11.1.2015

Menevää vuotta 2015! Eli mitä on tulevalle vuodelle luvassa

Uusi vuosi, uudet kujeet. Vuosi alkoi työrintamalla lennokkaasti, sillä sijaistan taas pomoani täkäläisen ELY-keskuksen johtoportaassa. Työpäivät venyvät välillä 10-tuntisiksi, ja kaiken päälle pitäisi ehtiä myös suunnitella erittäin kiireiseltä - hyvällä tavalla kiireiseltä - näyttävää vuotta 2015.

Annoin itselleni uuden vuoden lupauksen, että laukkaan tänä vuonna tohtorinlakkia ja -miekkaa kohti uudistuneella innolla. Tutkimusta, kirjoittamista, tutkimusta, kirjoittamista, ja vielä lisää tutkimusta siis tiedossa. Paha kyllä muistin vasta töihin palattuani, että tälle vuodelle minut on buukattu myös frontline management - tutkintokurssille työpaikan maksamana ja edellyttämänä. "Etulinjassa johtaminen" tarkoittaa esimiestyötä, eli minusta nähtävästi leivotaan pomon seuraajaa, hyvähyvä.

Kaiken lisäksi olen pyytänyt - ja saanut - kaksi kuukautta virkavapaata neliviikkoisen vuosilomani päälle, joten matkoja pukkaa, jes! Milloin ja minne? Emme vielä tiedä! Vaihtoehtoina olemme pallotelleet mm. seuraavia: Kambodza, Myanmar, Puerta Princesa-saari Filippiineillä, Indonesia, Malesia, Brunei, Etelä-Korea, Japani, Oman, Madagaskar, Costa Rica... Että näistä, tai ehkä aivan muista, vaihtoehdoista valiten.

Ugandakin lyötiin joukon jatkoksi, kun selvisi, että kollegalla on siellä sukua (valkoisesta aussimiehestä on kyse). Hän kutsui muitta mutkitta meidät kylään sukulaistensa leirintäalueelle, kun kerran itsekin on sinne tänä vuonna suuntaamassa lomalle. Ebola-paniikki, maamiinojen yleisyys sekä meren eli sukellusmahdollisuuksien puute jättävät keski-afrikkalaisen Ugandan tänä ja ehkä muinakin vuosina nollasijoille näissä viisuissa.
Tsori, t: pelkuri.

Ennen eksoottisia kohteita suuntanamme on kuitenkin mikäs muu kuin vanha tuttu Suomi. Tai siis minulle tuttu kohde, E:lle ensimmäinen kerta missään Skotlantia pohjoisemmassa.

Lähestyvä matka takaa, että Suomi on nyt ollut meillä enemmän puheenaiheena. E ei pysty käsittämään, että Suomessa ei olisi sisällä kylmä. Olen tolkuttanut monta kertaa, että kaikilla on keskuslämmitys, ja että ennemmin riskinä on tukahtua liikalämpöön (+25 tunkkaista sisäilmaa on ihan liikaa vetoisiin aussitaloihin tottuneelle) kuin paleltua nukkuessa. E luulee tätä harhaisen suomimielen kehittämäksi selviytymisstrategiaksi: "joo joo kyllä siellä tarkenee", vaikka kaikki tietävät, että suomalaiset uivat avannoissa eli eivät selvästikään tunne kylmää.

E on itse kotoisin vuosisatoja vanhasta, kivisestä maalaistalosta, jossa ei ollut tuplaikkunoita, yhtä takkaa kummempaa lämmitystä saati eristystä. Ja Ranskassakin on pakkasta. Joten suomalaiseen rakentamiseen tutustuminen tullee olemaan - positiivinen - kulttuurishokki nro 1.

Suomesta juttelimme tänään näin:
Minä: "Lomamme aikana siellä vietetään kahta juhlapäivää. Toinen on suomalaisen runouden päivä kuuluisan runoilijan kunniaksi ja toinen on vanha perinne."
E: "Hieno juttu! Vietetäänkö niitä kaikkialla vai pelkästään Helsingissä [mistä aloitamme reissun]? Ja miten niitä juhlitaan?"
A: "Kaikkialla. Hmm, runon päivää ei varsinaisesti juhlita tietääkseni, mutta silloin syödään tietynlaista leivonnaista. Niitä myydään joka kaupassa ja kahvilassa. Se on päivän erikoisuus."
E: "Miten runot ja leivonnaiset liittyvät toisiinsa?"
A: "No eivät varsinaisesti liitykään. Tarinan mukaan tämän kuuluisan runoilijan, Runebergin, vaimon piti äkkiä keksiä jotain makeaa tarjottavaa, ja hän kehitti oman leivosreseptin. Nykyään leivonnaisten syönnillä muistetaan tätä kuuluisaa runoilijaa." [nyt kun mietin, niin eikös Runebergintorttupäivänä pitäisi muistaa myös Fredrika Runebergia, jonka luovuus ei ehkä ollut kirjallista vaan kulinaarista luokkaa?]
E: "Aha, no, selvä. Entäs se toinen juhla?"
A: "Se on vanha perinne. Sitä vietetään niin, että otetaan pulkka ja mennään laskemaan mäkeä. Sen jälkeen syödään hernekeittoa ja pannukakkua, ja pullaa kermavaahdon ja vadelmahillon kanssa. Näin ennustetaan tulevaa satovuotta: missä talossa saadaan paras pellavasato kankaantekoa varten. Juhlan nimikin on laskiainen, mikä tarkoittaa mäen laskemista.'
E: "Hernekeittoa juhlaruokana...? Ahaa pullaa, tottakai pullaa. Kuka tekee parasta pullaa, tästä tulee paras vaimo."
A [ensin hölmistyneenä, sitten välähtäen]: "Hahaha, eikun paras äiti. Miksei vaimokin!"
Tuttu pulla-sana näköjään muistutti pari vuotta sitten kertomastani pullantuoksuinen kotiäiti-myytistä :D

Helmikuun Suomen-loman lisäksi on tarkoitus tehdä joko yksi pitkä matka, tai kaksi lyhempää matkaa tämän vuoden mittaan. Kohde valikoituu lopulta hintatason ja ajankohdan mukaan. Haluaisimme matkustaa kesä-heinäkuussa, koska silloin Perthissä on surkea sää. Mutta sama ajanjakso on tukala, kuumankostea sadekausi tropiikissa, eli kolme neljäsosaa listamme maista karsiutuu pois, ellemme muuta matkapäiviä. Mikä sekin on mahdollista. Kun kaikki suunnitelmat ovat auki, kaikki on mahdollista!

Kaakkois-Aasian maita on listalla monta, koska lomailu siellä on ausseille halpaa - Perthistä lentää esimerkiksi Malesiaan ja takaisin jopa alle kolmellasadalla dollarilla eli parilla sadalla eurolla, ja asuminen ei maksa juuri mitään. E voisi myös yrittää työllistyä lomalla missä tahansa PADI-organisaation sukelluskoulussa - ja niitä löytyy ihan joka rannalta, missä on korallia ja kalaa meressä. Mutta ajankohta pitäisi tropiikkia varten siirtää jonnekin loka-joulukuun tienoille.

Väli-Amerikka kiinnostaisi kovasti kumpaakin, mutta täältä ei pallon toiselle puolen ihan noin vain pongahda, ainakaan ilman lihavaa lompakkoa. Menopaluu kustantaisi noin kolme tuhatta aussidollaria per nenä, mikä onkin koko vuosilomabudjetti sitten sileäksi vetäistynä.

Virkavapaani on palkatonta, joten joudun jatkuvasti punnitsemaan, että minne asti rahat riittävät loman aikana. Olemme kumpikin luonteeltamme varsinaisia oravia sikäli, että nyhdämme rahaa säästöön matkustelua varten vaikka pennin tuloista (eli olemme pihejä). Tämä ominaisuus takaa kuitenkin säästöpossun lihomisen lomaa kohden, eli mahdollistaa reissut ylipäätään.

Oravuusominaisuus pääsee oikeuksiinsa huhtikuun alusta lähtien, kun aiomme jättäytyä kodittomiksi statuksella vakituista osoitetta vailla. Oma ostoasunto valmistuu joskus vuoden puolivälissä tai jälkeen, ja vuokra-asunnon vuokrasopimus puolestaan päättyy paria kuukautta ennen. Normaali ihminen hätäilisi, että minne sitä sitten päänsä kallistaa. Meille tämä on huikea mahdollisuus - mihinkäpä muuhun kuin rahansäästöön. Jos ei ole kotia, ei ole myöskään vuokranmaksuvelvoitteita, hiphei hippi!

Jossain tietysti täytyy meidänkin majoittua. Vaikka olen puolitosissani harkinnut telttailua ja suihkujen ottamista työpaikan pukuhuoneessa, arkijärki kuitenkin sanelee toisin. Yritämme tehdä kuten Madame E eli löytää itsellemme house sitting - talon tai -taloja noiksi pariksi kuukaudeksi. Jos kukaan ei tarvitse talonvahtipalvelujamme, teemme saman kuin kuka tahansa backpacker eli etsimme itsellemme (omaa kämppää reilusti halvemman) huoneen kommuunista.

Aina sitä pari kuukautta jaksaa turkkilais/taiwanilais/korealais/tsekkiläis/saksalais/irkkukämppiksiä ja heidän kokkailujaan/telkunkatsomistaan/suihkuvuorojen jonotuksia/keittiövuorojen jonotuksia/melua/sotkua/oman rauhan puutetta. Johan tässä on tätä harjoitusta saatu kaksi kuukautta ranskisperheen lähes keskeytymättömän läsnäolon ja heidän jatkuvan väittely rupattelutarpeensa muodossa.

Yritimme itse asiassa eilen hakeutua omaan rauhaan, sillä varasin meille - E:lle yllätykseksi - bed and breakfast - huoneen Swan Valleysta, Perthin reunamaiden viinitila-alueelta. Olisi luksushuone, uima-allas, poreamme, maittava aamupala... ja sitä omaa, kahdenkeskistä rauhaa, jota ei ole viiteen viikkoon nähty.

Tähdet eivät olleet minulle suotuisat, mutta seurankipeää anoppia suosi onni, sillä matkamme tyssäsi melkeinpä kättelyssä ja jouduimme palaamaan nöyrästi kotiin perheillalliselle, majoitukset peruen, koska:

Kun lounaan jälkeen ajoimme majapaikkaa kohti Swan Valleyn halki, alkoi taivaanrannassa erottua uhkaavantuttu, joka kesä jossain päin kaupunkia näkyvä pilvi - - - metsäpalon savupatsas.

Ellenbrookin keskustaan saavuttuamme näimme, miten tummanharmaa pilvi peitti puolet taivaasta, ja edessämme olevalle nurmikentälle kokoontui paloautoja, palomiehiä, highway patrol - autoja sekä pelastus- ja sammutushelikoptereita. Aamiaismajoituksemme oli missäpä muualla kuin pilven suunnassa.

Nopea tsekkaus kännyllä metsäpalovaroitussivuille, missä palo- ja pelastusviranomaiset kehottivat kaikkia häipymään Ellenbrookia seuraavasta kaupunginosasta Bullsbrookista, missä nopeasti etenevä, arvaamaton metsäpalo riehui täydellä voimalla. Kun soitin B&B-paikkaan peruakseni tulomme, isäntä tokaisi hämmentyneenä puhelimeen: "ei täällä mitään metsäpaloa ole." Vastasin vain: "katso ulos ikkunasta tai lue uutiset, palo on joka uutiskanavalla ja lehdissä."

Kaksisataa palomiestä taisteli läpi yön sammutustöissä, ja tänään palo saatiin onneksi sammuksiin. Nähtävästi yhtään kotia ei tällä kertaa menetetty. Onnellinen vuodenalku, sillä toisinkin olisi voinut käydä.

Aina ei tarvita vaihtelua, yllätyksiä eikä muutoksia, vaan sen muistamista, miten tärkeää, arvokasta ja rakasta on se kaikki, mitä itse kullakin jo on.
Yllä ja alla: tämän verran ehdimme maistaa vapautta kaksistaan ennenkuin Swan Valleyn pohjoisosia uhkaava metsäpalo selvisi meille. Pyörimme Supa Golf - radalla Swan Valley Oasis-keskuksessa sekä lounastimme Penny Garden-ravintolassa Yahava Coffee Works - kahvipaahtimon naapurissa. Ostimme aivan loistavat jääkahvit ja chai lattet Yahavasta jälkkäreiksi, suosittelen. Alakuvassa Penny Gardenin takapihan näkymiä: ihmeen kuivassa ilmastossa viiniköynnöksetkin pärjäävät.




Yllä: risottotäytteisiä sieniä, alla chorizo-katkarapurisottoa. Namnam. Penny Gardenissa tykkäävät risotosta.

Kävimme ennen lounasta ihmettelemässä jos jonkinlaisia australialaisia liskoja ja käärmeitä West Australian Lizard Park'ssa. Tällainen velociraptorin oloinen jurassicpark-otus eli varaani löytyi yhden lasin takaa elelemästä. Liskopuisto on yhden miehen liskoharrastukseen perustuva sekalainen kokoelma häkkejä, terraarioita ja aitauksia. Ei ehkä elähdyttävin mahdollinen eläintarha, mutta käärmeiden ja muiden mönkijöiden ystäville kiinnostava kattavuutensa takia. Käärmeitä saa tottahan toki myös pidellä ja silitellä, tosin vain harmittomia kuristajakäärme-pythoneita (eivät ole niin isoja, että saisivat ihmisen hengiltä). Hengenvaaralliset myrkkykäärmeet pysyvät terraarioissaan.
 Yllä ja alla: Tällainen näky kohtasi, kun olimme matkalla B&B-paikkaan. Takaisinhan siinä piti kääntyä. Bullsbrookin kaupunginosassa riehunut metsäpalo eilen. Laajasta koostaan huolimatta ei onneksi osoittautunut tuhoisaksi, vain muutama ihminen loukkaantui eikä yksikään kuollut. Vähäinen tuholuku, jota täällä oppii todella arvostamaan.



1 kommentti:

  1. Reissusuunnnitelmat kuulostavat mielenkiintoisilta, pidä meitä lukijoita ajantasalla niistä :D Itselläni on hirveä hinku listatuista maista Filippiineille ja Japaniin. Filippiineille sen vuoksi, että useat ihmiset puhuvat englantia siellä ja näin pääsisi tutustumaan paikallisiin. Kaakkois-Aasiassa matkaillessa mielestäni yksi harmittavimmista asioista on ollut se, ettei paikallisten kanssa ole pystynyt tekemään useimmiten kunnolla tuttavuutta kielimuurin takia.

    Ellu

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen välittömästi tarkistuksen jälkeen ja vastaan pian :)