8.11.2015

Elämä on syy juhlaan

Halloween-terveiset kattoterassipiknikiltä!
Tällaiset komeat karmeudet saatiin toisistamme aikaan. Kasvomaalaus kävi hyvästä parisuhde-luottamustreenistä, tökkääkö kumppani silmääni vai ei pensselillä?
Tällä viikolla oli juhlia juhlan perään, sillä tiistaina juhlittiin Melbourne Cup´ia ja tänä lauantaina Halloweenia - myöhässä, kylläkin.

Melbourne Cup on laukkakilpailu nimensä mukaisessa kaupungissa, mutta se saa myös Perthin sekaisin. Keskustaan oli rakennettu ulkoilmabilepaikka museokorttelin nurkalle eli Urban Orchard - puutarha-aukiolle, jonne oli pääsy näköjään kutsun ja/tai pääsylippujen varassa. En tiedä, kävivätkö osallistujat ensin Perthin laukkaradalla katsomassa siellä samaan aikaan käytyjä kisoja, vai katsoivatko Melbourne Cuppia ruudulta, vai bilettivätkö vain muuten vain kisatittelin alla. Mutta juhlat alkoivat kovaan ääneen ja bassonjytkeeseen panostaen keskipäivällä ja jatkuivat keskiyölle - alkuajan tiedän, koska rairai kuului toimistoomme parin korttelin päähän.

En itse asiassa tiedä, mikä on tehnyt juuri tästä kyseisestä laukkakisasta kansaperinteen Australiassa, koska on näitä cuppeja muitakin ja lähes joka viikonloppu on kisat jossain. Melbourne Cupin juhlintaan kuuluu ykkösiin tälläytyminen ja näyttävät/absurdit hatut tai hiuskoristeet naisilla. Ja toki itse se laukkakisa, jonka tänä vuonna voitti ensimmäistä kertaa cupin historiassa naisjockey, Michelle Payne. Meillä töissä Cup on perinne, jota keräännytään katsomaan kokoushuoneeseen, jonne on laitettu buffet-lounas tarjolle ja koristeltu juhlaan sopivasti. Mutta. Tänä vuonna oli todennäköisesti viimeinen kerta kun tätä perinnettä vietettiin, koska vastustus cuppia kohtaan on kasvanut vuosi vuodelta ja järjestäjien mielestä perinnettä ei ole enää mieltä jatkaa, jos koko tapahtuma loukkaa osaa kollegoista. Miksikö loukkaa?

Laukkakisoissa, myös Melbourne Cupissa, loukkaantuu ja jopa kuolee hevosia - esim. sydänkohtaukseen, dopingin takia tai onnettomuudessa - aika ajoin. Lisäksi enenevä osa tai ainakin enenevässä määrin äänekäs osa ausseista on sitä mieltä, että laukkakisat ja ravit ovat eläinrääkkäystä ja ne pitäisi tykkänään kieltää ja lopettaa. Itse ravihevosten parissa paljonkin puuhailleena en tätä väitettä allekirjoita (että hevosia rääkätään kilpailuttamalla ja juoksuttamalla), mutta en tietenkään kiistä noita loukkaantumis- ja kuolemantapauksia. Eli ilman ongelmia ei tämä laji ole. Harmi sinänsä, jos tämä festive eli juhlava perinne lakkaa, mutta ymmärrän senkin pointin, että voihan sitä juhlia ja laittautua ihan ilman laukkakisojakin - ei kai hassua hattua pitäisi joutua perustelemaan hevosilla...

Toiset kekkerit tällä viikolla olivat Halloween-bileiksi muokatut tuparit meillä kotona. Ajattelimme, että naamiaiset ovat kiva teema tupareille ja kun kerran näin lähellä halloweenia oltiin, niin vedetään sitten siltä pohjalta, vaikka päivä olikin viikkoa liian myöhään. Aussit eivät vietä halloweenia, paitsi että viime vuosina se on alkanut hiipiä enemmän näkyviin katukuvassa ja ennenkaikkea kauppoihin. Hyvä syy myydä lisää krääsää, tietenkin. Mutta toisaalta, mielestäni tähän pitkään juhlattomaan jaksoon ennen joulua mahtuu hyvin yksi ekstraperinne, eli miksei sitten vaikka Halloween. Tosin täällä Down Underissa se ei oikein ole samalla lailla pelottavan ja kauhun teemalla toimiva kuin ehkäpä USA:n hämärtyvässä syksyssä, täällä kun on kevät kukkeimmillaan. Enemmän asuissa ehkä panostetaan "hauskaan kauhuun" eli koomisuuteen.

En Suomessa asuessa jaksanut ymmärtää Halloweenia ollenkaan ja vastustin sitä amerikkalaisena hapatuksena ja väkisin syötettynä kulttuurituontina. Suomessa Pyhäinmiestenpäivä hautausmaakynttilöineen on kuitenkin harras päivä ja vainajien muistoa kunnioittava, kun taas Halloween on paljon kepeämpää kekkeröintiä. Mutta Kanadan keikka, johon myös "oikean" Halloweenin juhliminen kuului, muutti mielipidettäni avoimempaan suuntaan.

Ensinnäkin, mielestäni vainajat ovat jo siirtyneet jonnekin toisaalle - sinne toivottavasti hyvään tuonpuoleiseen - eli ei se heitä loukkaa, jos tälle puolen jääneet juhlivat elämää ihan täysin rinnoin. Siispä itsekin valitsimme Halloween-teemaksemme meksikolaisen Dia de Muertos eli kuolleiden päivä, joka itse asiassa on elämän kunnioittamisen ja siitä iloitsemisen päivä, sekä kuolemattoman rakkauden päivä (edesmenneitä muistellaan ilolla ja rakkaudella). Ja toisaalta, tavat, traditiot ja juhlat ovat kautta aikojen vaeltaneet maista toiseen ja muuttuneet matkan varrella, ei sellaista asiaa olekaan kuin "valmis" tai "puhdas" kulttuuri, joka ei saa muuttua eikä elää minnekään suuntaan.

Minulle Australiassa asumisen hyviä puolia on, että kuka tahansa on vapaa viettämään mitä juhlia lystää. Monia etnisiä tai tiettyyn kulttuuriin kuuluvia juhlia usein vietetään näkyvästi ja mukaansatempaavasti kaduilla, turuilla ja toreilla kaikille avoimina festivaaleina: olipa kyseessä kiinalainen uusivuosi, intialainen siunauspäivä, ranskalaisen kulttuurin päivä, thaimaalainen uusivuosi, länkkärijoulu tai mikä nyt milloinkin.

Ja tältä tämä viikko näytti. Ensin Melbourne Cup look ja sen jälkeen Halloweenia.

Vieraat ja isännät, E ja minä punamustissa asuissa.
Meikäläinen muiden tavoin jumissa "Meduusan" hiusten loukussa. Huvinsa kullakin!

1 kommentti:

  1. Moikka! Löysin vastikään blogisi ja lueskelen sitä lävitse tässä paraikaa :) Melbournessa olen asustanut nyt noin kolme ja puoli vuotta.

    Ja tämä aussien kaksinaismoralismi noiden laukkaskabojen kanssa ottaa kyllä pannuun. Toki kuolonkolareita (joita erityisesti nämä risuestelaukkakisat ovat pullollaan pitäisi lopettaa ja heti) ja katkenneita raajoja, sydänkohtauksia tapahtuu kyllä. Vaan kyllä niitä tapahtuu ratsastuskisoissa ja laitumilla. Meillä on tallilla paljon englannin täysverisiä, eli vanhoja laukkahevosia, joista on uudelleenkoulutettu erittäin kykeneviä, atleettisia ratsuhevosia. Laukkaurheilussa on paljon väärää (hevoset laitetaan radalle parivuotiaina, yhä fyysisesti että henkisesti kasvavina raakileina samoin kuin raadollisuus - jos et pärjää, joudut myyntiin tai teuraaksi) vaan koen laukkahevosten elävän ihan hyvää elämää verrattaessa tehotuotettuun lihaan ja kananmuniin. Sori vaan, niin pitkään kun lautaselta löytyy supermarketista ostettua lihaa, tuntuu laukkaurheilun sorsinta vähän kaksjakoiselta touhulta.. Siat kun ovat tutkitusti älykkäämpiä kuin koirat, saati sitten tollot hevoset. Saan kutsua hevosia tolloiksi kun niiden kanssa on tarpeeksi eläessään puuhastellut hehe. Ja kilpailuun edennyt laukkahevonen on vaatinut paljon hyvälaatuista rehua, käsittelyä ja huoltotoimenpiteitä päästäkseen siihen kilpailukuntoon. Aivan eri lukunsa on tosiaan doping ja eläinrääkkäys (joita jälleen ihan ratsastusmaailmastakin löytyy kamalan paljon)

    Mulla aina nousee savu korvista kun söpöt hepat saa erikoiskohtelua vaan älykkäät ja tuntevat lehmät ja siat viettävät elämänsä kamalissa oloissa alusta loppuun saakka. Hevosurheilua saisi todellakin muuttaa muutamalla lailla (kisastartit aikaisintaan 5-vuotiaina, kisauran päättyessä hevonen olisi tarjottava ensisijaisesti ratsuksi/siitoseläimeksi eikä teuraaksi, hevosille pakoillista tarha/laidunaikaa lajitoverien seurassa) samoin kuin ne kamalat hyppylaukkakisat äkkiä historiaan, mutta laukkaurheilu ei kuitenkaan ole niin pahaa kuin se monille näyttäytyy.

    End of rant. Kiitos mainosta blogista, jatkan lukemista myöhemmin tänään täältä aurinkoisesta Victoriasta!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!