Tästä se lähtee.
1. Mikä on suosikkimatkakohteeni?
E: Mikä tahansa paikka, jossa et ole ennen käynyt. Sanoisin, että Etelä-Amerikka mantereena.
Tässä heijastuu eniten kyllä E:n omat toiveet, sillä olemme puhuneet E-Amerikan reissusta (veljeni asuu tällä hetkellä Kolumbiassa) ja ymmärrettävästi tämä meille tuntematon ja eksoottinen manner tuli ensimmäisenä mieleen. Se osa on totta, että melkeinpä mikä vain maa, jossa en ole ennen käynyt, mutta kyllä sydämeni sykkii Japanille, jonka haluaisin seuraavana nähdä - en ole siellä siis vielä koskaan käynyt, mutta kovasti on odotuksia, mielipiteitä ja kuvitelmia/unelmia kyseisen maan upeudesta.
2. Kuinka monessa maassa olen käynyt?
E: hmm, lasketaanpa: Suomi, tietenkin. Kanada, Australia. Et ole käynyt Iso-Britanniassa etkä Kreikassa. Ranskassa, joo. Amerikassa. Mitä muita... Italia, Espanja, Saksa. Ai niin, ja Ruotsi, Norja, Tanska. Ja minun kanssani Kiinassa ja Indonesiassa. Unkarissa, tottakai! Unohdin varmaan pari. Sanoisin, että noin 15:ssä maassa.
Tämä vastaus yllätti, koska olemme kahdestaan reissanneet vain Suomessa, Balilla ja Kiinassa. Mutta, E on näköjään kiitettävästi kuunnellut tarinointiani aiemmista matkoistani. Listalta jäivät Baltian maat Latvia, Liettua, Viro, sekä muu Itä-Eurooppa: Venäjä, Bulgaria, Romania.
Ai niin, pari vielä: Itävalta, Monaco, Singapore. Ja jokunen välilasku joita ei kai voi visiiteiksi sanoa, koska lentokenttä oli ainut, jonka näin: Dubai ja Hong Kong.
3. Minkä maan keittiöstä pidän eniten?
E: Italian. Ja Japanin.
Itse mietin mielessäni että Thaimaan, mutta tajusin E:n vastauksesta, että kyllä Italian pasta, ehta risotto ja pizza ajavat jopa thaikkulankin ohi ja olin sitäpaitsi sanonut tämän E:lle aiemmin. Itse asiassa tykkään enemmän korealaisesta kuin japanilaisesta ruuasta, mutta koska usein ehdotan sushin syöntiä sen nopeuden, helppouden ja halpuuden takia, ei lie ihme, että E uskoo minun rakastavan japanilaista ruokaa. Hän sitapaitsi itse suorastaan palvoo sashimia eli raakoja kalapaloja ilman riisiä, joten japanilainen mielen ja kielen päällä selittyy tälläkin.
4. Kolme asiaa, joita ilman en matkusta?
E: höh, pöljä kysymys! Matkalaukkua, passia ja matkalaukun sisältöä. Ai, että ei noin itsestäänselviä voi valita? Tarkoitatko, että jotain sellaista, joka jotenkin määrittää sinua ihmisenä? Hmm... jaa... kenkiä, hammasharjaa ja hammastahnaa. (Nämä määrittävät minua ihmisenä?). Ai nekin liian yleisiä ja käytännöllisiä vastauksia? Ei tämä kysymys muutu yhtään järkevämmäksi. No, jos ajattelen asioita, joita juuri sinä tai pelkästään sinä pakkaisit... niin ne ovat kasvovoide, sukkahousut ja goretex-takki.
Muahhaahaa, sukkahousut! Tämä on kyllä 100% totta, mutta enpä ollut tajunnut, että sukkahousuni kiinnittävät huomiota. Käytän paljon yleisemmin hameita kuin housuja, koska olen lyhyenläntä ja kaikki housut ovat liian pitkät lahkeista, jollen niitä itse ompele lyhemmiksi. Toisekseen, hame on kivan rento vaate, ei kiristä eikä ahdista, ja niitä minulla piisaa. Monesti tarvitsen kaveriksi sukkahousut, kun ilma on liian kylmä paljassäärisyydelle.
Kasvovoidetta laitan joka ilta, kuten käsittääkseni 99% länsimaiden naisista, joten nappiin tämäkin, mutta jostain syystä tämä kauneusrutiini on tehnyt E:hen lähtemättömän vaikutuksen. Hän ihailee sitä, miten tunnollisesti pidän ihostani huolta (!). Ilmeisesti aiemmat tyttöystävät ovat joko sutineet rasvat naamariin kylppärissä piilossa tai eivät ole niitä käyttäneet, koska E:lle tällainen iltatoimi on tullut uutuutena. Tuputan rasvaa myös hänelle joka ilta, koska Australian aurinko on raaka ja rypyttävä, ja nähtävästi tämä tapa on hänelle nyt juurtunut mieleen niin, ettei voi uskoa minun matkustavan mihinkään ilman rasvatuubia. Mikä on kyllä totta.
Goretex-takki on kätevä, tottakai minulla on se mukana joka paikassa missä voi sataa! Tämän blogin kirjoittajaesittelyssäkin asia todistuu, koska kaikissa kuvissa, jotka esittelyyn löysin liitettäviksi, patsastelen punainen goretex-takki päällä... ehkä vaatevarastoa olisi syytä hieman monipuolistaa.
Todellisuudessa en matkusta yhtään minnekään ilman (resepti)migreenilääkkeitä sekä pientä ensiapupussukkaa, jossa on laastaria, ihoteippiä (laastarin lisäksi) Panadolia, matkapahoinvointilääkettä ja muuta äkkiä tarvittavaa. Ja sitä kosteusvoidetta :D
5. Extremein juttu, minkä olen tehnyt elämässäni tai matkustaessa?
E: No se puuhun kiipeäminen viime viikolla (kiipesimme Diamond Tree-nimiseen 52 metriä korkeaan puuhun road tripillä etelärannikolla: puuhun on isketty metallitankoja tikkaiksi ja niitä saa kavuta koko matkan ilman mitään turvavaljaita tai turvalaitteita, ohutta ympäröivää verkkoa lukuunottamatta).
E: Aivan älyvapaa aktiviteetti, ilman mitään turvalaitteita, En olisi uskonut että teet sen. (Olen kiivennyt ko. puuhun ennenkin, mutta nähtävästi tarinani ei ollut vakuuttanut, koska E uskoi vasta kun näki). Toisaalta, yllätät minut joka päivä sillä mihin pystyt (awww).
E: Eikäkun, kyllä extremein aktiviteetti oli laitesukeltaminen Balilla - etenkin nyt, kun kuulin, miten paljon se pelotti sinua (kerroin suomivieraillemme rehellisesti, miten olin jatkuvasti paniikkikohtauksen partaalla veden alla, kun E:lle olin enemmän kaunistellut asiaa tyyliin "joo ehkä mä joskus vielä koitan sukeltaa, kyllä mä varmaan siihen totun". Not).
Ajattelin ensin itse, että extremein temppuni oli muuttaa yksin Unkariin 20-vuotiaana, kun olin nippa nappa muuttanut kotoa pois muutenkin. Suoraan vain maahan, jonka kieltä en puhu yhtään sanaa. E:n mielestä tällainen ei ole extremeä nähnytkään, sillä olemmehan kumpikin muuttaneet tänne Australiaankin, ja ylipäätään useamman kerran uusiin maihin, joten se on normisettiä enemmän kuin extremeä. Aha. No toisaalta totta, koska Budapestiin muuttaessani en kokenut sen olevan mitenkään extremeä, pelkästään uskomattoman jännää, kiehtovaa ja vapauttavaa.
Kyllä se on tuo laitesukellus, joka on extremeintä settiä omastakin mielestäni. Tulipahan testattua.
6. Kuinka montaa kieltä puhun?
E: Suomea ja englantia nyt varmasti. Hieman japania ja ranskaa. Ai niin ja ruotsia tietenkin!
Hieno vastaus. Olen myös opiskellut saksaa ja italiaa, ja italiaa voin väittää osaavani sen verran, että Italiassa jopa satunnaisesti ymmärrän, mitä ympärillä tapahtuu, kun taas saksa ja japani ovat aivan alkutekijöissään. Italianopiskelusta E ei ollut omasta mielestään koskaan kuullutkaan, ja voipa olla mahdollista, etten ole lukiovuosistani tätä pätkää maininnut. Eli en voi syyttää E:n muistia.
7. Olenko eniten luonto-, kaupunki-, vai rantalomatyyppiä?
E: Ei ainakaan ranta! (tämä samalla hetkellä kun kirjoitin omaan vihkooni muistiinpanon, että ei ainakaan ranta!). Sanoisin, että tasapainoisesti kumpaakin, kaupunki- ja luonto-, mutta painottuen enemmän kaupunkiin.
Täydellisen totta.
8. Suunnittelenko lomani tarkkaan vai olenko enemmän laissez faire matkailija, antaa mennä vaan?
E: No et todellakaan ole "antaa mennä" - tyyppi, kyllä suunnittelet tarkkaan!
Aha, itse kirjoitin vihkooni, että semi-suunnittelija, jätän kyllä tilaa joustavuudellekin.
E: hahahhahhahaaaa!
Ai? Miten niin?
E: Semi-suunnittelija hyppäisi koneeseen ja alkaisi laskeuduttuaan miettiä, että mitäs nyt ja minne majoitun. Et todellakaan ole semi-suunnittelija vaan ihan täysiverinen suunnittelija, ahhahhaahhha!
Eli aikamoisessa termien ristiaallokossa eletään. Kun lähden matkalle, varaan majoitukset ennakkoon eli haarukoin suunnilleen paikat, missä loman aikana tulen olemaan ja missä ovat tärkeimmät nähtävyydet, jotka haluan siihen mahduttaa. Minusta mikään ei ole rasittavampaa ajanhukkaa kuin etsiä majoitusta paikan päällä, kiertää paikasta toiseen ja päätyä räkäisen hostellin dormiin, nukkumasaliin, kun netistä ennakkoon varatessa olisi saanut kohtuuhintaisen rentouttavan diilin ja tulo-osoitteen lentokentältä saapuessa. En kuitenkaan aikatauluta päiviä, vaan mielelläni bongailen juttuja matkan varrelta ja muutan suunnitelmia lennosta, eli esim. perun jo varattuja majoituksia ja varaan uusia reissun päällä, jos uusia parempia ideoita tulee vastaan.
E:n mielestä semi-suunnittelua on se, että tietää, mihin maahan tai kaupunkiin on menossa, ja sen jälkeen antaa kohtalon ja impulssien ohjailla. Täysin suunnittelematonta ilmeisesti olisi vain painella kentälle ja ottaa lento mihin kohteeseen sattuu olemaan lippuja jäljellä. Kiinan-matkalle lähtiessä vuosi sitten aiheesta saatiin riitaakin aikaan, koska halusin varata majoitukset ennakkoon enkä kierrellä kyselemässä hostelleista paikan päällä, että kellä on paras tarjous. E nimittäin uskoo vankasti, että jokainen netitse toimiva majoittaja on kalliimpi kuin kadulta sisään - tyyppejä majoittava paikka. Ehkä totta, ehkä ei.
Kantani voitti ajansäästösyistä, ja E itse asiassa kiitteli jälkikäteen, miten jouhevasti tällainen preplanning toimi.
No daa.
9. Paras vinkkisi jollekulle, joka lähtee ensimmäistä kertaa reissuun kanssani?
E: Älä varaa halvinta majoitusta, vaan ota sellainen, joka on siisti. Ja jossa on tarjolla kuumaa vettä suihkussa sekä ilmastointi tai edes tuuletin huoneessa, jos se on tropiikissa. Varmista, että lähistöllä on tarjolla länsimaista ruokaa, koska Anu kestää ulkomaanruokia 3-4 päivää putkeen ja sen jälkeen hänelle iskee länkkäriruoka- feeding frenzy (ahmimiskierre, ai jaha :D ), jonka jälkeen hän pystyy taas palaamaan paikalliseen ruokavalioon seuraaviksi 3-4 päiväksi. Varmista myös, että majapaikassa on internet, koska Anun täytyy päästä päivittämään blogia ja facebookkia matkakuvilla.
Hahah, tämä on kyllä aivan nappiin! Tuo länkkäriruokajuttu on asia, jota en olisi edes itse tajunnut, mutta se on 100% totta. Enpäs älynnytkään. Olen valmis maksamaan tuplat paikallishintoihin nähden saadakseni jonkun purilaisen, täytetyn patongin, pastan tai minkä ikinä "tavallisemman" ruuan sen jälkeen, kun olen muutaman päivän kiskonut aamu- väli- ja iltapalaksi sekä lounaaksi ja päivälliseksi soijakastikkeessa uitettuja, upporasvassa paistettuja palasia Kiinassa tahi pelkkää riisiä mausteilla, vihannessilpulla ja grillikalalla Indonesiassa. Kummankin maan ruuasta itse asiassa pidin, mutta rajansa kaikella ja vaihtelu virkistää. Etenkin aamupalaksi joku länkkärimpi juttu (kuten vaikka hedelmät, paahtoleipä ja kahvi) kuin paistettu riisi sopii pirtaani paremmin, muina ajankohtina ei ole niin justiinsa.
10. Minne matkustaisin, jos saisin lottovoiton?
E: Kaikkialle. Ympäri maapallon, Niin kauan kuin rahat riittäisivät. Paitsi ehkä ei sotatoimialueille, tai ainakin ne olisivat listan häntäpäässä.
Totta joka sana. Etenkin tuo sotatoimialueet oli koomisenkäytännöllinen, koska jos matkustelee riittävän kauan muualla, ehkäpä konfliktit rauhoittuvat ja esim. Irakiin ja Syyriaankin pääsee taas (mahdollisesti muutamaa tuhoutumatonta) Lähi-Idän historian kuten Assyrian suuruuden päivien ihmettä katselemaan.
Vakka on näköjään kantensa valinnut aivan nappiin tässä parisuhteessa ja ajoittaisista epäilyksistäni huolimatta E on myös kuunnellut ja painanut mieleen juttujani (näin ei nimittäin ihan joka keskustelussa tapahdu). Paremmin taisi vastata kuin mitä itse pystyisin vastaamaan E:tä koskien!
***
Koska vanha palvelijani, Samsung-läppäri vuosimallia 2006 otti ja sai tappavan virustartunnan (ilmaisesta) virustorjunnasta huolimatta, jouduin vaihtamaan lennosta konetta ja kaikki kuvani ovat nyt siellä ja täällä USB-tikuilla. Vaikea löytää tästä hajaannuksesta sopivaa ja osuvaa kuvituskuvaa. Siispä Googlen kuvahaku auttaa.
 |
| Kuva (c) www.dreamsrocket.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!