Bileet, kaikki sileeks?

Eilisissä kaverin tupareissa yksi vieraista kysyi minulta, mikä on oudointa tai erikoisinta Australiassa. En siihen hätään keksinyt mitään erityisen kummallista tai eksoottista - alkuperäisenä puheenaiheena oli tuleva Kiinan-matkamme ja sen todennäköisesti aiheuttama kulttuurishokki. Vastasin kyllä, että itselleni kummallisinta on ollut aussien turvallisuushakuisuus ja se, että kaikkeen on protokolla eli toimintaohje.

Huhujen mukaan kaivosyhtiöissä ei saa edes kopioita ottaa ilman turvahanskoja, ettei tule paperihaava. Keskustelukumppanini vahvistikin tämän huhun puolittain, työskenteleehän hän itsekin kaivosyhtiössä. Kuulemma kopioita vielä saa ottaa paljain käsin, mutta sen sijaan saksia käyttäessä pitää käyttää hanskoja. Missä puolestaan ei ole mitään järkeä, koska hanskakätisenä sakset lipsuvat todennäköisemmin kuin ilman hanskoja! Puhekaveri tokaisikin: "typerät säännöt johtuvat pelkästään siitä, että kaivosala työllistää (muiden muassa) ne kaikkein mölleimmät - ne, joilla on takatukka mutta ei hampaita". Kuvaus oli koominen, todenperäisyydestä en tiedä. 

Nyt juhlien jälkeen mieleen tuli se erikoisin piirre. Ei todellakaan outo eikä huono, mutta erilainen kuin Suomessa. Kun aussit juhlivat, kaikki otetaan mukaan. Isovanhemmat, vanhemmat, teinit ja lapset aina vauvoihin asti. Itselleni ei olisi tullut kotimaan kamaralla mieleenkään ryypiskellä mummoni tai edes äitini nähden, saati alle kouluikäisten lasten nähden. 

Suomalaiset sukujuhlat ovat itselleni aina olleet kakkukahvittelua, ja tuparit ja muut rennomat bileet vietetään kavereiden kesken. Juju onkin siinä, että aussien grillijuhlissa, tupareissa ja muissa vastaavissa ei vedetä kännejä (ainakaan omassa kaveripiirissäni), vaan juodaan muutama lasillinen pitkin iltaa ja lähdetään ajoissa kotiin. Lapset (ja koirat, jos on) leikkivät jaloissa, syödään, juodaan, jutellaan ja nauretaan. 

Perheystävällinen ote näkyy kaikessa. Ulkoilmakonserteissa ja -elokuvissa on aina paljon lapsiperheitä, jopa aivan pienten vauvojen kanssa. Melu, isot porukat ja se mahdollisesti siellä täällä näkyvä alkoholi ei pakota lapsiperheitä kotiensa suojiin. Eilisissä pippaloissa oli työkaveri 3kk:n ikäisen vauvansa kanssa. Kysyin, että ovatko nämä tuparit pikkupojan ensimmäiset juhlat. Vastaus oli: "eihän toki, paljon ollaan jo iltoja istuttu pikkuveikon kanssa". Kun vauveli simahti, hänet aseteltiin olohuoneen nurkkaan omalle patjalleen sikeitä vetelemään. Muut seurueen lapset (1-4-vuotiaat) jatkoivat konttailua ja juoksentelua innoissaan kotiinlähtöön saakka. 

Kun ensimmäisen kerran näin kuukauden ikäisen vauvan baarissa, ajatus oli: "soittakaa nyt joku lastensuojeluun!". Vauvaperheen ystävät sen sijaan kerääntyivät pikkunyyttiä ihastelemaan, kaikki tilasivat ruokaa ja juomaa, viettivät iloisen alkuillan ja lähtivät kotiin. Tähän lie paras tarkentaa, että "baari" on aussilassa usein erilainen kuin Suomessa. Niihin tullaan sekä syömään että juomaan, ei pelkästään juomaan. Osa paikalla olijoista ei juo alkoholia ollenkaan, eikä kukaan taatusti sammu pöytään tai oksenna pöydän alle. (Näitäkin paikkoja taatusti on, en vain ole itse käynyt). 

Ristiriitaista on, että ausseilla on briteiltä periytyvä "otetaan rankalla kädellä"-maine, ja täälläkin binge drinking eli viikonloppukännit on tapa ja ongelma. Ero on lähinnä siinä, että binge drinking rajoittuu yleensä tietyille bilealueille kaupungissa, ja muut alueet ja tapahtumat ovat sitten koko perheen reviiriä. Iso ero aussien ja suomalaisten juomatapojen välillä on, että aikuisena kännissä toilailua ei katsota hyvällä. Nuortenkaan julkista humalaa saati antisosiaalista käytöstä ei siedetä lähellekään Suomen mittakaavassa. 

Pakko tunnustaa, että oma asenteeni perheellistymiseen on täällä muuttunut. Suomessa tuntui väistämättä, että elämä loppuu, jos lapsia saa. Ei pelkästään se biletys, joka ei itselleni edes ole kovin tärkeä asia. Mutta yleisesti kaikki sosialiseeraaminen, tapahtumissa käynti, ulkona liikkuminen, matkustelu, kaupungilla pyöriminen, harrastukset. Havaintojeni/ennakkoluulojeni perusteella lapsiperheen elämä rajoittuu työ-koti-koulu-marketti-akselille. Tapahtumat, joissa juodaan - otetaan nyt vaikka vapun juhlinta -, muuttuvat ennemmin tai myöhemmin kaoottisiksi ja epämiellyttäviksi ihmismassojen pinnan alla kytevän aggressiivisuuden ja ahdistuksen takia. Kuka sinne lapsensa uskaltaa viedä? 

Viime viikolla Perthissä uutisoitiin hääparista, joiden hääjuhla meni totaalisen pilalle, koska lähistöllä ryypännyt nuorisoporukka* alkoi häiriköidä ja lopulta hyökkäsi väkivalloin hääväen kimppuun, hajottaen paikkoja ja vahingoittaen ihmisiä. Tällainen käytös on niin ennenkuulumatonta ja anteeksiantamatonta, että täkäläiset - parille tuntemattomat ihmiset - keräsivät lahjoitusvarat kasaan, jotta hääpari saa tänä viikonloppuna viettää uudet, onnistuneet juhlat ilmaiseksi.  

(Huom. mitään varainkeräyslupia tai byrokratiaa à la Suomi ei tällaiseen hyvän sydämen eleeseen tarvittu). 

*ko. porukan agitaattorit olivat vastikään nuorisovankilasta vapautuneita, eli eivät ns. keskiverto-aussiteinejä.