30.6.2011

10. Aavan meren tuolla puolen

On se ihmeellistä, miten pienistä asioista onnellisuus on kiinni. Paperilla elintasomme romahti, kun muutimme. Asumme nyt kimppakämpässä oman asunnon sijasta, ja tänne tullessamme meillä ei ollut matkassa edes omia pyyhkeitä (lentoyhtiöiden painoraja ylittyi täpärästi...). Lähtiessämme myimme puolet omaisuudestamme (eli muutamia huonekaluja ja vaatekaappien sisällön), ja loput kärrättiin sukulaisten nurkkiin säilöön (kiitos teille sukulaiset!). Nykyisessä kodissamme ei ole ilmastointia saati lämmitystä (onneksi on harjoiteltu kylmässä nukkumista Kanadassa), imuri on niin raato ettei sen teho riitä häivyttämään yhtä riisinjyvää keittiön laattalattialta (makuuhuoneiden kokolattiamatot tuskin ovat "syväpuhtaita"). Silti fiilikset ovat mitä parhaimmat!

Ristiriitaisella tavalla elämä sekä pienenee että suurenee uuteen maahan muuttaessa. Tavallisista arjen askareista tulee pulmapähkinöitä, kun pitää ensin suunnistaa oikein oudossa ympäristössä ja sen jälkeen valita oikein värikkäiden pakettien joukosta, jotta saa jotain syömäkelpoista mukaan marketista ensipäivinä. Asiaa tietysti helpottaa, että kieli sekä kirjainmerkit ovat tuttuja. Kiinassa tai Venäjällä haaste kohoaa potenssiin kuusi. Henkilökohtaisen Amazing Racemme tehtävät ovat olleet a) hanki asunto, jotta pääset pois 24/7-partyparty-hostellista; b) hanki töitä (toisen meistä osalta checked and done); c) hanki parempi asunto (odottaa toteuttamistaan). Ja tietysti kohtana aa) ruoki itsesi säännöllisesti. Ruokailukin on yllättävä haaste, kun hostellissa ei voi kokkailla monipuolisesti, ja ensimmäisessä omassa asunnossa ei luonnollisesti ole valmiina mitään ruokatarpeita. Kummasti oli ehtinyt unohtua, että esim. mausteet ja ruokaöljy eivät teleporttaudu ruokakomeroon odottamaan ruuanlaittoa, koska niitä varastoja tarvitsi täydentää kotona niin harvoin.

Toisaalta elämä suurenee uudessa maassa avaruudellisiin mittoihin, kun teoriassa kaikki mahdollisuudet ovat auki, eikä entinen määrää uutta suuntaa. Ulkomailla pariin otteeseen aiemmin (lyhyesti) asuneena muistan hyvin, että muuttoon ja väistämättömään, jonkinasteiseen kulttuurishokkiin liittyy aaltoileva tunneskaala. Toisina päivinä olo on euforinen, suorastaan king of the world, toisina päivinä taas hetkellisesti halvaantuu kaiken uuden ja epävarman painosta. Siksipä kannattaa nauttia hyvistä hetkistä ja onnistumisista täysillä. Muistin syövereistä virittyi tänään soimaan laulu lapsuuden suosikkisarjasta Maailman ympäri 80 päivässä: 
Pääsimme vihdoinkin - Amerikkaan (Australiaan :) - Tuhansien toiveiden Australiaan - Täällä päivä paistaa - Unelmamme toteutuu - Mahdollisuus uusi aukeeaaaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!