22.12.2012

Turvallista joulua

Vuoden 2012 pohdiskelu jatkuu lyhyen viikonloppu-joululomanvieton lomassa. Olen aattonakin töissä, koska puotimme päivystää mm. bush fire'n eli metsäpalojen varalta. Muutama vuosi sitten Perthin ympäristössä syttyi tuhoisa tulipalo kaatuneen sähkötolpan kipinästä juuri joulun aikaan ja tänä vuonna meikäläisen tehtävä olisi vaatia tietoja sähköyhtiö Western Powerilta ja raportoida niitä eteenpäin Ympäristöministerille, mikäli vastaavaa tapahtuisi. Että pysykääpä tolpat pystyssä, kiitos. Joulupäivä ja tapaninpäivä ovat täälläkin vapaita, mutta painan hommia (lue: torkahtelen hiljentyneen toimiston työpöydän ääressä) loppuviikon ja jälleen uudenvuoden aaton. Harvassa varmaan ovat ne virastot sekä Suomessa että Australiassa, jotka ovat näinkin tehokkaasti auki joulunpyhinä, luulenma. Mutta asiaan. Mitä olen oppinut (itsestäni ja muista) tänä vuonna:

Asiat tärkeysjärjestykseen eli huomasin tällä viikolla että minulla on ensimmäinen silmäryppy!!! Krääh. Australian petollinen aurinko on taatusti tämän epätoivotun kehityksen takana, ja se fakta, että ikä alkaa kolmosella, ei voi tässä painaa. Juoksin saman tien apteekkiin ostamaan elämäni ensimmäisen silmänympärysvoiteen. Vaikutuksen alkamista odotellessa. Ryppy ei tosin näy kuin suurennuslasilla, mutta silti. Olen myös syynäillyt ihoa tarkasti muutenkin siitä näkökulmasta, että yritän välttää kesakoitumista. Täällä monilla iho on aivan kirjava, koska täkäläisillä kohtuutavallinen irlantilaistyyppinen punapigmentti-iho ei ota auringonvaloa kiitollisena vastaan. Mitä tästä opimme: iholle joka päivä aurinkorasvaa, oli kesä tai talvi. Täällä aurinko paistaa talvellakin ja vaikka lämpöasteet eivät nousisi yli kahdenkympin, UV-säteitä sinkoilee ihan riittävästi ihon polttamiseen tai ennenaikaiseen vanhentamiseen.

Ulkonäöstä vielä sen verran huomioita, että täkäläisillä on yleisesti tässä kolmenkympin tietämillä niitä silmäryppyjä, mutta muuten yleiskunto näyttää paremmalta kuin suomalaismarketissa ohikulkijoita silmäillessä. Kaljamahoja ei täällä näe ainakaan keskustassa juuri ollenkaan, minkään ikäisillä, ja muutenkin ihmiset vaikuttavat aktiivisemmilta liikkujilta kuin suomalaiset. Ikuisen kesäsään maassa tietenkin lenkkeily, pyöräily, jalkapallo ynnä muut on helpompi hoitaa viikoittain tai vaikka päivittäin kuin toppatakkiähellyksenä pakkasessa. Jossain ne kaljamahatkin taatusti luuraavat, sillä aussit kiskovat alkoholia vähintään yhtä loppasuisesti kuin suomalaiset, tilastojen mukaan ja omien silmämääräisten havaintojeni perusteella.

Täkäläisten tulkinnan/alkuperämaa-arvausten perusteella aksenttini on muuttunut vuoden mittaan irlantilaisesta kanadanranskalaiseksi, mitä tämä ikinä tarkoittaakaan. Ilmeisesti astetta selkeämpää puhetta kuin mongertavilla irkuilla, muttei niin kirkkaan aksenttineutraalia kuin kanadalaisilla.  Aussit arvaavat muutenkin yleensä hyvät, mutta aksentilla varustetut englannintaidot joko irlantilaisiksi tai kanadalaisiksi, koska logiikka kulkee näin: englantisi on niin hyvää, että saatat olla peräti syntyperäinen puhuja, mutta aksentti on outo eli et voi olla aussi tai britti. Täällä on paljon irkkuja, olet varmaan joku niistä. Tai jos äännät selvemmin kuin ärrää sorauttelevat irkut, muttet kuulosta amerikansarjojen olennoltakaan, olet pakosti kanadalainen -  tuolta ne varmasti kuulostavat. Vähintäänkin ne kanadanranskalaiset.

Aussit rakastavat turvallisuutta ja sen korostamista, mutta toisaalta täällä saa tehdä päättömiä juttuja, ilman että kukaan huolestuu. Esimerkki. OHS, occupational health and safety eli työterveys- ja turvallisuus on suorastaan uskonto täkäläisille, erityisesti kaivos- ja öljyalalla. Noilla aloilla työpaikoilla onkin niin riskialtista, että jos säännöissä oiotaan, on ihmishenkien menetys todellinen vaara. Mutta meillä toimistossakin on jokaviikkoinen OHS-tarkastus, jossa OHS-vastaava kiertää kaikkien työpisteet bongatakseen turvallisuusriskit, kuten käsilaukku lattialla, roikkuva tietokoneen johto tai paperipinkka tuolin nurkalla - näihin kaikkiin voi kompastua tai liukastua, tempaista kaatuessaan tietokoneen pöydältä alas ja kojauttaa kallonsa siihen ja joutua sairaalaan ... ainakin teoriassa. Toisaalta, kerroin joskus vuosi sitten matkasta Pembertonin kiipeilypuulle: 72 metriä korkeaan puuhun kiivetään kierretikkaita pitkin, ilman mitään turvavaljaita tai turvajärjestelyjä, täysin omin nokkineen, vaikka sateella ja liukkaalla jos uskaltaa. USA:ssa tai Suomessakin vastaava temppu tehtäisiin taatusti valvotuissa oloissa, turvavaljaissa ja vastuuvapautuslomakkeiden allekirjoituksen jälkeen.

Minäkin olen suorittanut pakollisen OHS-tietoisuuskoulutuksen online-kurssina, jossa piti perehtyä OHS-lainsäädäntöön ja paikallistaa omalla työpaikalla vaanivia riskejä, kuten kiehuvaa vettä sisältävä vedenkeitin. Täällä muuten työpaikoilla on yleisesti hanoja, joista saa kiehuvaa vettä. Siis kirjaimellisesti keitettyä. Toisesta hanan namikasta saa kylmää vettä ja toisesta 100-asteista, joka on tarkoitettu teemukiin tai pikakahville. On siis ihan fiksua tajuta olla pesemättä käsiään tämän kiehuhanan alla. Itseäni erityisesti huvittaa, miten täällä joulutervehdyksiinkin ympätään se turvallisuus. Have a lovely, safe Christmas eli ihanaa ja turvallista joulua on vakiohuikkaus tai sähköpostiviesti lomille lähteville työkavereille. Joulukortitkin on signeerattu näin. Täkäläiset myös AINA toivottavat hyvää joulua 'sinulle ja läheisillesi', Merry Christmas to you and your loved ones. Minusta tämä on kaunis tapa, ei olla vain itsekseen ja yksikseen edes näissä toivotuksissa, vaan aina otetaan huomioon myös perhe, suku ja ystävät. Jos en satu tässä pariin päivään kirjoittamaan niin allaolevien kuvien myötä - ihanaa, tunnelmallista, kynttilänvaloisaa joulua kaikille, kaikkialla!

Täkäläinen joulupuu - eukalyptus kylpee auringonvalossa. 
Ilta hämärtyy, Perthin keskustan joulukoristeetkin pääsevät oikeuksiinsa.
Joulukuoro torstaina 20.12. Forrest-aukiolla, Perthin 'keskustorilla'. 
Pääpostin jouluseppeleet ja joulukuoroesityksen tunnelmavalot. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!