6.10.2012

Viihdettä kansalle

Tämän itselläni tekemän eksperimentin eli maasta- ja maahanmuuton yhtenä kiinnostavana puolena on huomata, miten alkaa suhtautua omaan alkuperämaahansa. Odottelen mielenkiinnolla, miten pidempiaikainen ulkomailla asuminen minuun vaikuttaa, eli millaisia eroja, outouksia tai kaipuun kohteita alan Suomesta löytämään ja muistamaan. Ja mitkä asiat Australiassa tulevat normeiksi, eli sellaisiksi asioiksi, joita vasten vertaan suomalaista menoa ja tapoja: "ei meillä Australiassa vaan koskaan..." jne.

Täällä asuva suomalainen kaveri hoksasi eilen facebookissa, että suomalaiset - tai ainakin suomalainen media - rakastavat antisankareita ja surullisen hahmon ritareita luokkaa Matti Nykänen, Johanna Tukiainen ja muut ehkä joskus suuret, mutta sittemmin kompastelleet nimet. Täällä ei moista ilmiötä ole oikeastaan lainkaan. Ilta-Sanomia ja Iltalehteä vastaavia lehtiä ei minusta edes ole myynnissä täällä WA:ssa (tai en vain ole kiinnittänyt huomiota), tosin täkäläinen sanomalehti West Australian on sekoitus "vakavaa" sanomalehteä tyyppiä Hesari sekä Iltismäisiä shokkilööppejä, kallistuen Iltiksen suuntaan. Muutenkaan samanlaisia koko kansan suosikkeja tai koko kansan tuntemia julkkiksia ei samassa mielessä ole, vaan julkkisvalikoima on laajempi ja kansainvälisempi. Kun Suomessa tehdään elokuva, siinä on aina samat näyttelijät, aikakaudesta riippuen. Joskus oli Aake Kallialaa, Vesa-Matti Loiria ja Pirkka-Pekka Peteliusta, nyt uuden polven vakioniminä Kari-Pekka Toivonen, Minttu Mustakallio, Petteri Summanen, Tiina Lymi jne. Yhtä aikaa on pinnalla kourallinen koomikoita kuten Vappu Pimiä, Aku Hirviniemi ja Janne Kataja - elleivät ko. nimet ole jo puolessatoista vuodessa tipahtaneet suosikkipallilta jonnekin historian hämäriin?

Alkaa muuten olla suomijulkkisten nimien muistaminen jo vaikeaa, kun ei joka päivä näe Iltiksen lööppejä ja Maikkarin ohjelmia. Jouduin googlaamaan Janne Katajan hakusanoilla suosikkijuontaja+hauska. Sen siitä saa, kun juorunälkään lukee vain täkäläisiä julkkispaljastuslehtiä Famous ja New Idea. Kyseiset lehdet ovat sekoitus kotimaisten naistenlehtien kuten Annan tai MeNaisten maailmaa sekä Seiskaa. Ausseja kiinnostavat selvästi enemmän maailmanjulkkikset kuin aussijulkkikset, joita ei kyllä edes äkkiseltään tule montaa mieleen Nicole Kidmanin, Russel Crowen ja edesmenneen perthiläisen Heath Ledgerin lisäksi. Iso hitti ovat aina Britannian kuninkaalliset, koska ovathan he myös Australian kuninkaallisia. Kotimaisten julkkisten kategoriaa mutkistaa se, että täkäläisissä telkkariohjelmissa ja elokuvissa esiintyy yleisesti amerikkalaisia ja brittitähtiä. Juorulehtiä kiinnostaakin ensisijaisesti, kuka maailmanstara aikoo tehdä Australiasta itselleen (edes väliaikaisen) kotimaan. Kuten vaikkapa, aikooko Nicole Richie muuttaa Australiaan nyt kun miehensä, rokkari Joel Madden tuomaroi australialaista kykyjenetsintäshow'ta.

Täällä tulee katsottua todella vähän telkkaria. Suurimmaksi osaksi siksi, että ohjelmatarjonta on niin puisevaa ja yksipuolista. Erilaisia kalastusohjelmia on näköjään viikonloppu pullollaan, ja kokkailuun ja ruokamatkailuun liittyvät ohjelmat ovat numero uno kaikilla kanavilla. Jamie Oliverin tuhannetta "herkullinen pikalounas rennon huippukokin tahtiin"-sarjaa jaksaa katsoa pari kertaa, mutta on aika nähtyä jo. Myös Sri Lankan ruokakulttuuriin tutustuva, reissaava kokki kiinnostaa jonkin verran, muttei sentään joka päivä. Täkäläistä Farmer Wants a Wife eli Maajussille Morsian'ta katsoin jonkun aikaa, mutta sen tekemällä tehty tunteidentirisytys alkaa lopulta rasittaa. Uusi viikonloppusuosikkini on nykypäivän outback-elämää eli syrjäfarmeilla asuvien arkea luotaava dokumentti/ajankohtais/lifestyle-ohjelma Landline. Varmaan siksi, että suonissani virtaa perintönä viljelijäverta ja kiinnostaa nähdä, miten täällä ankarissa luonnonoloissa ja eristyksissä kaikesta oikein voi pärjätä. Sitkeää sakkia ovat nämä nykypäivän farmarit, pioneerihengessä.

Ai juu, ei liity mitenkään mihinkään, mutta koska sain kehuja (?), haluan jakaa ne koko maailman kanssa! Tähän saakka olen töissä ja arjessa saanut vastaukseksi parhaimmillaan kuittailua ja pahimmillaan loukkaantuneita tiuskaisuja suomalaistyyliseen "sanotaan hölmistyneen naiivin rehellisesti asiat, niinkuin ne ovat"-kommunikointiini. Eilen satuin ohimennen kuulemaan, kun pomoni kommentoi lakimieskollegan turhan monimutkaiseksi vääntämää raporttia sanoin: you should learn from Anu, she has zero diplomacy skills and that direct approach is exactly what we need for reports like these eli "ota oppia Anulta, hänellä ei ole hajuakaan diplomatiataidoista ja sitä juuri tarvitaan tämänsorttisiin suorasanaisiin kirjelmiin".

Se todellinen iltalukemisto Dostojevskin ja Tolstoin sijasta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!