20.12.2014

Tätä lisää Suomeenkin

Asia, jota erityisesti rakastan Perthissä - ja itse asiassa melkeinpä kaikkialla Suomen ulkopuolella - on ulkona syöminen.

Harmittelen aina, miksei Suomeen ole syntynyt - ehkä Helsinkiä, Turkua ja Tamperetta lukuunottamatta - samanlaista ravintola- ja kahvilakulttuuria, kuin muualla maailmassa. Suomi elää ketjuliikkeistä, varmaankin kalliiden hintojen ja yrittämisen kalleuden takia.

Niinpä jäämme vaille sitä samaa kirjoa isoja ja pieniä, fiinejä tai simppeleitä, perheen tai kaveriporukan omistamia, viimeisen päälle hiottuja tai sieltä täältä haalituilla kalusteilla sisustettuja uniikkeja ruokapaikkoja, joita muualla on.

Suomessa minua myös rassaa itsepalveluajattelu (otetaan tarjotin kuin kouluruokalassa, itse siivotaan pöytä jälkikäteen) ja se fakta, että niin moni kahvila on ostoskeskuksen sisällä kuin liukuhihnalla. Niihin pysähdytään tankkaamaan shoppailun lomassa: ei varsinaisia uusia, erikoisia, muistelun arvoisia makuelämyksiä kokemaan.

Suomessa ravintoloissa käydään merkkipäivinä, erikoistapauksissa tai liikematkoilla. Ei jokaviikonloppuisena ajanvietteenä. Sen kummempaa paikalliskokemusta ei ravintolasta saa, sillä Rosso on Rosso on Rosso tahi Amarillo missä tahansa kaupungissa. Omistajaperhe ei ole italialainen, kreikkalainen, kiinalainen, vietnamilainen, marokkolainen, singaporelainen tai mikään muukaan oman kulttuurinsa makuja tarjoileva taho.

Perthissä ravintolat ovat myyttisen perhekeskeisyysmallin mukaan perheiden ja kaveriporukoiden kohtaamispaikkoja. Kun mihin tahana ravintolaan menee illalla, yli puolet asiakkaista on vähintään 4-6:n, ellei tusinan hengen seurueita. Pariskuntia siellä täällä. Porukalla ruokaillaan vähintään pari tuntia, jos siis on kyse muusta kuin pikaburriton tai purilaisen haukkaamisesta.

Perth ottaa kiinni itärannikon kaupunkeja ravintola-skenen rakentumisessa ja tällä hetkellä täällä on noin 1500 ravintolaa ja kahvilaa. Kaupungissa asuu 1,5 miljoonaa ihmistä, eli yksi ruokapaikka tuhatta ihmistä kohti. Käsittääkseni luvussa eivät ole mukana baarit ja yökerhot, jotka juottoloina ovat asia erikseen.

Ravintola- ja kahvilabisnes on tunnetusti epävarmaa, ja paikkoja syntyy ja kuolee jatkuvasti. Suosituimmat toki menestyvät vuosikausia elleivät -kymmeniä. Uusien ravintoloiden avautuminen on kaupungin puheenaihe, ja jonot ovat hypen mukaiset. Perthissä pisimpiä jonoja ovat aiheuttaneet julkkiskokki Jamie Oliverin ravintolan avautuminen pari vuotta sitten, sekä itärannikon pikaburritoketjun Guzman y Gomezin laajentuminen Perthiin.

Viimeisimpänä asiakasennätysten rikkojana täällä avautui amerikkalainen Krispy Kreme-donitsiketju: ketju rikkoi kaikki aiemmat päivän myyntiennätyksensä, kun perthiläiset jonottivat putiikin ovella munkkien toivossa jo pari yötä etukäteen...

Itse tykkään kokeilla uusia yksityisiä kahviloita ja ravintoloita. Valikoin ne ruokaraamatustani Urbanspoon-nettisivulta, joka perustuu käyttäjäarvioihin ja pisteytyksiin. Eilen testasimme kaveriporukan pikkujouluissa kohtuullisen tuoreen tulokkaan Northbridgen ravintola-kaupunginosassa: the Edge of Sahara eli Keski- ja Pohjois-Afrikkalaisia makuja.

Täällä on ollut jo vuosia muotia perustaa kahviloita ja ravintoloita, joiden viehätys perustuu kierrätykseen, kotiruokamaisuuteen ja jonkinlaiseen epäviralliseen kyhätyn tuntuun. Kyhätyllä tarkoitan sisustusta ja paikan tyyliä: esimerkiksi pöydät ja tuolit ja joskus astiatkin ovat eri paria, kierrätyslavoilta ja kirpputoreilta löydettyjä, kukkaruukkuina säilyketölkkejä jne. Vähän sellaista "löytäjä saa pitää"- meininkiä, tai lapsenomaisella "vien tämän leikkimökkiini"-innovoinnilla tehtyä.

The Edge of Sahara on paikkana samaa maata. Pidimme kaikki ruuasta, mutta osa porukastamme ei täysillä ihastunut palveluun, joka ei välttämättä ollut maailmanstandardeilla mitaten huikeaa. Itseäni ei kuitenkaan haitannut, että kyhätty meininki jatkui palvelunkin saralle, kas näin.

Meillä oli mukana omat kuohuviinipullot Pertin BYOB-politiikan mukaisesti (ravintolat, joiden nettisivuilla on tunnus BYO tai BYOB - bring your own beverage -, antavat asiakkaiden juoda muualta ostettuja juomiaan pientä "korkkausmaksua" vastaan). Pyysimme pulloille ravintoloissa tavalliset jääsankot, jotta pysyisivät kylmänä pöydässä. Tarjoilija toi ensin pöytään metallisen maitokannun täynnä jäätä. Pullo ei mahtunut kannuun, joten pyysimme isompaa astiaa. Harmitteleva tarjoilija totesi, että ei ole.

Lopulta tarjoilija löysi jostain tyhjän, pestyn jugurtti-tukkuämpärin, johon kaadoimme osan jäästä, tyrkkäsimme toisen pullon siihen, ja toisen riittävästi tyhjentyneeseen maito(jää)kannuun. Viinilaseja heillä ei ollut antaa, mutta itselleni juoman maku ei siitä muutu, jos sen juokin vesilasista. Joka asiaa jouduimme erikseen pyytämään (saammeko tilata, saammeko ekstralaseja, saammeko vettä, saammeko maksaa), mutta tupaten täyden pikku kortteliravintolan mutkaton meno ja pikkujoulujemme rento tunnelma korvasivat nämä puutteet.

Aloitimme jakamalla kolme erilaista alkuruokaa. 'Sahara-sipsejä', jotka oli nähtävästi tehty uppopaistamalla erittäin ohuita suikaleita krepin tapaista taikinaa; falafeleja, sekä voitaikina-lihamureke-pasteijoita. Kaikki tulivat maukkaan jugurtti-makeachili-dipin kanssa.

Pääruuiksi tilasimme lammas-taginea eli mausteista lammas-kuskus-pataa, currynautaa, keltaista linssipataa sekä luomukanapataa okran kanssa. Okraa en ole ennen tavannut, ja luulin ennen, että se on jonkin sortin viljaa. Väärin. Se on herneenpalon ja pikku-suolakurkun risteytyksen näköinen vihreä pötkylä, jonka koostumus keitettynä muistuttaa kesäkurpitsaa - eli hivenen muhjuista ja liukasta mutusteltavaa.

Ei pahaa, mutta kanapatani oli niin miedosti maustettua, että siitä tuli vain mieleen periarkinen koulun keittiön kana-perunakeitto. Curryt ja taginet sen sijaan olivat suussasulavia. E vetäisi kaksi lautasellista yhteensä, koska hän söi omastaan ensin kaksi kolmasosaa (ennenkuin tapamme mukaan vaihdoimme lautasia), kaksi kolmasosaa minun annoksestani, sekä yhden kolmasosan kaverin jämälautaselta.

Satuimme liikkeelle hyvään aikaan, sillä ravintola juhli eilen yksivuotissynttäreitään. Emme tienneet asiasta pöytää varatessamme. Kaikille asiakkaille tarjoiltiin ilmaista jääteetä (minttu-sitruuna tai hibiskus-pensasmustikka) niin paljon kuin jaksoi juoda, sekä illan päätteeksi ilmainen valikoima tuhteja jälkiruokapaloja: baklavaa (lehtitaikina-hunaja-leivoksia), erilaisia afrikkalaisia "karkkeja" eli nougatin, ruusuvesihyytelön, pistaasien, pinjansiementen ja ehkäpä jonkun pihkan sekoitusta? sekä mokka-toffee-täytekakkua.

Meikäläinen tietysti rynnisti ensimmäisenä kakkua leikkaamaan, ja tajusin vasta jälkikäteen, että toivottavasti eivät olleet aikoneet järjestää seremoniallista "omistaja leikkaa kakun" valokuvasessiota... puuttui nimittäin kulmasta pala siinä vaiheessa. Ja allekirjoittanut kuvan taka-alalla mussuttamassa menemään.

Yhteensä maksoimme kombosta alkuruuat - pääruuat - jääteet - jälkkärit - BYOB $24 per naama, eli noin 17 euroa. Tosin jälkkärit olisivat maksaneet $3-7 jos emme olisi sattuneet synttäreille. Silti, erittäin edullinen kokemus Perthin normihintatasoon verrattuna.

Tällaisilta näyttävät alkupalat catering-versiona (kuvat the Edge of Saharan facebook-sivulta). Nomnomnom.



1 kommentti:

  1. Tervehdys naapurisaarelta! Olen kylla taysin samaa mielta tuosta ravintoloiden puutteesta Suomessa! Paikkojahan loytyy, mutta se on aina sita yhta ja samaa... (Amarillo/Rosso/Fransmanni...) Asun taalla Uudessa Seelannissa tosi pienella paikkakunnalla, mutta silti syomapaikkoja loytyy thaikkuruoasta perinteiseen pubievaaseen (joka sekin on muuten tosi hyvaa!!), seka myos vahan fiinimpaa cuisinea on tarjolla sita kaipaaville. Puhumattakaan tuon Hamiltonin tarjonnasta - Kuopion kokoinen paikka, mutta ruokaravintoloita loytyy varmaan viisi kertaa enemman mita Kuopiosta!!! Mutta ehka se isoin syy tahan ulkona syomiseen taalla meidan nurkilla on se hinta. Suomalaista ketjuravintolaruokaa halvemmalla saat taalla tosi maittavat evaat, paljon hauskemmista ja persoonallisemmista paikoista. Mut yksi kritiikki kuitenkin loytyy: lasten listalla on aina vaan sita yhta ja samaa fush'n'chupsia! (vahan kuin ne nauravat nakit Suomessa :D). Onneksi oma tenava on jo niin iso etta sille voi ottaa "kunnon" ruokaa aikuisten listalta! Hauskaa Uutta Vuotta sinne "across the ditch" :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!