30.9.2019

Lennolle vauvan kanssa - uhka vai mahdollisuus?

Palasin pari viikkoa sitten vajaan puolentoista kuukauden Euroopan-reissulta N-poikamme kanssa.  Hän täytti juuri kuusi kuukautta, eli ei ollut matkamme alkaessa vielä aivan viittäkään kuukautta. Isä-E ei mukaan päässyt töiden takia, joten sain kertarysäyksellä kokea soolohuoltajuutta erilaisissa liikennevälineissä, mukaanlukien monen monta lentokonetta ja Ranskan TGV-luotijuna.

Tuoreeltaan tunnelmia ja tärppejä: lentäminen vauvan kanssa, onko järkee vai ei?

Ensimmäinen etappi matkalla oli Singapore, jonne on Perthistä 5.5h lento. Tälle reitille ei saanut bassinet- eli vauvankoppapaikkaa, vaan piti selvitä sylittelemällä. Tuurilla tai Qantas-lentoyhtiön taktikoinnilla vieressäni oli tyhjä paikka, joka tuli todellakin tarpeeseen. Sain vauvan siihen selälleen, jotta sain itse tarpeelliset asiat kuten turvavyön kiinnityksen tai laukunpenkomiset hoidettua. N myös onnellisena nukkui vieruspenkillä hyvän tovin. Hänellä ei ilmeisesti sattunut korviin nousuissa ja laskuissa, tai ainakin antamani tuttipullo auttoi asiaa. Ainut vaihe, joka N:ää huomattavasti ärsytti, oli sylissäni vyötettynä istuminen eli hänen näkökulmastaan rajoittaminen, nousujen ja laskujen ajan.

Singaporessa meillä oli idioottimaisen pitkä odotus, 7h (t. parhaita matkadiilejä jahtaava tarjoushaukka). Jälkikäteen järkeiltynä olisi kannattanut ottaa lentokenttähotelli odotusajaksi. Singaporen kentällä oli onneksi vapaana lastenrattaita ja niiden muotoilu on sellainen, että sylivauvakin pystyy niissä köllöttämään puoli-istuvassa asennossa. Kentällä on myös lastenhoito- ja imetyshuoneita, joista yhden varasinkin aika pitkään yrittäessäni nukuttaa N:ää edes jonkinlaisessa semi-rauhassa. Näissä saa oven lukkoon, joten siellä olisi teoriassa voinut vaikka äitikin torkahtaa hetken - kentällähän ei tietenkään muuten uskalla nukkua lapsi rattaissa, ettei lapsi vain katoa sillä aikaa.

Singaporen kenttä kaikenkaikkiaan on ajanviettoon ja odotukseen yksi parhaista kokemistani, sillä siellä on panostettu paljon viihtyvyyteen ja erilaisiin pikku nähtävyyksiin, kuten kaktus- ja perhospuutarhoihin. Uusimpaan uutuuteen, Singaporen Jalokiveen emme lähteneet, koska se olisi vaatinut kentältä poistumista passintarkastuksineen. Mikään ylimääräinen jonotus ja touhotus ei kiinnostanut jo valmiiksi univelkaista äitiä.

Singapore-Helsinki-lentoaika on 11.5h, toisin sanoen vauvan kanssa ikuisuus. Onneksi lento on yön yli, joten ajasta ehkäpä 8h meni vauvan nukkuessa, tosin ei aivan yhtäjaksoisesti. Loput reilut kolme tuntia olivat aikamoista kitkutusta, kun vauvalla meinasi mennä hermo milloin tuohon, milloin tähän asiaan. Myös imetyksen suhteen lento oli melkomoista sylipainia, koska N ei malttanut keskittyä ruokailuun kaiken uuden ja ihmeellisen keskellä. N ei huoli mitään huivia tai harsoa näköesteeksi, vaan käyttää sitä leluna... Penkissä ei ole mitenkään hauskaa vilautella, mutta pakko mikä pakko, kun näin nuoren imeväisen kanssa liikkuu. Onneksi taas tuttipullo korvikkeineen pelasti pahimmilta itkuilta.

Omista unistani ei tullut lennoilla juuri mitään, mutta onneksi perillä odotti sukulaisten huoma, oma rauha ja SAUNA. N sai yllättävän pian aikaeron selätettyä, sillä Suomeen päin mennessä päivä jatkuu 5h pidempään kuin normaalisti. Ylimääräisillä parilla päikkäreillä pääsimme rytmiin lähes saman tien.

Mukavien Suomen-sukulointien päätteeksi olin luvannut tehdä vajaan viikon matkan Ranskaan anopin luo. Tämä pätkä hirvittikin eniten, koska piti ensin lentää Pariisiin, siitä siirtyä luotijunaan, matkata pari tuntia Toursiin ja siitä vielä anopin noutamana autolla perille. Monta eri siirtymää ison matkalaukun, repun, rintarepun ja vauvan kanssa ei kuulostanut ihan tervejärkisen touhulta. Luvattu mikä luvattu ja eikun tien päälle tai pikemminkin ilmojen halki.

Reissu onnistui jopa yli odotusten, sillä parin tunnin lento ja parin tunnin juna ovat huomattavasti vähemmän rasittavia kuin vuorokauden rykäisy Aussilasta Perä-Pohjolaan. Meillä oli taas pitkähkö odotus lentokentällä ennen luotijunaan pääsyä. Tällä kertaa allekirjoittaneella leikkasi ja etsiydyimme lentokenttähotellin aulaan aikaa tappamaan. Koska lounastin hotellilla, saimme käyttää kaikkia avoimia tiloja eli wifillä varustettua aulaa, lastenhoitohuonetta ja vessaa sekä leikkialuetta, #travelhacks! Kannattaa valita budjettihotelli: niiden aulassa yksi leggings-asuinen äiti muumipyjamaisen vauvan kanssa menee nuhteetta - ehkä fiinimmissä loosseissa ei olisi katsottu vetelehdintää yhtä hyvällä.

Ranskan-mummolassa vietimme rattoisaa aikaa perinteisine, päivittäisine perhelounaineen, jotka ranskalaiseen tapaan kestävät ainakin pari tuntia kerrallaan. Tai siis näistä olisi nauttinut, jos N olisi malttanut nukahtaa tai odotella toisten syömisiä. Käytännössä söimme vuorotellen anopin kanssa, kun toinen lykki protestoivaa N:ää vaunuissa pitkin mukulakivikatuja ravintoloiden edustalla.

Kotiinpaluu oli reissun raskain vaihe, sekä henkisesti että fyysisesti. Vaikka kotona odotti kovasti ikävöimämme E, oli kuitenkin surullista jättää perhe, suku ja hyvät ystävät taas taakse. Lennot takaisinpäin olivat myös vähiten lapsiystävälliset, sillä meillä oli vaihto Dubaissa kello 02-04 (!!).

Jokainen vanhempi tietää, että ei ole fiksu idea herättää vauvaa kesken yöunien. Etenkin jatkolennolla melkein itku silmässä manailin, että pankaa ne h!!!!tin matkustamovalot jo pois päältä, kun N parkui katkerana pystymättä nukahtamaan nousun aikana ja jälkeen. Ja tietenkin aamupalaa aletaan tarjoilla jo kolme tuntia ennen laskeutumista, kun vauva olisi ilman hälinää nukkunut vielä ainakin tunnin-pari. No, väsy voitti tälläkin kertaa ja jonkinlaista katkonaista unta saimme kumpikin. Kotona odotti uusi esterata nimeltään vauvan jet lag, joka tarkoitti kolmea yötä marakattimaratonia  punasilmäisten vanhempien katsellessa voimattomina vierestä.

Reissun kohokohdat:
  • N:n ja isovanhempien sekä muiden sukulaisten ensitapaaminen.
  • Suomi-positiivisuuksien fiilistely, kuten mansikka-aika, loppukesän luonto ja hyvät säät.
  • Avuliaat ihmiset lennoilla, jotka mm. tarjoutuivat pitämään N:ää sylissä, jotta pääsin vessaan.
  • Onnistuneesti toiminut harsovinkki lennoilla: maalarinteippaa tumma harso vauvan kaukalon ylle helpottamaan unta ja pitämään uteliaat ihastelijat loitommalla.
Reissun "olisi voinut jäädä tapahtumatta"-kohdat
  • Vuohenmaitopohjaisen korvikkeen loppuminen kaksi päivää ennen kotiinpaluuta ja sen löytämisen mahdottomuus ranskalaisista ruokakaupoista tai apteekeista. Jouduin testaamaan lehmänmaitopohjaista korviketta päivää ennen lentoa, tuloksena allergiareaktio, eli ei ollut mitä antaa pullosta paluulennolla.
  • Lentoemon kysymys, "oletko raskaana"? Älkää pliis kysykö pikkuvauvan äidiltä, onko tämän raskauskilopömppö ehkäpä uusi vauva...
  • Muuten avuliaiden kanssamatkustajien kommentit siitä, miten vauvaa pitäisi hoitaa, mm "sinulta ei varmaan tule riittävästi maitoa, kun vauvasi huutaa" (naamapalmu).
Huumorilla näistäkin selvittiin, tai ainakin itseäni ärsytti vähemmän naurun kautta. Tarpeellisimmat varusteet reissussa olivatkin juuri pitkä pinna ja joustava huumorintaju.

Singapore Jewel, se meiltä näkemättä jäänyt ihme.

Unet vaakatasossa omassa sängyssä maistuivat kotona! Olin ennen tarkka petaamisesta, nyt vauvan myötä se on muuttunut "olishan se kiva" asiaksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!