä, joita piti tietysti maistaa. VIRHE. En ymmärrä, mihin tarkoitukseen mokomat ovat: todella outo, vastenmielinen maku. Älkää menkö samaan lankaan.

Paha paha champpiooni. Älä osta.
Ai niin, päivän random-pala suomalaisranskalaisesta kodista. Yritin selittää E:lle, miten tunnistaa suomalaiset nimet.
Minä: "Jos sukunimi päättyy -nen, on kyseessä 99% varmasti suomalainen. Suomalaisen nimen tunnistaa helposti myös päätteestä -la."
E: "Ai niinkuin Dracula?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!