Verkostoituminen eli täkäläisittäin networking on olennaista kotiutumisen ja työmahdollisuuksienkin parantamiseksi, sehän on selvää. Aussikontakteja meillä ei vielä liiemmin ole, sillä päädyimme näin aluksi asumaan jaettuun omakotitaloon tsekkipariskunnan sekä ranskalaispariskunnan kanssa.
Täällä on tavallista jakaa omakotitalo kämppisten kanssa, sillä kerrostaloasuntoja ei ole yhtä runsaasti kuin suomalaiskaupungeissa, ja asumistapana omakotitalo on vielä huikeasti suositumpi kuin Suomessa.
Jälleen kerran huomaa, että suomalaisena (ainakin allekirjoittanut) tulee jostain syystä hyvin toimeen muiden itäeurooppalaisten kanssa. Vaikka Suomi ei itäblokkia ollutkaan, lapsuuden kokemukset ja muistot ovat kuitenkin erehdyttävästi samanlaisia mm. tsekkien kanssa. Samoja idän lastenohjelmia ja lastenkirjoja katselleena yhteistä puhuttavaa löytyy (ihana Krtek eli Myyrä!). Ja itsekin muistan elävästi ajan, kun kaupoissa ei ollut tarjolla juuri muita hedelmiä kuin omenoita, appelsiineja ja ehkä banaaneja. Tosin se varmaan johtui kauppojen pienuudesta...
Tsekkikämppiksemme kertoi, kuinka oli kokenut elämänsä shokin, kun itäblokin rajat aukesivat ja perhe lähti ensimmäistä kertaa länteen. Wien jouluvaloissa ja -koristeissa, runsauden, yltäkylläisyyden ja tyylikkyyden mekkana oli jotain, joka jätti lähtemättömät jäljet - voiko tällainenkin maailma olla olemassa. Ihmeellistä, miten lähihistorian tapahtumat muuttuvat eläviksi toisen kertomina, vaikka historiaa olisi kirjoista päntännytkin.
Muita suomalaisia on myös löytynyt täkäläiskontakteiksi, mikä on loistojuttu. Jospa australialaistenkin kanssa vielä päästään lähempään tuttavuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!