12.3.2017

Feikkiuutiset bloggarin näkökulmasta

Tämänkertainen aihe on ajankohtainen sekä maailmanlaajuisesti että minulle henkilökohtaisesti. Feikkiuutiset, väärän tai puolueellisen tiedon levittäminen, rasismi ja pelonlietsonta.

Itse näin bloggarina hämmästelen joka kerta, kun kuulen jonkun tutun kertovan (tai jakavan facebookissa) juttuja, jotka ovat peräisin tositotuus.com - tyyppisesti nimetyiltä "uutissivuilta". Bloggarina tiedän, miten monenlaisia blogialustoja on tarjolla, miten helppoa kenen tahansa on luoda oma sivusto, tehdä siitä aivan uutissivujen näköinen, ja alkaa suoltaa sivuille sisältöä sen kummemmin lähdeviittaamatta tai faktoja tarkistamatta.

Kun minulle sanotaan, että milloin mikäkin salaliittoteoria, muslimijuoni tai ilmastonmuuttumattomuuspropaganda "on totta, netissä oli ja näyttää todelta", en tiedä itkeäkö vai nauraa.

Olisin itse viimeiset kuusi vuotta voinut suoltaa mitä tahansa tuubaa ja valeita Australiasta, ja joku olisi senkin uskonut sillä perusteella, että "no se Anu kertoo omia henkilökohtaisia kokemuksiaan eli varmasti ne on totta". Uutisanalyytikot ja toimittajat puhuvat totuudenjälkeisestä ajasta, jossa totuus ei paina mittarissa, vaan se, miltä jokin uutinen näyttää ja kuulostaa, ja sopiiko se vastaanottajan maailmankuvaan. Jutuista tekee monelle "totta" se, että ne kuulostavat siltä, mitä itse uskoo jo valmiiksi syystä tai toisesta. Näin nämä asiat koetaan.

Jostain syystä vaihtoehtoisia uutisia lukevat ovat vakuuttuneita, että valtamedialla on agenda vääristellä totuutta, mutta bloggareilla ei voi olla mitään muuta agendaa kuin vain puhtaasti kertoa totuus.

Miksi olisi näin? Itse bloggarina tunnistan, että tavoitteitani ovat a) kertoa oma henkilökohtainen totuuteni siitä, miten asiat koen ja mitä elämässäni tapahtuu, mutta b) tunnistan myös, että tekstini ovat tietystä näkökulmasta, jota värittää persoonani, arvomaailmani ja valintani siitä, mistä haluan puhua. Eli jokainen meistä puhuu AINA jostain tietystä näkökulmasta ja arvoasetelmasta lähtöisin. Pahimmillaan vaihtoehtouutisbloggareilla on agenda, joko rahalla tai muilla sidoksilla ostettu, jossa muiden maailmankuvaa halutaan muuttaa rajusti ja huonompaan suuntaan - esimerkiksi syrjivämmäksi ja pelokkaammaksi.

Filosofian opiskelijana eräs viimeaikainen lause hyvästä elämästä ja hyvästä ihmisyydestä on leimautunut mieleeni:

Eettistä toimintaa on se, mikä lisää ihmiskunnan kokonaishyvinvointia, ja epäeettistä toimintaa on se, mikä lisää ihmiskunnan kokonaispahoinvointia. 

Simppeliä. Jos blogiteksti tai "uutinen" pyrkii jonkin ihmisen tai ihmisryhmän maineen mustaamiseen tai ihmisarvon alentamiseen, ei olla kovin eettisillä vesillä. Ammattitoimittajia sitovat eettisen tiedonvälityksen säännöt, eli heillä on kovempi motiivi ammattilaisuutensa säilyttääkseen raportoida vain sellaista, mille on oikeaa todistusaineistoa kuvitellun tai paisutellun sijasta. Huom. tämä ei tarkoita, etteikö väärinkäytöksistä tai rikoksista pitäisi uutisoida. Tietenkin pitää. Ero on siinä, miten uutisoi, ja mitä johtopäätöksiä vetää. Pidetäänkö kaikkia norjalaisia nykyään terroristeina Breivikin hulluuden takia?

Tästä päästään seuraavaan kysymykseen, eli yleistäminen, lokerointi ja rasismi. Onko oikein vai väärin niputtaa ihmisryhmät samanlaisiksi, jotta maailmaa on helpompi hahmottaa ja käsitellä? Näinhän kaikki teemme jossain määrin - suomalaiset ajattelevat olevansa tietynlaisia ja kun kaksi suomalaista juttelee suomalaisuudesta, sieltä löytyy yhteneviä oletuksia (vaikkakin myös eriäviä). Jos suomalaiset voidaan niputtaa yhdeksi porukaksi, miksei sitten somalit, muslimit, saksalaiset ja kaikki?

Täällä Australiassa kun aloittaa työt julkissektorilla toimistotehtävissä, ensimmäisellä viikolla täytyy tehdä kaksi kulttuuriaiheista perehdytystä: aboriginaalikulttuurin perustietous, ja monikulttuurisuuden perustietous. Ideana on, että koska maa on monikulttuurinen ja sisältää alkuperäisväestöä, kaikkien tulee tietää jotain siitä, miten tällaisessa maassa eletään sivistyneesti ja rauhanomaisesti yhdessä.

Koulutuksissa kerrotaan mielestäni fiksusti, että yleistäminen sinällään ei ole väärin (esim. ajatus, että suomalaiset tykkäävät saunoa, on yleistämistä, muttei pahanlaatuista sellaista). Siinä vaiheessa, kun yleistys tehdään ajatuksella "sinun tapasi ovat väärin, joten olet huonompi tai arvottomampi ihminen kuin minä, sinulla ei ole tai tulisi olla samoja oikeuksia kuin minulla", ollaan heilahdettu pahasti rasismin puolelle. Rasismia puolestaan ei toimiva yhteiskunta voi sietää, koska se johtaa syrjintään, väkivaltaan ja sitä kautta katkeruuteen ja koston kierteeseen.

Länsi-Australiassa käytiin eilen osavaltiovaalit ja ennakko-Jytky-hypestä huolimatta Aussilan Persut, Pauline Hanson- nimisen poliitikon One Nation (Yksi Kansa) puolue ei saanut yhtään paikkaa 59:stä alahuoneeseen, ja saattaa saada vain yhden paikan 36:sta ylähuoneeseen. Länsi-Australia ei välttämättä ole monessa mielessä mikään edistyksen mekka, mutta avoimesti rasistisen One Nationin vaalitappio osoittaa, että edes me Australian mittakaavassa hieman takapajuiset länkkärit emme usko hajottavaan, syrjivään ja pelkoa lietsovaan politiikkaan.

Luen nykyään työkseni raportteja ihmisoikeuksista, Australian elintasosta ja hyvinvoinnin kokemuksesta. Australia on monella mittarilla todella onnistunut valtio, mutta se ei syntynyt yhdessä yössä eikä täydellisenä. Nyky-Suomesta nyky-Australian erottaa assimilaatiopolitiikan eri yhdenmukaistamisen vaatimuksen lopettaminen. "Maassa maan tavalla" oli Australian virallinen linja 1950-luvulle asti, tarkoittaen valkoisen anglokulttuurin omaksumista: se oli pakollista myös aboriginaaleille, johtaen syrjintään ja raakoihinkin ihmisoikeusrikkomuksiin.

Nykyään maan virallinen linja on fair go for all, reilu peli kaikille, kaikki omalla tavallaan, mutta lakeja noudattaen. Yhdenmukaistamisen sijasta eri kulttuuri-identiteettejä tuetaan - esimerkiksi Perthissä on pantu viime aikoina paljon rahaa China Townin eli kiinalaiskorttelien kunnostamiseen, ja paikallinen Veikkaus eli Lotterywest tukee apurahoin eri kulttuurien omaa toimintaa ja yhteisöllistämistä, kuten Suomi-koulua.

Täys-onnela ei silti tämäkään ole. Raporttien mukaan maahanmuuttajanuoret Australiassa kärsivät muita useammin masennuksesta; ja aboriginaalinuorista ja homoseksuaalinuorista jopa 25-50% yrittää itsemurhaa, koska he kokevat, etteivät kuulu joukkoon eikä heitä hyväksytä. Niinkin nuorten kuin 8-9-vuotiaiden syrjimiskokemuksia lukiessa miettii väkisinkin, että miksi, miksi on oltava näin. Joukosta pois jättäminen on pahimpia asioita, joita ihmiselle voi tehdä psykologisena kidutuksena.

Siksi minulla ei riitä mitään ymmärrystä feikkiuutisia tai arvomaailmoja (äärioikeisto, puhun sinulle) kohtaan, jotka pyrkivät lisäämään kahtiajakoa ja pelon lietsomaa juopaa ihmisryhmien välille.

Feikkiuutiset ovat toisaalta muuttaneet ainakin yhden ihmisen elämän - minun. Taas maanaintaina uuteen työhöni sisukkaalla ajatuksella not on my watch. Ei syrjintää, jos minusta riippuu.

Auttaisikohan tällainen "ei totta" - nappi Facebookissa? Toisaalta, sitä varmaan käytettäisiin väärin... ikään kuin totuus olisi huutoäänestys.

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen juttu! Voi kunpa kaikille somen tai ylipäänsä netin käyttäjille olisi pakollisena joku lähdekritiikin testi, ja vasta sitten saisi jakaa juttuja eteenpäin...;)

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Valkkis! Totta, perusteiden toivoisi olevan hallussa. Harmi kylla vakuuttuneimpiin tuskin puree mikaan lahdekritiikki juuri tuon "valtamedia/tutkijat valehtelevat" uskon vuoksi.

    VastaaPoista
  4. Hyvä Anu! Tekstissäsi on monta mielenkiintoista asiaa, joita kommentoida, mutta vastaan nyt vain yhteen- On jotenkin niin surullista, että internet mahdollistaisi tiedon saamisen ja oppimisen, mutta valtaosa sen sisällöstä alkaa olla klikkausjournalismia ja feikkiuutisia. Joskus (usein) sitä oikein pöyristyy, mikä kaikki siellä menee läpi. Arkijärki ja tolkullisuus unohtuu monelta kauas jonnekin ruudun taakse. Hyvä, että nostit tämän asian esiin, ja hienoa, että jaksat taistella <3

    VastaaPoista
  5. Tärkeä aihe ja hyvä kirjoitus!

    Nykyaika vaatii olemaan tosi hereillä ja terävänä ihan koko ajan, ja välillä se on tosi uuvuttavaa. Tuntuu, että mihinkään ei voi enää ihan varmuudella uskoa. Suoranainen valehtelu, tai ainakin totuuden vääristeleminen kun tuntuu olevan vallalla myös tuolla korkeammalla tasolla. Paitsi nyt tämä eräs kaikkien tuntema herra USA:ssa, niin myös Suomessa monet poliitikot kertoilevat ainakin puolitotuuksia ja myös ihan valheita, eikä se näytä olevan edes noloa... puhumattakaan nyt sitten näistä mainitsemistasi tositotuus.com julkaisuista tai nettikeskusteluista.

    Valehtelemisesta on tullut jotenkin omituisella tavalla hyväksyttyä, eikä siitä kiinni jääminen tunnu olevan enää edes häpeä... Lisäksi tuntuu olevan vallalla käsitys, että kun jotain valetta toistetaan tarpeeksi, niin siitä jollain ihmeellisellä tavalla tulee totta. Ja näin varmaan käykin monen ihmisen päässä.

    Sen verran olen itsekin salaliittoteorioiden ystävä, että kannattaa muistaa, että vaikka ns. virallinen media ei suorastaan valehtelisikaan, niin myös he valitsevat tietyn näkökulman ja sen mitä kerrotaan ja mitä jätetään kertomatta. Joten vähän kriittinen kannattaa olla senkin suhteen. Ainakin kysyä itseltään, että oliko tässä nyt koko juttu vai jätettiinkö jotain kertomatta? Ja käyttää mahdollisimman monia ja monipuolisia lähteitä asioihin perehtyessään. Meihin yritetään vaikuttaa ihan koko ajan - kuka milläkin motiivilla.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommenteista ja keskusteluista kaikki!

    Hanne, ehdottomasti samaa mielta, etta myos medialla on nakokulma, ja usein asioista kerrotaan vain osatotuus. Itseani kuitenkin hammastyttaa se naiivi usko, etta netista loytynyt nimeton bloggaus on puolueeton faktatotuus ilman mitaan agendaa. Useinhan esim. ilmastonmuutosskeptisyytta lietsovien sivujen taustalla on massiivinen fossiilienergia-rahoittajablokki, eli ne ovat kaukana puolueettomasta. En itse meinaa jaksaa tv-uutisia juuri siita syysta, etta niissa puristetaan asiat kolmeen lauseeseen, jolloin TIETENKIN jaa kertomatta monta olennaista kohtaa.

    Tuo on hyva ja pelottava pointti, etta jotenkin valeen toistaminen tekee siita totta. Ihan kuin totuus olisi huutoaanestys, ja jos tarpeeksi moni uskoo siihen tarpeeksi vankasti, niin siita tulee totta. Tieteen, lahdekritiikin ym. perusteet ovat jotenkin taysin unohtuneet monilta koulutetuiltakin ihmisilta.

    Ps. olen itse salaliittoteorioiden ystava tiettyyn rajaan, koska ovathan ne usein kiehtovaa luettavaa/kuultavaa. En kuitenkaan jaksa ymmartaa paa punaisena raivoavia, niihin taysilla uskovia tyyppeja, joiden mieleen ei mahdu mitaan heidan rakasta salaliittoteoriaansa kyseenalaistavaa. Harvoin kun totuus on 100% tata yhta muttei yhtaan tuota toista nakokulmaa. Patee tietenkin kumpaankin suuntaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!