10.1.2013

Melbourne, päivät 4-6

No näinhän tässä kävi, että innokas päivittäinen päivittäminen jäi, kun a) vietin ensin päivän Great Ocean Roadia pitkin matkaillen, jolloin aikaa ei jäänytkään bloggaamiselle ja b) iski kipeys, tarkalleen ottaen kaksi erilaista tautia. Kiva. Eli viimeiset pari päivää Melbournessa menivät osittain penkin alle käsittämättömän ruokamyrkytyksen, sekä kunnolla vauhtiin päässeen nuhan takia. Jos jollakulla on loistovinkkejä, miten välttää nuhaan sairastuminen lentomatkoilla, otetaan vastaan än yy tee nyt. Tajusin tässä, että olen viime vuosina ollut kipeä pelkästään lennoilla olon jälkeen, eli joululomalla Suomessa, ja jälleen juhannuslomalla Suomessa, sekä nyt lomalla Melbournessa. Krääks, raivostuttavaa. Mutta Suurelle Merenrantatielle!

Great Ocean Road polveilee Victorian osavaltion rannikkoa pitkin ja on kuuluisa upeista merinäköaloistaan. Reitille pääsee joko omalla tai vuokra-autolla, tahi bussiretkellä. Itse valitsin sekä säästö-, ympäristö-, että vähäisistä aussiajokokemussyistä bussikierroksen. Koko päivän (12 h) kestävän bussiretken hinnaksi tuli $99, ja varmaan aika lailla saman summan olisin pulittanut autonvuokrasta, bensasta, navigaattorista ja vakuutuksesta - ellen enemmän. Ja tuntui jotenkin päättömälle idealle ajaa sama reitti yksin omalla autolla bussiretkueen perässä, ja tuprutella omat bensat taivaalle... Ehkä suurin syy bussiretkelle osallistumisessa oli kuitenkin mahdollisuus torkahdella silloin tällöin ja luottaa siihen, että kokenut bussikuski vie ja tuo juuri sinne, minne pitääkin. Tokihan tällä reitillä ei kannata torkahdella, sillä näkymiä tänne ollaan tultu katsomaan ja niitä riittää.

Melbournesta merenrannalle ajo kestää noin tunnin, ja paluu merenrantareitiltä sisämaan halki kesti 2,5 tuntia. Näillä pätkillä ei ole erityisen kiinnostavaa nähtävää, jos jo asuu Australiassa ja on nähnyt täkäläisiä maisemia. Jos sen sijaan on vain käymässä, nämäkin viljelys- ja laidunmaat on syytä tuijotella läpi, idyllisiä ovat. Parasta antia bussimatkalla olivat maisemien lisäksi bussikuski-oppaan selostukset, siinäpä vasta savolainen tarinaniskijä. Leppoisa aussiukkeli jutteli ummet ja lammet lähestulkoon läpi puolen vuorokauden mittaisen reissun. Kertoili maisemista, Australiasta yleensä, seutujen historiasta, nähtävistä kohteista, koaloista, nokkaeläimistä ja mistähän vielä. Kaksikerroksinen bussi oli ilmastoitu ja tilava, joten ei syytä valittaa. Pikkuisen kirpaisi kuitenkin kaiken turisteisuus. Kun bussi kaartaa näköalapaikalle, ulos purkautuu lauma kamerahyeenoja, jotka napsivat rivakassa tahdissa pakolliset edustuskuvat sekä itsestään että maisemista, ja syöksähtävä takaisin bussiin odottamaan seuraavaa maisemasaalista. Ja minä lauman mukana. Itse pidän siitä, että kauniilla luonnonpaikoilla voi käveleskellä ympäriinsä, istuksia ja ihastella, ajatella mitä mieleen juolahtaa, meditoida vaikkapa, käydä pienen lenkin ympäristössä ja lähteä etenemään omassa tahdissaan. Tähän tarkoitukseen se oma tai vuokra-auto sopii kuin nappi jakkuun.

Bussimatka oli kylläkin hyvin suunniteltu ja siihen oli sisällytetty riittävä määrä pysähdyksiä kiinnostavilla paikoilla. Reissu alkoi "australialaisella aamuteellä", jota bussikuski mainosti bush tea'n nimellä, mitä ikinä tässä yhteydessä tarkoittikaan - mikään metsäretkeläisten aamupala tai aussien perinne tämä ei taatusti ole. Bussikuski kattoi pysähdyspaikalla retkipöydälle mustaa teetä, voileipäkeksin/suolakeksin kaltaisia crackereita vegemite-päällysteellä sekä lamingtoneja, suklaakuorrutettuja kookoshippupyöriteltyjä sokerikakkupalasia - Australian erikoisuus. Vegemite tietenkin on myös Aussilan erikoisuus, hiivajämistä vatkattu ruskea notkea leivänpäällinen, jolle ulkkarit irvistelevät, koska syövät sitä ihan liian ison annoksen kerralla. Sitä kuuluu vain sipaista leivän tai suolakeksin päälle läpikuultava kerros. Mukavahan tämä "perinteinen" päivän aloitus oli, ja sai kiinnittämään huomiota siihen, miten tätä maata markkinoidaan. Ja miten Suomea markkinoidaan. Saman asian ajaisi, jos Saimaan risteilyllä tarjottaisiin muikkukukkosiivuja ja korvapuusteja perinteisenä suomalaisena aamupalana. Perinteisiä ja suosittuja ruokiahan ne ovat, mutta eivät välttämättä joka perusjampan aamupala.

Great Ocean Roadin tärkeimpiä nähtävyyksiä on 12 Apostolia, alkujaan 12 hiekkakivipaatta, jotka törröttävät majesteettisina merenrannassa. Näistä neljä on viime vuosina romahtanut eroosion selättäminä, ja jäljellä on enää kahdeksan. Mutta näyttäviä olivat, samoin kuin muutkin merenrannan maisemat. Great Ocean Roadin taika lienee siinä, että reitti tosiaan kulkee aivan merenrannassa, ja näkymät ovat jatkuvasti kiinnostavia. Täällä WA:ssa näkee ihan yhtä hienoja - ja tyhjempiä eli vähemmän turistien kansoittamia - rantoja ja kalliomuodostelmia kuin Victorian reitillä, mutta niille päästäkseen on ajettava vähemmän idyllisiä teitä pitkin. Esimerkiksi tie Perthistä Albanyyn (jossa siis iso osa näistä upeista maisemista on) suuri osa reitistä kulkee liian sisämaassa merinäköalojen katsastukseen, vaikka kartalla tie näyttääkin menevän merenrantaa pitkin. WA:laisen näkökulmasta sanoisin, että ehkä - ihan vain ehkä - lentolippua Victoriaan ei kannata ostaa pelkästään Great Ocean Roadia varten, kun omillakin kulmilla on yhtä upeita näkymiä. Mutta jos sinne Victoriaan asti on hankkiutunut, on Great Ocean Road mielestäni pakollinen nähtävyys.

Loppureissusta ei olekaan mitään painonkestävää kerrottavaa, ruokamyrkytys tuntuu juuri siltä miltä kuulostaa (en tiedä mistä nappasin sen) ja nuha on kaikilla varmasti yhtä tuskaisen turha kokemus. Mutta Melbourne jätti hyvän vaikutelman ja ehdottomasti tulen visiteeraamaan uudelleen. Muuttaisinko sinne, kuulen uteliaiden kysyvän ruudun takana, kuten täällä live-elämässäkin. Hmm... [uskallanko tunnustaa, että joo] - - - tuntuu, että tänne Perthiin kotiutumiseksi minun on ollut nähtävä vaivaa, on ollut tietoisesti etsittävä syitä, miksi pitäisin Perthistä. Ja nyt kun olen sitä vaivaa nähnyt, ja matkalla onnistuneesti tutustunut mahtaviin ihmisiin täällä ja saanut ihanan ystäväpiirin ympärilleni, en raaski tätä maalaiskaupungin meininkiä heittää poiskaan. Ihan kuin Perth olisi juntti maalaisserkku, ei kauhean suosittu, mutta jossa on rakastettavia piirteitä, kun aikansa tutustuu ja hellyydellä katselee. Nyt paikalle ilmaantui se kaikkien suosima kaupunkilaisserkku Melbourne, Mr Maailma-kisojen (Most Livable City eli maailman asuttavin kaupunki-listauksen) voittaja vuodelta 2012, ja vaatii rennolla ja mutkattomalla tavalla huomiota osakseen. "Kaikkihan minua rakastavat, mikset sinäkin?" On kierolla tavalla parempi asua siinä "huonommassa" vaihtoehdossa, koska silloin jäljelle jää paikka, jossa on kiinnostava ja hauska käydä lomailemassa. On jotain, mitä odottaa :)

Ja koska en näin illankähmässä jaksa sommitella näitä kuvia niihin postauksiin, joihin ne kuuluvat, Melbournen-keikka yhdessä ja samassa läjässä olkaapa hyvät.

Yllä ja alla: katunäkymä maailman parhaaksi äänestetyn kaupungin kaduilta.


Tulossa China Towniin. Jotenkin seinän haalistunut teksti kiinnitti huomion, samoin itähenkiset katulamput.
Melbournen kaupungintalo kukkaistutuksineen. 
Varjoisilta kujilta. Varjoisilla kujilla ei ollut viileää kylläkään, reissuni aikana Melbournea koetteli tukahduttava lämpöaalto, kolme päivää yli neljässäkympissä.
Hyvä idea Melbourne Central - metroasemalla. Tuo kirja, vie kirja. Kansalaiskirjasto.
Arkkitehtuuri Melbournessa on leikkisää ja innovatiivista. Kuka niitä suoria viivoja jaksaa piirrellä Autocadilla.
Melbourne Central, aseman kellotorni ja kupoli.
Melbourne Exhibition Hall, museoitu näyttelyhalli (ei kylläkään yleisölle auki kuin pyynnöstä) puutarhoineen.
Queen Victoria Market - kauppahalleilla oli pakko käydä pyörimässä. On siellä vipinää ja tavaraa. 
Ainoa säästynyt esine eräistä Victorian metsäpaloista Melbourne Museumissa. Tulisija, josta koko palo sai alkunsa. (Liekö autenttinen vai kopio, taulu ei kerro).
Museon sisälle on tuotu pieni pala Victorian metsiä. Tyhjät rungot markkeeraavat palaneita runkoja, metsäpalot ovat alueella yleisiä.
Yllä ja alla: Melbourne Museum.

Hienoja moderneja kosketusnäyttöjä oli museossa, muinaishistorialliset elukat sai pyörimään miten päin vain.
Yllä ja alla: Carlton Gardens museon ja Exhibition Hall'in ympärillä, Melbournen keskustan koillislaidalla.

Yllä ja alla: South Bank, Melbournea halkovan Yarra-joen etelärannalta. Suosittua kävely-, ravintola-, ja kahvila-aluetta.

Melbournen yliopiston kampusaluetta. Arkkitehtuuri yllättää täälläkin. Mix'n'match.
Pällistelyä 320 metriä korkeasta Eureka-näköalatornista.
Eureka-tornin lasilattiainen parveke, alla tyhjää ja 320 metriä pudotusta. Hämmentävästi jokainen mies, joka koppiin astui, alkoi välittömästi talloa ja polkea lattiaa kokeillakseen, kestääkö se. Entäs jos pettäisikin hyppyjen voimasta?
Sattui pilvinen sää Great Ocean Roadille. Ihana viileys Perthin lämpöaallon (yli +40 viikon) ja Melbournen lämpöaallon (yli +40 kolme ensimmäistä lomapäivääni) jälkeen!
Populaa riittää matkalla kuvaamaan 12 Apostolia.
Ne kuuluisat 12 - nykyään 8 - Apostolia.
Hyville kuvauspaikoille sai jonottaa.
Ja tällaisia kuvia terassilta saa.
Kuin meren vahtitorni.

Joillain näköalapaikoilla pääsi rannalle asti ihastelemaan.
Matkalla rannalle, 88 askelmaa. Tämä oli eri paikka kuin 12 Apostolia, siellä ei rannalle ole reittiä.
Kaunista.
Tervehdys, aurinko! Eipä olla nähtykään kuin vain joka päivä!
Yksi rantapoluista.
Tyrskyjä auringossa.
Salainen rantapoukama. Ei tosin niin salainen, taustan valkeat tasot ovat bussien kattoja ja pisteet rannalla turisteja.

4 kommenttia:

  1. En muista minka Melbournelaisen yliopiston opiskelijaraukat joutuu hytisemaan loppukokeissaan tuolla Exhibition Hallissa perinteiden vuoksi. Perhetutun mukaan siella on niin kylma talvella, etta tavallinen varustus on pari-kolme villapaitaa ja hanskat...

    VastaaPoista
  2. Hienoa että ehdit nähdä yhtä sun toista vaikka se typerä sairaus iskikin. Ja tervetuloa takaisin sitten myöhemmin! :)

    Tuo Royal Exhibition Building ei muuten ole mitenkään varsinaisessa mielessä "museoitu"; siellä on messuja harva se päivä (kts. http://museumvictoria.com.au/reb/whatson/royal-exhibition-building-tours/) ja opastettuja kierroksia joka päivä. Onpa se päässyt - Victorian ainoana rakennuksena - UNESCOn maailmanperintölistallekin.

    VastaaPoista
  3. Minusta on vähän sääli lukea tätä blogia, vaikka tosi hyvää tietoa Australiasta tuleekin ja jutut ovat mukavia, sillä sinulla tuntuu olevan aika ajoin jokseenkin negatiivinen asenne Suomea kohtaan, ethän unhonda mistä olet lähtöisin?

    VastaaPoista
  4. Hyvä Anonyymi,

    En halua sensuroida omaa päiväkirjaani miettimällä, mitä 'saisin' sanoa Suomesta ja mitä en. Tietenkään en omia juuriani unohda, mutta minusta on ollut aina kummallista, että Suomea maana pitää kohdella kuin edesmennyttä - "ei saa puhua pahaa". Kyllä minusta asioita saa katsoa realistisin silmin ja täällä maailmalla reissaamalla ja asumalla nimenomaan huomaa, mitkä kaikki asiat eivät ihan toimi omassa kotimaassa.

    Suomi on maailman paras maa - joillekin ja joissain asioissa. Itse muutin Suomesta pois osittain siksi, että läheskään kaikki kohtaamani asiat eivät olleet maailman parhaita; mm. kokemukseni työelämästä siellä. Uskon, että maapallon maista melkein mikä tahansa voi olla jollakin mittarilla paras. Esimerkiksi köyhät maat kuten Ecuador ovat erilaisissa onnellisuustutkimuksissa menestyneet Suomea paremmin. Kyllä tämä minussa herättää tutkijan uteliaisuuden, että miksi näin, ennemmin kuin hyssyttelyasenteen - ei voi olla totta, en usko enkä ainakaan sano ääneen.

    Minusta jokainen kirjoittakoon blogiaan omista näkökohdistaan ja Sinulla luonnollisesti on ihan yhtä suuri oikeus kuin minulla kirjoittaa täysin eri näkökulmasta Suomesta tai mistä tahansa asiasta :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!