27.7.2013

Kieliopin kiemuroissa

Meikäläisestä tehdään täällä toden teolla ja melkoisella prässillä ammattikirjoittajaa. Kirjailijuudesta ei sentään ole kyse, mutta täällä valtionhallinnolla on käsittämättömän tiukat ehdot ja ohjeet, millaista tekstiä raportteihin tuotetaan ja mikä saa julkaisuluvan - vain sellaiset paperit, jotka ovat a) sisällöltään virheettömiä ja b) moitteetonta kieltä, vailla yhtäkään kielioppivirhettä tai typoa.

Jokainen julkaistava dokumentti tai ministeriöihin lähetettävä kirje käy läpi moniportaisen QA - eli quality assurance (laadunvarmistus)vaiheen, jossa tuotokseni lukee kollega, lähiesimies, esimiehen esimies, CEO eli toimitusjohtaja, ja useissa tapauksissa vieläpä koko board eli kolmihenkinen johtokunta. Typot karsitaan pois jo kahdessa ensimmäisessä portaassa, mutta joskus harvoin joitain sisältömuutospyyntöjä tulee noilta ylemmiltä tahoilta. Täällä julkishallinto on uravalinta, johon panostetaan työnantajan ja työntekijän puolelta, ja työntekijöitä kurssitetaan oikeasti tehokkaasti.

Olen pari kertaa töissä törmännyt kummeksuviin ilmeisiin, kun kurssilta palattuani olen hehkuttanut, miten antoisa kyseinen opetussessio oli. Muiden oletus on, että tietenkin oli - ja oma oletukseni on ollut, että ajanhukkaahan se. Suomessa kun kurssituksiin suhtaudutaan usein lepsusti ja vältellen - "onko mun ihan pakko mennä, olis oikeitakin töitä" tai (hiljaa mielessään) "jeeees, pari päivää ilmaista ruokaa ja juomaa, ehkä peräti viinaa!". Konsulteille naureskellaan ja kaikenlaiset tiimihengen rakennuspäivät ja ammattitaidon päivityspäivät ovat kahvihuoneiden vitsien ydintä.

Jos jollakulla on toisenlaisia kokemuksia niin hyvä, mutta itselleni on jäänyt kuva, että Suomessa tutkinnot hankitaan ennen työuralle lähtöä ja sen jälkeiseen koulutukseen/päivityksiin suhtaudutaan kyynisesti. Voi johtua myös siitä, että Suomessa henkilöstöä on usein (liian) vähän. Jos joku on poissa parista päivästä viikkoon, hommat kaatuvat muiden päälle tai odottavat kursseilijaa pahansuopana maanantaipinkkana.

Mutta asiaan. Pääsin hakemuksesta työpaikan tarjoamalle englannin kielioppikurssille: puolikas perjantai joka viikko seuraavien 12 viikon ajan. Kurssilaisista noin kolmasosa on englantia toisena kielenään puhuvia, ja kaksi kolmasosaa natiiveja. Kas kummaa, ensimmäisen kurssipäivän jälkeen me ulkkarit vedimme kirkkaasti pidemmän korren. Esimerkiksi itse runttasin (kohtuullisen helpot, huom.) tehtävät läpi 90%-100% onnistumisella. Ja kävi ilmi, että olin ainoa.

Ensimmäinen tehtävä oli erotella verbit, substantiivit ja adjektiivit annetussa tekstissä. Luulin, että kyseessä on kompa, ja yritin tuskanhiki otsalla kaivaa "piilotettuja" oikeita vastauksia, niitä löytämättä. Ilmiselvät verbit, substantiivit ja adjektiivit vain tuijottivat takaisin. En aluksi uskaltanut vastata, koska olin varma, että jotain puuttuu - ei voi olla näin helppoa! Jälkeenpäin kuulin, että kollegat eivät uskaltaneet vastata, koska heillä ei ollut hajuakaan, miten erotella verbit, substantiivit ja adjektiivit toisistaan. Siis täh häh?? Jälkeenpäin kuulin myös, että aussikouluissa opetetaan kielioppia vain yhdellä luokka-asteella koko kouluhistorian aikana - tai ainakin näin kollegoilleni oli käynyt ikähaarukassa 25-35v.

Alleviivattakoon, että en todellakaan ole paras kirjoittaja tiimissäni. Aussityökaverini ovat kaikki korkeasti koulutettuja, koska lähtövaatimus työpaikalla on korkeakoulututkinto. Ja epäilemättä tulen tippumaan voittajakärryiltäni, kun kurssi etenee vaikeampiin aiheisiin kuten lauserakenteeseen. Mutta pistää ihmetyttämään. Nämä ihmiset ovat ikäluokkansa koulutetuinta kermaa, ja oman kielen rakenteen tuntemus on silti aika hukassa.

Kuulin aiemmalla kirjoituskurssilla, että jonkun tutkimuksen mukaan 60% ausseista ei kunnolla ymmärrä lukemiaan sanomalehtiuutisia. Ei siksi, että ihmiset ovat tyhmiä. Vaan siksi, että uutisten kieli on niin kaukana puhekielestä, että monella ei sanavarasto riitä. Tai lauserakenteet ovat niin monimutkaisia, ettei niistä saa selvää. Mutta huomattakoon, että ymärtämättömyyden syy riippuu lehdestä.

Osassa lehdistä kieli on niin yläluokkaisen korrektia, ettei puhekieltä käyttävä ymmärrä sitä. Ja osassa lehtiä puolestaan tekstin taso on niin ala-arvoista, ettei sisällöstä ota erkkikään selvää. Kuka, mitä, missä, miksi, milloin, mitä seurasi - raportointia ei ole, vaan pikemminkin "jotain tapahtui jossain -sekavaa sekavaa sössönsöö". Hmm, puuttuu aika monta olennaista pointtia.

Puhekieli eroaa aika lailla virallisesta kirjakielestä, joten ei ihme, jos uutisten tai virastojen kieli on kaukana normipuheesta. Western Australia'n osavaltiohallinnon tavoitteena on arkipäiväistää virastojen kapulakieltä, ja siksikin meitä koulutetaan "iisimmän englannin" tuottajiksi. Kaikkien pitäisi voida ymmärtää, mitä tapahtuu ja missä mennään. Mutta puhekieleen tuskin päästään ihan äkkiä, jo siksikin, että ausseille ominainen tapa on lyhentää puheessa kaikki mahdollinen. Tähän mennessä olen oppinut esimerkiksi seuraavat arkisanat:

Corro = correspondence, kirjeenvaihto tai kirjallinen kommunikointi, myös meilillä
Arvo = afternoon, iltapäivä eli klo 12 jälkeen päivällä
Barbie = barbeque, grillaus - suunnilleen koko kulttuurin ydin ja elämäntapa
Doona = duvet, täkki
U-ey (juyi) = U-turn, U-käännös
Aggro = aggressive, uhkaava tai väkivaltainen
Ute (juut) = Utility vehicle, lava-auto
Chrissy = Christmas, joulu
Cuppa = cup of tea, kuppi teetä
Comfy = comfortable, mukava, kivantuntuinen (esim vaatteesta tai sohvasta)
Lolly = en tiedä onko lyhenne, mutta normisana täällä: karkki, ei siis sanota candy
Mossie = mosquito, hyttynen
Sickie = etenkin pull a sickie, sickleave eli ottaa aiheetonta saikkua.
.... ja loputtomiin!

Muutamia lisää löytyy englanninkielen taitoisille täältä.

Aijuu löytämäni tutkimuksen mukaan (Jyväskylän Yliopisto) aikuisen suomalaisen sanavarasto on koulutustasosta riippuen noin 50 000 sanaa. Wikipedia kertoo, että aikuisen englanninkielisen ihmisen sanavarasto on 12 000 - 20 000 sanaa. Kumpikaan tarina ei kerro, mikä on numeroeron syy. Nykysuomen sanakirjassa on reilut 200 000 sanaa, kun englannin kielessä puolestaan on Oxford-sanakirjan mukaan peräti 616 000 sanaa. Iltapuhteiksi opettelemista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!