Viikonloppu pakettiin - Royal Show & Araluen Botanic Park

Tapahtumarikas pitkä viikonloppu alkaa olla loppusuoralla ja on aikaa huoahtaa koneen äärellä. Tänään WA:ssa vietetään Queen's Birthday-päivää eli Kuningattaren Synttäriä, joka on yleinen vapaapäivä. Queen's Birthday on luonnollisesti joka osavaltiossa eri aikaan, eikä se ole Englannin kuningattaren oikeana syntymäpäivänä. En vieläkään tiedä, mistä tällainen sekava käytäntö, mutten valita, ylimääräistä lomaa! PS. Kuningattaren synttäri on ensi vuonna eri päivänä kuin tänä vuonna. Nyt se on siis lokakuun 1. päivä, mutta ensi vuonna syyskuun 30. päivä. Ilmeisesti ajoittuu sen mukaan, että osuu aina arkipäivälle ja saadaan aikaan kolmepäiväinen viikonloppu. Järkevää ja kätevää, sanon. Tästä linkistä (englanniksi) löytyy taulukko, josta näkee, milloin kuningattaren synttäripäivää on vietetty menneinä vuosina, ja mille päivälle se sattuu tulevaisuudessa.

Lauantai ikävä kyllä meni harakoille siksi, että kärvistelin vieläkin keskiviikon puulaaki-jalisvammani kanssa. Sattui näes firman pelissä niin, että keskipäivän peli hukkui rajun sadekuuron/myrskyn alle - pelattiin kyllä, tottakai, sateesta ja viimasta huolimatta. Mutta kylmässä viimassa juoksentelu läpimärkä pelipaita päällä aiheutti vuosisadan niskajumin, joka paheni viikon mittaan ja huipentui lauantaina totaaliseen sementtiniska-syndroomaan. Hieronnassakin kävin jo torstaina, mutta sain itseni jotenkin elävien kirjoihin vasta sunnuntaiaamuksi. Huhhuh. Pitää ottaa vissiin vähän enemmän tosissaan nämä sään aiheuttamat rajoitteet eri urheilusuoritteille, nimittäin viime vuodelta on elävässä muistissa ensimmäinen lentopallopelini täällä +32 asteen helteessä - hyvä etten nestehukkaan tuupertunut. Nyt on jo lämpimässä pärjääminen hanskassa, mutta kevätsateet tulevat ja menevät minuutin pätkissä. Aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta, mutta päivän mittaan kaupungin yli voi pyyhkiä puolen tusinaa rajua ja tuulenpuuskaista kuuroa, jotka eivät anna mitään ennakkovaroitusta. Keskiviikkona näkyikin katujen roskiksissa useampi rikkirepeytynyt sateenvarjo.

Sunnuntain kiertelin suomityttöjen A:n ja N:n kanssa Perth Royal Show'ssa eli vuosisadan mittaisessa, vuosittaisessa tapahtumassa, joka on häkellyttävä yhdistelmä vappumarkkinoita, tivolia, maatalousmessuja, tiimarikrääsäkojuja ja yleistä hälinää. Viime vuoden tunnelmat samasta tapahtumasta löytyvät tästä linkistä, jos vertailla haluaa. Näköjään tänä vuonna oli lipun hinta noussut dollarilla 26:een, huomaan tuota edellistä tekstiäni lukiessa. Joko viime vuoden juhlavuositapahtumassa paikalla oli enemmän eläimiä, tai sitten satuin vain visiteeraamaan Claremont Showgrounds'illa sellaisena päivänä, jolloin oli enemmän eläintapahtumia, kuten agilitya ja esteratsastusta. Tänä vuonna meno painottui paljon enemmän tavaramarkkinoihin osin siksikin, että kiertelimme enemmän sisähalleja kuin mitä itsekseni viime vuonna. Päivän huipennus ei ollut kaikkien perthiläisten lapsuusmuistoista huolimatta show bag'ien osto vaan mykistävä bulgarialaisakrobaattien show. Ei siksi, että karkkia ja krääsää täynnä olevat show bagit olisivat olleet jotenkin epäkiinnostavia - ne ovat koko tapahtuman halutuin tuote -, vaan siksi, että akrobaattien temmellys oli jotakin niin järkyttävää, ettei kukaan meistä uskaltanut katsoa esitystä kokonaan. Tämän estivät myötähäpeä sekä silkka adrenaliininsekainen pelko. Tippuuko se trikooheppu tuolta tikkailtaan nyt vai sekunnin päästä, pää edellä yleisön eturivin niskaan?? Tapahtumaselostus:

Messuauditorion lavalla nähtiin kaksi bulgarialais"akrobaattia", joista miespuolinen henkilö oli ilmeisestikin joskus ainakin sirkuskoulun käynyt ja mahdollisesti tivoleja kierrellytkin, mutta lähempänä jo taiteilijaeläkkyyttä kuin uransa kukoistusta. Sama spandex-asu oli epäilemättä ollut näytöspukuna jo vuodesta 1983 lähtien. Naispuolinen assistentti oli kaikesta päätellen miesakrobaatin rouva ja oikealta ammatiltaan pankkivirkailija, sen verran kömpelösti lakanaviitta hulmuten esitetty alkutanssi ynnä muut kuviot sujuivat. Esitys koostui enimmäkseen erilaisten hulavanteiden ja kehikkojen pyörittelystä "tanssin" tahtiin. Ei pidä ymmärtää väärin, halusin ihan aidosti pitää esityksestä ja sympatiapisteet pariskunnalle yrityksestä! Mietin kyllä kiihkeästi, että onko vaikuttumattomuuteni syynä vain Talentin ynnä muiden kykyjenetsintäohjelmien kyllästämät verkkokalvoni "kaikki on nähty" asenteella. Mutta ei. Kyllä syynä oli ihan ehta esiintyjen taitojen puute.

Jännitysnäytelmä huipentui loppukaneettiin, jossa mies kiipesi kolmemetristen tikkaiden nokkaan (siis tikkaita ei oltu tuettu mihinkään vaan hän tasapainoili niiden yläpäässä kuin puujaloilla) ja rouva heitteli alhaalta jatkopalikoita tikkaisiin. Ensimmäiset jatkopalat mies sai kiinnitettyä ja nousi niiden päälle karmeasti hikoillen ja täristen. Kun rouva nakkasi vielä lisäpaloja yläilmoihin, jokainen meistä rukoili hiljaa mielessään: älä hyvä mies ota niitä vastaan, älä korota sitä tellinkiäsi, älä kiipeä niiden huojuvien palasten päälle, ei me nähty että ne palat on sinulla, nakkaa ne sivuun, kiipeä alas ja kaikki mennään kotiin vahingoittumattomina... Paniikinomaista tunnelmaa ei lainkaan lieventänyt se, että rouva huusi alhaalta käsin jatkuvalla syötöllä ja kimakalla äänellä Anna mennä!! venäjäksi, kuin vakuuttaen ukkoaan temppuun, jota ei oltu koskaan ennen yritetty. Aijestas... Saatiinhan se suoritus läpi ilman tapaturmia, ja harvoin olen niin onnellista, helpottunutta ja kaikkia taivaan voimia kiittävää naamaa nähnyt kuin kyseisillä akrobaateilla loppukumarruksessa. Jäi kyllä lähtemätön muisto tästä Royal Show'sta, nimittäin kiitollisuus siitä, ettei kukaan loukkaantunut - eivät esiintyjät eivätkä eturivin katsojat.

Tänään autoiltiin jälleen A:n kanssa Perthin kukkuloille ihastelemaan Araluen Botanic Gardenia eli kasvitieteellistä puutarhaa. Oli todellakin käymisen arvoinen paikka, vaikka tulppaanit olivatkin jo kukintakautensa lopussa ja ruusut kuulemma vasta tulossa sesonkiin. Puutarhan parkkipaikka oli kolmeneljäsosatäynnä kun ajoimme paikalle aamukymmeneltä, ja pois lähtiessämme lounasaikaan olikin ihan tupaten täyttä. Alue on kuitenkin sen verran iso, ettei missään vaiheessa ollut ruuhkaista tunnelmaa. Araluen levittäytyy kukkuloiden rinteille ja jos suurimman osan poluista haluaa kierrellä, saa kiivetä jonkun verran ylös ja alas. Reitti ei ole vaikea, mutta tämän päivän helteessä (keskipäivään mennessä +30) kyllä sai hien päälle. Etsiskelimme kartalta bongattua ruusutarhaa maastossa jonkin aikaa, sillä se on aika lailla pusikossa piilossa alueen laitamilla. Hieno oli, täynnä valtavakukkaisia ruusupuita ja -pensaita. Perthin toinen kasvitieteellinen puutarha Kings Park keskittyy Australian flooraan, kun taas Araluenissa on enimmäkseen puutarhakukkia kuten erilaisia ruusuja ja tulppaaneja. Araluen on kuitenkin Kings Parkia varjoisampi ja metsäisempi, eli etenkin kesäkuumalla viileä ja mukava käyntikohde. Siellä täällä on grillikatoksia, joista suurin osa oli eväidensyöjien käytössä. Eräällä grillitasolla sihisi näköjään pekonia ja munia. Ei olisi tullut itselle mieleen, mutta oikein kivaa ulkotekemistähän piknik-aamiainen on. Alla Araluenin kevättunnelmia:

Allekirjoittanut pakollisessa turistiposeerauksessa. Upea puu oli aikas täynnä ampiaisia, joten ei ollut aikaa tälläillä olemustaan paremmin.

Araluenilta on vain lyhyt ajo Genesis of the Hills'ille, kivaan kasvisruokakahvilaan. Tällaisia taideteoksia löytyi kahvilan pihalta - peltikanoja aidoissa kengissä. Alla kuin valkovuokkoja tai ketunleipiä Araluenin metsässä.