2.3.2017

Ihmisoikeustaistelijaksi puolivahingossa

Takana on pian kolmas viikko uudessa työssä. Ehdin viettää edellisessä paikassa lähemmäs kuusi vuotta, joten olin aivan autuaasti unohtanut, miten vaivalloista uuden työn aloitus voi olla. En sinällään pelkää muutoksia, vaan suhtaudun niihin avoimella innokkuudella, mutta se aivotyön ja henkisen panoksen määrä, joka oppimiseen menee, on yllättänyt. Hyvä että jaksan töiden jälkeen pysyä hereillä iltakahdeksaan - mieli selvästi huutaa lepoa ja asioiden "arkistointiaikaa".

Näenkin kaikenlaisia "rakentavia" unia, kuten esim. olen matkalla sisäkiipeilykilpailuun maailman suurimmalla kiipeilytelineellä (joo, siis sellainen lasten leikkikentällä oleva). Näen telineen stadionin keskellä ja kanssakilpailijat harjoittelemassa. Minulla on kiipeilykengät ja kaikki itseluottamus menestykseen, mutten löydä stadionilta ovea tai käytävää, joka veisi telineelle! Ei vaadi einsteiniä tajuamaan, että alitajunta tekee töitä ymmärtääkseen: käytännössä minulla on kaikki osatekijät ja taidot, joita uudessa työssä tarvitaan, mutten tiedä, mistä ja miten aloittaa tehokkaimmin ja hyödyllisimmin.

Uusi työpaikkani on (osavaltion) Eduskunnan Oikeusasiamiehen toimisto ja työnimikkeeni on Senior Research and Project Officer eli olisikohan ylempi tutkija ja projektivirkailija. Odotusteni vastaisesti Oikeusasiamies ei pelkästään käsittele valituksia julkissektorin toimijoista (potilaat tai asiakkaat voivat valittaa esim. sairaaloista, kouluista, kunnanvirastoista jne.), vaan myös aktiivisesti tutkii asioita. Esimerkiksi, asiamies on julkaissut raportit siitä, miten julkissektori voisi paremmin ehkäistä kotiväkivaltaa ja kätkytkuolemia. Lisäksi he tekevät yllättävän paljon "outreach"-toimintaa eli valistusta, tarkoittaen, että työntekijät kiertävät eri tahoilla puhumassa Oikeusasiamiehen toiminnasta ja kaikkien oikeuksista.

Suurimpana yllätyksenä - pelkästään positiivisena - on tullut oikeusasiamiehen ihmisoikeusrooli. WA:ssa ei ole erillistä ihmisoikeus- tai vähemmistöjen oikeus-asiamiestä, joten se rooli on Oikeusasiamiehellä. Toimistomme pääpamppu kiertää sekä osavaltiota että kansainvälisesti osallistumassa tilaisuuksiin, joissa voi opettaa tai oppia ihmisoikeusasioista. Esimerkki: Australia tekee yhteistyötä Indonesian kanssa, jotta Indonesian lait ja toimet täyttäisivät kv- ihmisoikeusstandardit.

Koska työssäni törmään potentiaalisesti hyvinkin arkaluontoiseen ja yksityisyydensuojan alaiseen materiaaliin (esim. kotiväkivallan tai lasten kuolemien johdosta), minun piti heti ensi töikseni vannoa vaitiolovala. En siis saa puhua työn yksityiskohdista saati keisseistä mitään, missään, koskaan - paitsi sen verran, mitä toimisto on julkistanut omissa raporteissaan.

Mietinkin tuon valan vuoksi, että paljonko voin kertoa työnkuvastani. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mitä työpaikkailmoituksessa on julkistettu, on vapaata riistaa.

Ihmisoikeusteeman mukaisesti Oikeusasiamies pyrkii rohkaisemaan haavoittuvassa tai vaikeassa asemassa olevia tuomaan huolensa/valituksensa kuulluksi.

Eräs haavoittuva ryhmä ovat lapset ja nuoret, koska he eivät yleensä uskalla soitella valtion virastoihin valittaakseen esim. sijoituskodista lastensuojelutapauksessa, tai koulusta koulukiusaamistapauksessa. Erityisen haavoittuvia ryhmiä lasten ja nuorten keskuudessa ovat Aboriginaalit, monikulttuuriset/maahanmuuttajat sekä LGBTI-nuoret eli homo- ja trans-nuoret, koska he usein kohtaavat syrjintää, kiusaamista ja siten mielenterveysongelmia.

Minun kontollani on suunnitella, miten kaikki nämä lapset ja nuoret tavoitetaan, ja sitten mennä fyysisesti paikan päälle puhumaan - sekä lapsille ja nuorille, että lasten kanssa työskenteleville aikuisille, esim. opettajille, nuoriso-ohjaajille, järjestötyöntekijöille ja lastensuojeluviranomaisille.

Työpaikkailmoituksessa puhuttiin projekteista ja outreach-toiminnasta, mutta projektin laajuus ja tärkeys on kyllä saanut innostumaan tästä uudesta pestistä!

Tavatessani blogini lukijoita täällä Perthissä minulle on usein sanottu, että "et vissiin tykkää työstäsi", entisessä työssä ollessani. Siinä oli sekä  hyvät että huonot puolensa, mutta ilmeisesti olen kirjoittanut siitä vain silloin, kun on jurppinut tai tylsistyttänyt! Toki tämä uusi työ avautuu tulevien kuukausien mittaan, mutta ensimmäisten kolmen viikon vaikutelmat ovat todella hyvät sen suhteen, miten mielekästä ja sisältörikasta hommaa on tiedossa.

En siis hakiessani työtä tiennyt alan koko laajuutta, saati oman tehtäväni koko laajuutta. Olen jo pidempään haikaillut työtä esim. hyväntekeväisyysjärjestössä nuorten hyväksi (auttaakseni esim. masennuksesta, kiusaamisesta tai yksinäisyydestä kärsiviä), ja näin tuo toive toteutti itsensä hieman eri paketissa. Amnestyn ja kavereiden pitkäaikaisena tukijana tämä käänne osoittaa, että elämässä saattaa saada kuusi oikein lotossa, kun ei edes tiennyt lottoavansa. (Varaan seitsemän oikein sille multimiljoonapotille, jonka toivottavasti vielä joskus voitan :D )

Kuva Suomen Eduskunnan Oikeusasiamiehen sivuilta. Sama pesti.

3 kommenttia:

  1. Hieno homma, kiva että tykkäät uudesta paikasta. Varmasti on mielenkiintoista mutta myös rankkaa. Paljon zemppiä ja eiköhän ne aivotkin kohta totu kaikkeen uuteen.

    VastaaPoista
  2. Onnea uudesta työpaikasta! On kyllä upea mahdollisuus. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos onnitteluista, Silja ja Sisko!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!