19.9.2014

Urheiluhullujen Australia

Suomalaisia ja ausseja yhdistää yksi vahva side, nimittäin rakkaus ulkoiluun ja urheiluun.

Täällä ei ehdi kauaa elää panematta merkille, miten paljon ihmiset harrastavat liikuntaa ulkona. Pyöräteillä ja puistoissa - etenkin tässä Swan-joen varrella - on aina populaa lenkillä: kävellen tai pyörällä; tai rattaiden ja koiran kanssa.

Tasaisin välein pyörätien varrella on oman kehon painoa vastapainona hyödyntäviä pihakuntoilulaitteita, kuin leikkipuistoversio kuntosalista. Joku saattaa venytellä tai joogata nurmikolla, ja toisaalla on nurmikentän täydeltä jalis-, rugby- tai krikettitohinaa.

Toisaalta, hämmentävästi ja ristiriitaisesti monet koiranomistajat eivät lenkitä koiraansa ollenkaan. He uskovat, että koska koira jo valmiiksi elää takapihalla eikä edes saa käydä sisällä, tämä täyttää koiran ulkoilutarpeen. Monellakin tutulla on - muuten kovasti rakastettu! - koira, jota käytetään lenkillä enintään viikonloppuna, kun on töiltä aikaa. Sateella ei silloinkaan.

Enpä ole sellaista koiraa vielä tavannut, joka itsekseen hölkkäilee ja lenkkeilee takapihaa ympäri omaa kuntoaan ylläpitäen. Sitten ihmetellään, kun koiralla on eroahdistusta, ylipainoa ja rakkovikaa. Sääli näitä rekkuja, mutta vaikea käydä neuvomaan kasvatuksessa näin koirattomana...

Aussien erikoisuus ja tunnuspiirre omissa silmissäni on ns. sosiaalinen urheilu, eli joukkuelajit, joita pelataan huvin vuoksi amatöörisarjassa tai ihan vaan kaverit kasaan kutsuen. Suomessa ainoa mieleentuleva vastaava malli olisi työpaikkojen puulaakiliigat. Mutta jos omalla työpaikalla ei pelata, vaikea on muualtakaan joukkuetta löytää.

Täällä sen sijaan ihmiset kokoavat kaveriporukoita vaikkapa jalkapalloa potkimaan, aussifutista heittelemään tai polttopalloa pomppimaan. Erityisen suosittua opiskelijoiden keskuudessa tutustumis- ja sosialiseeraustekemisenä, mutta toimii myös vanhemmilla ikäpolvilla.

Pelaan tiistaisin työpäivän jälkeen jalista tyttöporukalla lähipuistossa ja melkeinpä viikoittain seuraan pyytää saada liittyä satunnainen nuorimies - joka kerta eri -, joka on tullut puistoon oman jalkapallonsa kanssa harjoittelemaan, toiveenaan löytää palloiluseuraa. Kun peli on ohi, sen viikon miesvahvistus kerää pallonsa kainaloon ja katoaa kuvioista, epäilemättä seuraavaa joukkuetta etsimään. Hirmu kätevää. Alle kouluikäisten "leikittekste mun kaa"-metodi toimii aikuisenakin.

Urheilun voima aussien sosiaalisena liimana valkeni erityisen selkeästi, kun luin ensi viikon työhaastattelua varten materiaalia kulttuurien edistämiskeskuksen sivuilta. Täällä on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että eri maahanmuuttajaryhmiä aktivoidaan eli houkutellaan muiden seuraan urheilun avulla. Näkyy olevan muun muassa kävelykerhoa italialaissenioreille, uimaklubia musliminaisille ja jalismatseja korealaisnuorille. Löytyisi myös erilaisia kässäkerhoja - tiedä vaikka pian virkkailen värikkäitä patalappuja intialaismummujen kanssa ja saan siitä palkkaa. Huisia.

Ausseilla on maine surffareina ja rantaihmisinä, ja sitä nämä todentotta ovat. Halki talven - kesästä puhumattakaan - näkee meressä uimareita ja surffaajia. Muutama tuttu käy meressä uimassa joka päivä ennen tai jälkeen työpäivän, ja uimakoulut näyttävät uimahallissa olevan tupaten täynnä taaperoikäisistä lähtien. Kesällä rannat tietysti pursuilevat ihmisiä. Paitsi ne vähän syrjäisemmät, joita Perthin tuntumasta löytyy monia ja jotka saa pitää melkein itsellään!

Havainnoistani päätellen aussit rakastavat merenrantaelämän ohella leirielämää eli telttailua ja asuntovaunuilua, sekä muuta luonnossa liikkumista kuten retkiä ja vaelluksia. Itse en tunne metsästäjiä tai kalastajia, mutta näitä arvatenkin on rutkasti, koska heillä on peräti oma puolueensakin täkäläisellä poliittisella kartalla: Shooters and Fishers. Myös autourheilijoille löytyy oma poliitikkonsa Motoring Enthusiasts - puolueesta. Paljoakaan valtaa näillä minipuolueilla ei ole, mutta riittävästi kannattajia parlamenttiin pääsyä varten kuitenkin.

Pian koittaa kesä, ja sitä myötä päästään taas puistopiknik- ja grillauskauteen. Ne ovat tavallista täkäläistä viikonloppuhuvia, ja tästä tekemisestä itsekin kovasti tykkään. Vaikka olisi grilli omallakin pihalla, usein ihmiset mieluummin kokoontuvat puistoihin tarkoitusta varten varatuille barbeque-alueille isoilla porukoilla syömään ja juomaan: oma ja kaveri-/sukulaisperhe mukana vauvasta vaariin.

Urheilulajien seuraaminen on vielä asia erikseen ja astetta kiihkeämpi juttu monelle. AFL:aa eli aussifutisliigaa tapittaa ainakin meillä töissä käytännössä jokainen, ja footy tipping eli vedonlyönti kuuluu työporukan kesken asiaan (hävisin, eli sain huonoimmat tipping-pisteet koko työpaikalta jo toisena vuonna peräkkäin). Rugbyäkin seurataan, mutta enemmän se vaikuttaa olevan kiwien eli uusiseelantilaisten juttu. Krikettikausi pyörähtää päälle kun AFL päättyy, jolloin näitä kahta voi kätevästi vaihdella katselulistallaan.

Baseballia eikä jenkkifutista ei täällä käsittääkseni pelata, eikä myöskään jalkapallo näytä kummoiselta katsojamagneetilta, vaikka sitä kouluissa ja harrastusurheiluna paljon pelataankin. Koripalloa en itse ole seurannut koskaan, joten sen menestyksestä en tiedä muuta kuin että Perthillä on oma joukkueensa liigassa. Täysin uutena tuttavuutena itselleni on täällä tullut vastaan netball eli hameet päällä pelattava "helpotettu" naisurheiluversio koripallosta. Ei tasa-arvon lähettiläs skandinaavi voi tajuta, mihin tarvitaan erilliset lajit, kun samaakin voisi pelata?
Alkukesän kukkaloistoa etupihan kukkapenkissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!