3.6.2012

Kokkikorneri

Tai no, Kokkikorneri on ehkä turhan mahtipontinen nimi postaukselle, joka käsittelee voileipiä. Mutta eipä tartuta lillukanvarsiin.

Perthiläisten perusaamupala ulkona on paahtoleipä eli toast, tai vaihtoehtoisesti halkaistu tömäkkä rinkeli eli bagel jollakin päällysteellä. Yksinkertaisimmin voita ja marmeladia, mutta tuhdimpiakin täytteitä saa. Oma ehdoton suosikkini on savulohi-uppomuna-kombo, Eggs Benedict with smoked salmon: toastin päällä on keko savulohisiivuja, 1-2 kappaletta uppomunia joiden keltuainen on yhä puolijuokseva, sekä pari kourallista rucolaa tai pinaattia. Toast on voideltu voilla ja kuorrutettu majoneesilla, eli ihan joka-aamuinen herkku ei tämä ole. Lähes joka kahvilasta saa päivänä kuin päivänä perusbrekkyn eli paahtoleivän valitsemallaan munavaihtoehdolla - paistettu, kokkeloitu tai uppomuna [paistettu on mielestäni ihan vaan egg, kokkeli on scrambled ja uppomuna poached]. Kupeeseen kuuluu muutama rucolanvarsi tai salaatinlehti, ja lisämaksusta mukaan saa esimerkiksi pekonia, grillatun puolikkaan pihvitomaatin tai kasan grillattuja herkkusieniä, kaikki maukkaita.

Pekoni täällä on lähempänä kinkkusiivuja kuin rapsakkaa amerikanpekonia, en tiedä onko täkäläinen pekoni enemmän vai vähemmän rasvaista mutta ainakin siivuissa näyttää olevan enemmän lihaa ja ne ovat paksumpia ja pehmeämpiä. Itse en syö pekonia juuri koskaan, joten tietämykseni perustuu toisten lautasten vakoiluun ja pariin kokeilusuupalaan. Erityisen kätevä tapa on all day breakfast eli paahtoleipä-munasettejä saa joko kahvilan aukioloajan, tai ainakin lounasajan päättymiseen saakka eli kello kahteen. Brekky on usein lounasruokia edullisempi ja sen verran täyttävä, että kun eilen kiskaisin edellämainitun savulohikeon iltapäiväkahvilla, sillä kuittaantui brunssi, lounas, päivällinen ja itse asiassa iltapalakin. Jos iltapalaksi syön voileipää, aika usein toastin päällisiksi valikoituvat dijon-sinappi, avokado ja cheddar-juusto. Ihmeellisen toimiva yhdistelmä, vaikka sinappia olen ennen karsastanutkin! Jippona on laittaa sinappia vain hintsusti paahtoleivälle ja päälle reilut sipaisut avokadoa. Luit oikein, sipaisut -viipaleiden sijasta-, sillä avokadot ovat täällä riittävän kypsiä siihen, että hedelmälihaa voi kaapaista avokadon pinnasta ja voidella veitsellä kuin valmista guacamolea. Huomasin joululomalla, että kypsää cheddaria ei Suomessa edes myydä ainakaan marketeissa, ehkä kauppahallit tai erikoistuneemmat herkkutiskit auttavat tässä asiassa. Kuulostaa ehkä kaloripommi-iltapalalta, mutta avokadoa ei kannata syödä kertaistumalta kokonaan. Näkyy osittain kuorittunakin säilyvän useamman päivän oikein hyvänä, kun laittaa minigrip-pussiin ja jääkaappiin.

Mutta missä piileksii vegemite tästä kokkikornerista? Vegemite - kaikkien amerikkalaisten maistatusohjelmien kauhu -, ei itse asiassa ole pahaa. Aussien ylpeys, hiivasta tehty leivänpäällistahna on törkeän suolaista ja sitä kuuluukin laittaa leivälle vain todella ohuenohut kerros. Maku muistuttaa hivenen ruisleipää käyneen hiivan maun takia, mutta suolan maku peittää aika tehokkaasti kaikki muut maut. Vegemite toimii mielestäni parhaiten hapankorpun päällä ja jonkun miedon juustoviipaleen kuten edamin alla, mutta ei se niin koukuttava maku ole, että olisin omia vegemite-purkkeja ostiskellut. Täkäläiset tietenkin syövät vegemitensä paahtoleivällä. En tiedä, miten suosittua täällä on Jenkkilän perusaamupala-ainesosa eli maapähkinävoi. Kyllä sitä täällä myydään, mutta en esimerkiksi muista koskaan kahviloissa tai hotelli/motelliaamupaloilla nähneeni sitä pöydässä tai leivänpäällisvaihtoehtona.

Voin sanoa, että vuoden paahtoleipäkuurin jälkeen olen etäisesti alkanut haaveilla ruisleivän mausta. Tähän saakka suureksi yllätyksekseni en ole pahemmin haikaillut suomiruokien enkä edes ruisleivän perään, mutta nyt alkaa ilmaantua valveunia, joissa mussutan tuoreita ruispaloja edamilla, oijoi...  Huhut liikkuvat, että Perthistäkin löytyisi ruisleipää - ainakin jonkinsortin tanskalaisruotsalaista saaristolaisleipämallia  ja mahdollisesti ihan arinalimppua -, mutta itse en ole vielä käsiäni saati hampaitani saanut yhteenkään limppuun kiinni. Innokas ostos Freon kauppahallin leipätiskiltä osoittautui kotona pettymykseksi, sillä 100% ruisleiväksi mainostettu vuokaleipä maistui ihan liian tuoreelta, pelkästään ruisleipätaikinalta. Eivät peijoonit olleet hapattaneet leipää ollenkaan, niin ei ollut limpussa makua eikä tummuutta. Katkeruus ja hampaiden kirskahdus. Onneksi lentoliput Suomen-reissulle on buukattu erinäisten juhlien takia parin viikon päähän, joten paluu ruisleipäpöytien ääreen on taattu! Jaksaa taas tulevan vuoden täkäläisellä paahtoleivällä.

Eggs Benedict savulohella, omnomnom. Kuva (c) The Science of Eating.

4 kommenttia:

  1. Taalta loytyy arvosteluja Perthin kahviloitten aamupalatarjonnasta: http://breakfastinperth.blogspot.com.au/

    Avokado sailyy muuten jaakaapissa niinkin, jos sen kiven jattaa kiinni. Ei tarvitse edes minigrippia :)

    VastaaPoista
  2. Unohtui mainita että kivi kiinni ehdottomasti! Laitan pussiin ihan yleisen siisteyden vuoksi :)

    VastaaPoista
  3. Nam. näyttää hyvältä. En ole ite löytänyt -ainakaan vielä- Ausseista oikeeta ruisleipää. Monenlaista feikkiruisleipää kylläkin. :) Itse en tunne taas ketään aussia, joka tykkäisi Vegemitesta, sen sijaan maapähkinävoista tuntuvat tykkäävän kaikki.

    VastaaPoista
  4. Meilla kuluu molempien toimesta Vegemitea ja maapahkinavoita.. Sipaus margariinia Vegemiten alle ja paalle juustoa, seka tiety paahtoleipa, tai se hapankorppu. Namnamnam. Pelasti monta hotelliaamupalaa USA:n turneella, ku tarjolla olisi ollut vain marmeladeja ja muuta makeaa leivalle.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!