Äly(kä)stä asiaa

Kommenttiboksiin tuli kysymys, että miten väitöskirjani jakselee. Suomessa lomaillessa tuli puolestaan vastaan kysymys, että no miten siinä Mensa-testissä kävi. Koska en ole muistanut kummastakaan raportoida, niputan ne yhteen infoksi niille, jotka ehkä suunnittelevat opintojen aloittamista täällä, tahi jostain syystä haluavat Mensa-testiin perthiläisen peruskoulun kirjastoon.

Ei meikäläisen logiikka riittänyt vastaamaan oikein, mikä tappoi kulkijan autiomaassa. Mensasta tuli vastaus, jonka mukaan pisterajani ei ylittynyt, mutta valitettavasti emme voi kertoa, mikä pistesaaliisi oli (eli en tiedä ollenkaan, olinko puolen, puolenkymmenen vai puolensadan pisteen päässä).

Lisäsivät vielä, että testiä ei saa kuulemma uusia, mutta voisin sen sijaan tehdä jonkun muun vastaavan älykkyystestin ja maksaa testimaksun lisäksi Mensalle ekstraa siitä, että he hyväksyvät kyseisen testin tuloksen. Hieman jäi rahastuksen maku touhusta, eli tuskinpa vaivaudun.

Suomessa testin tehneet tutut olivat sitä mieltä, että testi on Suomessa erilainen – pelkästään kuviopäättelyä, eikä siinä ole tuota sanasto-osiota ollenkaan. Kaipa sitä aikamoinen velho saisikin olla, että pärjää 2,5 vuoden englantialtistuksella niille, jotka ovat eläneet koko elämänsä tässä ympäristössä ja oppineet kunkin sanan konnotaatiot eli vivahteet ja mielleyhtymät jo äidinmaidossa.

Väikkäristä: se on pakastimessa eli jäähyllä.* Alkuperäinen ideani keväällä 2011 oli muuttaa Perthiin tutkimaan, miksi kaikki Australian itärannikon kaupungit pärjäävät vuodesta toiseen World´s Livable Cities- eli ”maailman viihtyisimmät/asukasystävällisimmät kaupungit”-listoilla, mutta Perth tulee jälkijunassa. Ajatus siis oli, että viihtyisyyteen eivät selvästikään vaikuta vain ilmasto, maan kulttuuri-ilmapiiri ja valtiotason päätökset, jos kerran saman maan eri kaupungit pärjäävät eri tavalla tilastoissa.

Kysymykseni oli, että mistä se paljonpuhuttu livability eli viihtyisyys/asukasystävällisyys oikein muodostuu, ja voiko sitä tietoisesti suunnitella ja rakentaa kaupunkiin? Jokaisella on tästä oma mielipide, mutta tieteen tasolle mentäessä pitäisi voida todistaa, onko olemassa jonkinlainen yleinen mittapuu, tilasto tai mitattavissa oleva ilmiö, joka tekee kaupungista viihtyisän. Tarkoitus oli vertailla Melbournea ja Perthiä, koska Melbourne on supersuosittu ja viihtyisyydestään tunnettu metropoli, kun taas Perth maineensa puolesta iso, tylsä kirkonkylä.

Sain väikkäri-ideani läpi ja kirjoille suomalaiseen yliopistoon, ja verkostoiduin itsenäisesti täkäläisen yliopiston, UWA:n eli University of WA:n, arkkitehtuurintutkimuksen laitoksen kanssa. Aloitinkin opiskelut eli tiedonhaun ja armottoman pänttäyksen tänne muutettuani, mutta ensimmäisen puolen vuoden-vuoden mittaan touhu kuoli alkutekijöihinsä, syistä että:

1) Elämänmuutos sinällään oli liikaa, sillä sopeutuminen tänne verotti voimia. Samoihin aikoihin alkoi silloinen parisuhde rakoilla ja lopulta hajosi. Jaksamista ei riittänytkään iltapuhteilla sen lukemiseen, mitä kukakin filosofi, arkkitehti tai ympäristöpsykologi on maailmasta mieltä.

2) Sain kokopäivätyön etsimäni osa-aikatyön sijasta, eli aikaa opiskeluun ei yhtäkkiä ollutkaan. Selvisi nimittäin täällä, että työnantajat mieluummin ottavat koko- kuin osa-aikaisen työntekijän ja osa-aikatöitä olikin vaikea löytää! Riippuu toki alasta ja ammatista: esim. kahviloissa ei kokoaikatyötä ehkä tehdä ollenkaan, ja toisaalta esim. sairaanhoitajat tekevät paljon keikkatöitä.

3) Omatoiminen etäopiskelu ei toiminutkaan, sillä tuntui, että kaikki vapaa-aika menee joko opiskellessa tai opiskelun etenemättömyyttä stressatessa. Kaupunkiin ja ihmisiin tutustuminen, kotiutuminen, jäi vähemmälle - ei hyvä juttu. Kirjautuminen täkäläisille yliopistokursseille ei ollut vaihtoehto niiden kalleuden takia. Avoin yliopisto-opiskelu ei ole täällä samanlainen helppo väylä kuin Suomessa, jossa saa opiskella pikkurahalla suureen maailmaan verrattuna.

4) Tänne muutto ravisteli minusta ekoihmisen, mikä kylläkin olin jo Suomessa. Mutta Perthissä alkoi yhtäkkiä tuntua, että mitä minä tällaisia pinnallisia seikkoja tutkin kuin ulkoasua ja katukuvaa, kun tärkeintä olisi nuijia perthiläistenkin tajuntaan, että ei voi elää kuin viimeistä päivää, ajaa autolla kauppaan kadun päähän, tuhlata ja heittää menemään mitä ikinä ostetaankaan, sekä armotta polttaa hiiltä ja kaasua sähkölaitoksissa tulevaisuudesta välittämättä.

Nyttemmin olen tajunnut, että kaupungin viihtyisyys ei ole pelkkää pintaa (eikä siten pinnallista), vaikka olennaista onkin olla runsaasti vihreää eli puistoja ja istutuksia, sekä mielekästä katsottavaa/koettavaa eli katseenkiinnittäviä rakennuksia, taidetta, kulttuuria ja tapahtumia. Vähintään yhtä tärkeää on, että  kierrätys ja jätehuolto toimii, kaupungilla voi liikkua kävellen ja pyörällä ja pysähtyä kahville aurinkoon sen sijaan, että pelkästään ajetaan nelikaistateitä ostoshallista ostoshalliin luotaantyöntävien tehdasalueiden tai tyhjien vesakkopeltojen halki.

Viihtyisässä kaupungissa ihmisten maailmankuva ei perustu turhaan törsäämiseen, vaan ennemminkin kokemusten ja muistojen arvostamiseen (yhteinen aineeton tekeminen) – eli vaalitaan vahintossa vihreitä arvoja. Ihmiset eivät välttämättä koe ekoilevansa eläessään näin, mutta linja on väistämättä vihreämpi ja kestävämpi kuin teksasinmalli, jossa öljy palaa autojen moottoreissa ja sähkövoimaloissa, ja raha palaa ostoskeskuksissa kiinankrääsään.  

Nokkelampi lukija nyt huomaa, että tästä tekstistä ei ollut juurikaan käytännön hyötyä kellekään täällä opintoja suunnittelevalle. Kaveripiiriini kuuluu suomalainen yliopisto-opettaja UWA:lta, joten ehkäpä saan linkitettyä innokkaat opiskelijat kyseisen tohtorin puheille, jos tarpeen...?

*Väikkärityö saattaa jatkua, jos sopiva rako ja inspiraatio iskee. Todennäköisesti aihe elää enemmän sustainability-suuntaan, eli miten aikaansaada ekologisesti kestävä, viihtyisä kaupunki. Luonnonläheisyys on ympäristöpsykologian puolella tutkittu ja todettu tärkeä arvo. Sairaalapotilaat paranevat nopeammin, jos huoneessa on ikkuna, josta näkee luontoon; ja kaikkien stressitasot ja verenpaine mitatusti laskevat luonnossa liikkuessa - muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Sivistyksen pilarit. UWA:n kampusalueelta.