3.1.2017

2017 ja uudet tuulet

Joulu on ohi ja piparkakkutalo syöty - kohti uutta vuotta 2017!

Joululoma rannan tuntumassa ja vain hieman vinoon päätynyt itselaukaisijakuva.

Joulukissa. Jouluvieraidemme "vauveli".

Joulukuusi, joka kestää Perthin hellejoulun. Omin kätösin ikkunaan teipattu.
Johan alkoi lyyti kirjoittamaan!

Sain tänä aamuna puskista puhelun, että hakemani työpaikka, joka oli jo kertaalleen mennyt sivu suun, on sittenkin minun! Täällä julkissektorilla voi tapahtua sellaista, että jos löytyy kaksi hyvää hakijaa, toiselle hyvälle kandidaatille luodaan paikka jollain kikkakolmosella. Virallista prosedyyriä täytyy silti noudattaa, eli minulle annettiin aiemmin virallinen rejection letter (hylkäyskirje) ja ykköskandidaatille virallinen offer letter (työpaikkatarjous). Nyt, kun prosessi on ohi, virasto voikin yhtäkkiä ilmoittaa minulle, että meillä on sullekin töitä ja lähetetään pian offer letter, vieläkö kiinnostaa?

Tästä kyllä vihjattiin jo hakuvaiheessa ja myös hylkäyssoiton saadessani, mutten uskonut – ajattelin, että yrittävät vain lohduttaa jollain ”meillä saattaa pian aueta jotain muuta sinulle sopivaa” diibadaaballa. Mutta, kerrankin oli puhe totta ja tarjous kyllä kiinnostaa!

Uusi työnantajani on osavaltion oikeusasiamiehen toimisto, joka vastaa myös monopoliasemassa olevien yritysten kuluttajasuojasta – täällä monopolialoja ovat sähkö, kaasu ja vesi. Työnkuvani on nimeltään ylempi tutkija (Senior Research Officer) ja uusi työ alkaa näillä näkymin alku- tai puolimatkassa helmikuuta. Jännittävää nähdä, onko homma yhtä mielekästä ja kiinnostavaa kuin paperilla kuulostaa.

Muitakin jännittäviä muutoksia on toivottasti ilmassa. Pian nähdään, mihin riittää suomalaisen mielikuvitus ja engkuntaito fiktion saralla. Olen tehtaillut kirjan, seikkailuromaanin nääs, ja seuraava pykälä on yrittää löytää kirjallisuusagentti. Opus on tällä hetkellä editorin eli kustannustoimittajan silmäiltävänä (maksullinen palvelu, huom.), että saisiko siitä vielä paremman hiomisella ja oikoluvulla, ennenkuin alan lähetellä mielikuvitukseni hedelmää tyrkylle aussiagenteille ja sitä kautta kustantamoihin.

Englanninkielinen kirja sijoittuu Suomeen Sallan seutuville ja kertoo aussisukeltajan ja suomalaisvoittoisen arkeologitiimin uurastuksesta, tavoitteenaan löytää selitys paikallisesta kraaterijärvestä löytyneelle mystiselle esineelle. Arvasinhan, että voin ratsastaa taidehistorian tutkinnollani vielä joskus kuin Dan Brown ikään! Toivottavasti teos nähdään joskus/pian/tänä tai ensi vuonna julkaistuna, kirjastoissa ja kirjakaupoissa, tai vähintään E-kirjana Amazonissa jos ei muuten. Vuoden 2017 mittaan urkenee uusi – jos ei ura, niin ainakin tietämys siitä, millaista on taistella tietään kohti julkaistun kirjailijan titteliä. Vääntö tullaan dokumentoimaan tähän blogiin, arvatenkin yksityiskohtaisesti. Pysykää kanavalla!

Joulu ja uusivuosi olivat myös uuden värittämiä.

Vuokrasimme jouluksi loma-asunnon Yanchepista, pikkukylästä (tai Perthin kaukaisesta suburbiasta) n. 60km meiltä pohjoiseen. Juhlakansaksi keräsimme E:n perhettä eli meillä lomailevan äidin, sekä veljen tyttöystävineen; ja liudan uudenpuoleisia ranskalais- ja suomalaiskavereita. Ideana oli lomailla biitsin tuntumassa. No, talo ei täkäläiseen tyyliin aivan vastannut mainostekstiään ja rannalle oli ajomatkaa kävelymatkan sijasta, ja merinäköaloista sai vain haaveilla (joita ei tosin tarkkaan ottaen ja toisella lukemalla tekstissä luvattukaan, mutta hieman siihen suuntaan annettiin ymmärtää).

Kaiken lisäksi talon varashälytin räjähti päälle ilta-yhdeltätoista, eikä omistaja ollut jättänyt mitään ohjeita, miten se kytketään pois päältä. Itsekseen sammunut hälytin alkoi uudelleen ulvoa vaille puolenyön, eikä hiljentynyt ennen kuin E:n sähköasentaja-MacGyver-veli kiskoi siitä piuhat irti. Hälyttimiin kuuluu täällä myös talon katolle tai ulko-oven päälle asennettu vilkkuva lamppu, jotta naapurit varmasti heräävät ja järkyttyvät/suuttuvat.

Seuraavana päivänä MacGyver asensi johdot takaisin, kun saimme turvallisesti koodin omistajalta haltuumme.

Tekevälle sattuu ja pieniä takapakkeja laskematta vietimme aattoa talon terassilla rannan sijasta, villahuopiin ja sängynpeittoihin kietoutuneina, kun Perthin normaali +40-joulu ei ilmaantunutkaan. Lämpötila jäi reilusti alle parinkympin iltahämärässä, ja hytinäksihän se olisi mennyt ilman huopia perthiläisissä joulutamineissa eli kesämekoissa ja shortseissa. Asiaankuuluvasti söimme itsemme ähkyyn mm. itse pyydystetyillä hummereilla (lobster tai crayfish, täkäläisittäin) ja muilla herkuilla, klassikkojälkkäri marenki-hedelmä-pavlova mukaanlukien.

Uusivuosi vietettiin samalla ähkylinjalla, tällä kertaa kerrostalomme kattoterassilla. Jälleen vieraina E:n perhettä sekä kokoelma aussi- ja suomalaiskavereita. Aussit tahattomasti huvittivat meitä suomalaisia kyselemällä mm., miten uusivuosi Perthissä poikkeaa suomalaisesta. Lähtökohtaisesti sillä, että lämpötilassa on vähintään 40 astetta eroa ja juhlat pystyy viettämään alusta loppuun ulkotiloissa. Toinen koominen kysymys oli, että osaammeko me kaikki suomalaiset suomea. Tähän tosin saattoi vaikuttaa kysyjän nauttiman juhlajuoman määrä, epäselvyys meidän suomalaisten aussivuosien määrästä (eli onko muutettu ihan lapsena) sekä fakta, että yksi suomalaisvieraista oli alkujaan ruotsinkielinen.

Juhlat onnistuivat mielestäni nappiin hivenen epäkäytännöllisestä vessajuna-järjestelystä huolimatta: kattoterassilla ei ole vessaa, joten E tai minä jouduimme säännöllisin väliajoin kokoamaan vessaan tahtovat samaan joukkoon kuin esikoululaiset konsanaan ja johdattamaan heidät hissillä kotiimme vessaan. Tästä onneksi saatiin huumoria aikaan koko illan mitaksi, eli naurun voimalla siitäkin selvittiin. Onnistuimme bongaamaan myös kasinon ilotulitukset keskiyöllä. Tosin näimme niistä vain puolikkaan – osa räiskeestä jäi piiloon kattoterassin kulmien taakse.

Kaikenkaikkiaan vuosi 2017 näyttää alkavan erittäin optimistisissa merkeissä sen suhteen, miten myönteiset uudet tuulet puhaltavat sekä minulle että E:lle. Hän nimittäin aloittaa parin viikon päästä työpaikan kustantamana arboristin tutkintoon opiskelun – nyt hän siis työskentelee ”epäpätevänä” ja pätevyys tuo mukanaan paremmat ura- ja palkkanäkymät. Onnekasta ja myönteistä vuotta 2017 kaikille täältä Perthin hivenen myöhästyneistä +40 helteistä!
Koala päiväunilla Yanchepin luonnonpuiston koalatarhassa. Kesäkuumalla ramasee. Ja muulloinkin.
Jouluaterian päätähti, hummeri, ja sen ylpeä pyydystäjä E.

Taistelu joulupöydän antimista.
Joulunaapuri. Kenguja löytyi Yanchepin luonnonpuistosta, myös siitä osasta, jossa luki "pidäthän portit kiinni, jotta kengurut eivät pääse tuhoamaan istutuksia". Kenguruita eivät aidat ja portit kiinnosta.

3 kommenttia:

  1. No nytpä oli hienoja kuulumisia :)
    Toivon onnea ja menestystä kirjallesi! Hyvää alkanutta vuotta myös sinne!
    t. Mari

    VastaaPoista
  2. Moikka! Sulle on mun blogissa Liebster award! http://www.lily.fi/blogit/linda-asuu-vietnamissa/liebster-award-vietnamilainen-musiikkivideo Kiitos kivasta blogista! :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos kovasti tsempista Mari ja kiitokset Lindalle awardista ja kehuista! Kylla kelpaa nyt aloittaa vuosi 2017 :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!