Työnhaku täällä on itsessään työtä kuten Suomessakin, vaikka avoimia paikkoja on runsaasti. Perthissä on tällä hetkellä yli 17 000 ilmoitettua avointa työpaikkaa, piilotyöpaikat siihen päälle. Viimeksi tarkistaessani koko Suomessa oli työvoimatoimiston sivuilla haettavana 10 000 työpaikkaa.
Täällä keskiviikon ja lauantain sanomalehdissä on laaja työpaikkailmoitusliite, äkkivilkaisulla eniten pulaa on seuraavista: putkimies, hitsaaja, muurari, puuseppä, erilaisten koneiden kuljettajat (trukkikuskista maansiirtokoneisiin ja kaivoskalustoon), erilaiset rakennusalan sekatyömiehet, erilaiset hospitality - eli matkailualan työntekijät kuten respat, tarjoilijat ja keittiöapulaiset, sekä erilaiset toimistoassistentit ja kokeneemmat hallintotyöntekijät.
Työllistymisjärjestys on se, että kokeneimmat ja täkäläistä työkokemusta hankkineet menevät edelle, ja mitä huonommalla viisumilla on liikkeellä, sitä todennäköisemmin tarjolla on niitä töitä, jotka eivät täkäläisille kelpaa. Luonnonlaki varmaan kaikkialla. Mutta mitä parempi kielitaito, sitä helpommin oma paikka työmarkkinoilta löytyy. Kaivosala työllistää nyt tuhansia, ja avoimia työpaikkoja kaivoksille onkin pilvin pimein. Sinne myös vaatimustaso on usein tiukempi, ja uraa kaivoksilla on vaikea aloittaa ilman sitä ensimmäistä työkokemuspaikkaa kaivoksilla.
Tuli koettua sadan vuoden takaiset työmarkkinat, kun kävimme katsastamassa backpackereille eli reppumatkaajille suunnatun työnvälitysfirman toimintaa. Australia on nerokkaasti ratkaissut tilapäistyöntekijöiden pulan hyödyntämällä nuorten innokkaiden maailmanmatkaajien työpanosta. Maahan pääsee vuodeksi Working Holiday - viisumilla, jolla saa tehdä töitä enintään puoli vuotta samalle työntantajalle.
WH on ainoa helposti irtoava työlupa maahan, ja tilaisuuteen tartutaan ahkerasti, sillä vuosittain mantereelle saapuu kymmeniä tuhansia WH:laisia. Puolen vuoden rajoitus ohjaa tehokkaasti sesonkityöhön sekä tilapäisiin hanttihommiin.
Backpacker-firman konseptissa työintoiset kokoontuvat toimistolle joka aamu klo 10, jolloin työnvälittäjä huutaa ääneen sille päivälle ilmoitetut työpaikat. Jos tarjolla on esim. keittiöapulaisen töitä, alalta kokemusta hankkineet kerätään yhteen ja heistä valitaan joku sopiva ja halukas kyseiseen työhön. Näin jatketaan, kunnes kaikilla on - tai ei ole - työtä sille päivälle tai parille viikolle.
Luonnollisesti työpaikat ovat yleensä jossain syrjässä ja mahdollisimman pienipalkkaisia ja raskaita. Mutta aina löytyy joku tekemään, sillä taatusti aidompaa outback-kokemusta ei olekaan, kuin lampaiden keritseminen syrjäseudun kukkuloilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!