Kyllä Suomi on ihmemaa, koska...
1. Luonto on lähellä.
Kävelylenkkeily on tutkitusti suomalaisten yleisin harrastus, ja luonnonhelmassahan ne lenkit usein heitetään - puistoissa, luonnonpuistoissa, järven, meren tai lammen rannalla. Tai edes puistoisia katuja pitkin. Torilla kojut pursuilevat luonnon antimia: mansikoita, mustikoita, puolukoita, hillaa, kanttarelleja, auringonkukkia, savukalaa... kaikkea ihanaa.
Jo lentokentällä koneesta ulos astuessa tuoksuu sateen jälkeinen metsä ja kenttää ympäröi tuulessa hiljaa huojuva ikikuusikko. Kaukana liplattaa kimmeltävä järvi. Puijolle eli Kuopion kaupunkimetsään pääsen lähes suoraan majapaikan ovesta ja myös kaupungilta tullessa voi kävellä Puijon rinteen viertä, eli halki metsän, neljä kilometriä viidestä.
Myös Perthissä on puistoisaa ja Perthin kukkuloille pääsee karri- eli eukalyptusmetsiin, mutta ei se tunnelma vain ole sama. Perthin luonto on kuivaa ja karua, ja vaikka siinäkin on oma kauneutensa, ei suomalaista mäntykangasta tai tummanvihreää suojelevaa kuusikkoa, saati hennonkeväistä lehtometsää, voita varmaan koskaan mikään. Takana vielä järvi välkehtimässä ja valkeita koivunrukoja sitä reunustamaan, niin kyllä täyttyy nostalgialla ja ihailulla ulkosuomalaisen sydän.
Luonto on koko reissuni teema sikäli, että osallistuin vihersuunnittelijoiden ja -rakentajien konferenssiin, ja jotenkin kyllä tunsin löytäneeni heimoni: matkalla Vihervuoden juhlaillalliselle järjestettiin puunhalauksen ennätysyritys, eli sata ihmistä käsikkäin piirissä halaili Väinölänniemen lehtikuusia, kuvat tietenkin twitteriin ja instaan ja kaikkialle. Tätä lisää! Puita halaamaan kaikki!
Perthissä on sen verran vielä 80-luvun juppi/juntti-kulutuskulttuuria, että esim. viherpuolella työskentelevä E saa kuulla "ylilyödystä ituhippiydestään" jopa työkavereiltaan, kun erehtyy esittämään luonnonsuojelumietteitään. Myös hänen autovalinnalleen naureskellaan: mitätön, pienipäästöinen Toyota Yaris eikä kunnon bensasyöppö lava-auto tai maasturi. Ei voi käsittää. On toki Perthissäkin myös kehittyneempää ajattelua.
Poissaolo Suomen vuodenajoista ja luonnosta jotenkin vahvistaa sitä linkkiä, että luonto ja sen näyt ja tuoksut herättävät vahvoja muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta. Koska niihin eivät aistit turru jatkuvasti, tällaisiä "piikkejä" pulpahtaa mieleen tavan takaa. Horsma tuo mieleen sen kesän, kun olin sukulaisten maatilalla hoitamassa heidän hevostaan. Karvarousku syksylehtien alla muistuttaa lapsuuden sienijahdista kaverin mummon pataan. Kirkkaankeltaiset koivunlehdet polulla tuovat mieleen ala-asteen koulunaloitussyksyt, kun kouluunpaluu oli jännittävä yhdistelmä uuden alkua, kavereiden tapaamista ja uusia oppiaineita, koulutarvikkeita, kouluvaatteita ja harrastuksia.
Enpä muista näin vahvasti fiilistelleeni lapsuutta ja nuoruutta ihan Suomessa asuessa, työpäivän jälkeen Prismaan ostoksille kurvatessa, tihkusadetta manaillen.
En ole nähnyt suomalaista syksyä kuuteen vuoteen ja eihän näistä maisemista saa tarpeekseen. Vaikkei syksy ole vielä täysissä voimissaan, on mahtavaa olla paikalla näkemässä ruskan vähittäinen eteneminen - kolme viikkoa vielä aikaa tarkkailla jokaista lehteä ja kortta, oi onnea!
2. Suomalaiset syövät ihan tolkuttomia määriä. Tietysti tähän mielikuvaan vaikuttaa erikoistilanne, eli konferenssiin osallistuminen ja siellä hyvät tarjoilut. Mutta suomalainen lounasbuffet kaikkine vaihtoehtoineen on ihan eri juttu kuin Perthin normilounas, joka on yksi salaattilautanen, nuudelikulho tai sandwich. Toki Perthissäkin on buffetteja, mutta niissä on aina rajoitus: yksi, kaksi tai kolme curryä (tai muuta lisuketta) riisin päälle, hinta vaihtoehdon mukaan.
Suomessa sen sijaan lounaaseen kuuluu salaatti, leipä, keitto ja/tai tuhdimpi ateria lihaa tai kalaa sekä hiilarit päälle (perunat, riisit, makaronit tms.). Itse olen mennyt pelkällä lounassalaatilla, koska ei kevyempään tottunut yhtäkkiä saakaan ahdettua koko settiä, eikä etenkään kaiken pullan ja kahvileivän päälle, jota myös on tarjolla.
Lounas ei tietenkään ole päivän ainoa ateria, vaan lisäksi syödään myös aamiaista, välipalaa, päivällistä ja iltapalaa. Ilmankos E on sitä mieltä, että minä(kin) syön jatkuvasti, ja osaa sujuvasti kysyä suomea käyttäen, että taasko otat palaa - hänelle pala tarkoittaa ruokaa noista aamu-, ilta-, ja välipaloista ammentaen.
Tietenkin ulkosuomalaiselle ruoka ja sen merkitys korostuu, koska Suomessa on yhtäkkiä tarjolla kaikkea sellaista, josta normaalisti vain haaveilee. Näen joskus jopa unta salmiakin tai mokkapalojen syömisestä, ja katkera on se hetki, kun herätyskello soi ja suussa onkin vain kieli. Perthissäkin saa salmiakkia sieltä täältä - joskus tuurilla Ikeasta, joskus hollanninlakua IGAsta eli sikäläisestä Siwasta. Saksalaisketju Aldi, Perthissä juuri ovensa avannut, myy välillä suomimakuun sopivaa karkkia, ja sinne silloin! Tosin salmiakista on tapahtunut vähittäinen vieroittuminen, eli en enää syö sitä pussikaupalla, vaan muutama natu kerrallaan riittää.
3. Kesä-Suomi on vipinää täynnä. Olen suomalaisuuteni aikana asunut useissa kaupungeissa, mukaanlukien Kajaani, Lappeenranta, Kuopio, Jyväskylä sekä lähinnä painajaisia jättänyt ruma Raisio (tosin olin paljon Turussa paetakseni ankeaa Raisiota). Koska kaikki olivat kokoluokaltaan keskisuuria tahi pieniä, en ole ennen ulkomaille muuttojani elänyt isossa kaupungissa, jossa olisi runsaasti tapahtumia ja menoa.
Nyt jopa nämä pienemmät paikat ovat ihan eri tavalla eläväisiä, ja esimerkiksi täällä Kuopiossa on tänä viikonloppuna tori tupaten täynnä tapahtumaa ja porukkaa Satoa-ruokafestivaalin ansiosta. Eilen loppukesän-alkusyksyn sää helli n. +20 asteella, ja viistossa ilta-auringossa oli todella rentoa ja mukavaa makustella kuopiolaisravintoloiden tarjontaa. Idea on tismalleen sama kuin Perthinkin ruokakojumarkkinoilla, eli pikkurahalla pikkuannos, jotta jaksaisi ja raaskisi ostaa mahdollisimman monta. Tällaista fiilistä kaikkialle Suomeen ja useasti!
Sivu-urani on kaupunkisuunnittelun ja -tutkimuksen parissa, ja promoankin kaikille, joita kiinnostaa tai ei kiinnosta, että myös Suomen talveen tarvitaan vipinää ja syitä lähteä ulos.
Miksei Suomen kaupunkeja voisi koristaa ja elävöittää ympäritalvisilla havuilla, koristemarjakasveilla, valoilla, tapahtumilla (esim. lumi-, jää-, ja valotaidetapahtumat ja veistoskisat, pulkkariehat jne.) ja vaikka glögikojuilla? Missä ovat joka perinnepäivän markkinat, riehat ja muut? Runebergia ja muita liputussyitä löytyy kyllä joulun ja vapun välistäkin, miksei näistä tehtäisi isoja kansantapahtumia ja ulkoilusyitä? Runopulkkailu? Laskiaispullien kalorinpolttoluistelu? Paaston ruokarieha - eli mitkä ruuat sopisivat pääsiäispaastoon tai kevään keventämiseen? Rairuohon istutustapahtuma Guinnesin ennätystenkirjaan?
Suomessa on paljon hyvää innovatiivisuutta ja luonnon- ja maanläheistä yritteliäisyyttä, toivonkin tätä lisää, ankeuttavista poliitikoista ja leikkauslistoista huolimatta.
4. Negatiivisessä mielessä Suomi ihmetyttää teeman pakolaiset vuoksi. Montaa pakolaista en ole vielä nähnyt, mutta mielipiteitä heistä olen kuullut laidasta laitaan, sekä kadulla, kasvotusten että somessa. Sitä vihan ja epäluulon määrää on vaikea käsittää, mikä joistain huokuu.
Esimerkiksi ensimmäinen kuulemani suomenkielinen keskustelu Helsinki-Vantaalla koski asiaa: eivät voi olla oikeita pakolaisia, kun on sellaiset diskohousut ja partavettä. Tähän päälle haukkuryöppy siitä, miten pelkurinuorukaiset vain livistävät sodan alta ja tulevat tänne saamaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat edut, jotka tietenkin ovat avokätisemmät ja runsaammat kuin paikallisille, huhujen mukaan näet.
MV-lehti ja huhumylly ovat tehtävänsä tehneet ja epäreiluuden tunteen yllyttämä viha tihkuu siellä täällä. Tällä viikolla oli Forssassa joukkotappelu vastaanottokeskuksen pihalla, kun paikalliset tulivat "juttelemaan" pesismailojen kanssa. Tietenkin osapuolilla on aivan eri kuva, miksi, ja edes poliisin oikaisuyritykset eivät ole saaneet tilannetta auki tai selvyyttä siihen, kuka aloitti ja miksi aloitti.
Onneksi sentään oma lähipiiri suhtautuu hyvin inhimillisesti ja olen kuullut sekä auttamishalukkuudesta ja empatiasta, että käytännön avustustyöstä, vaikka toki heitäkin mietityttää, että miten kaikki tulee sujumaan. Apua pakolaisille on annettu sekä henkisen tuen, ystävyyden että käytännön elämänjärjestelyn muodossa (tarvikelahjoituksia, asunnon etsintää jne.). Ymmärrän pelon ja vastahakoisuudenkin, kun uusia ihmisiä vain pullahtaa maahan, mutta en jaksa missään oloissa ymmärtää tahallista väärän, valheelllisen ja ilkeämielisen/väkivaltaan lietsovien huhujen levitystä saati sitä väkivallan käyttöä hyökkäysmielessä.
Ihmettelen myös oletusta, että kun tulijoihin suhtautuu mahdollisimman vihamielisesti, nämä "oppivat olemaan." Ei. Rasismi, syrjintä, halveksunta ja eristäminen ovat nopein tie alati repeävään kuiluun ja epäluuloon, jossa toista osapuolta ei edes nähdä oikeina ihmisinä enää. Näin mamuna tiedän, koska minuakin vastaan on osoitettu mieltä, kun "vien aussien työt". Ei todellakaan tullut integroitunut olo, kun iso karju huutaa naaman edessä "meillä on täyttä, painukaa &%#¤"!!!".
Miksikö kuitenkin kotiuduin Australiaan? Niiden kaikkien upeiden ystävällisten ja rentojen ihmisten takia, jotka ymmärtävät, että ei se lähtömaa tai etninen tausta, vaan kuka olet henkilönä, mitä teet ja miten omalla panoksellasi osallistut yhteiskuntaan. Siihen pisteeseen ei pääse, jos ei anneta edes mahdollisuutta.
5. Suomi on turvallinen lintukoto. Tietenkin Suomessakin on ongelmia ja riskejä, ei vähäisimpänä alkoholi, syrjäytyminen ja niistä johtuvat välinpitämättömyyden tai väkivallan teot itseä tai muita kohtaan. Mutta Puijon rinnettä kävellessäni mietin, että ei ole montaa kaupunkia, joissa uskaltaisin yksin lähteä metsään eristyksiin tunniksi pelkäämättä, kuka tulee vastaan.
Perth on keskirauhallinen kaupunki, eikä siellä ole turvatonta sinällään, mutta. Amfetamiiniongelma (meth, ice) aiheuttaa sen, että missä vain voi tulla sekainen ja myös väkivaltainen narkkari vastaan, ja heidän reaktioistaan ei voi olla varma. Välillä Perthin sensaatiolehdistö revittelee rikoksilla, jotka ovat erityisen arvaamattomia ja väkivaltaisia (machete-hyökkäykset, väkivaltaiset kotimurrot tai autokaappaukset). Ei näitä tietenkään koko ajan tapahdu, mutta sen verran usein kuitenkin, että Suomeen verrattuna Perthissä on hyvä pitää silmät auki ja etenkin yksin pimeällä liikkuessa olla varuillaan.
Siksipä on todella surkeaa lukea sitä pelon- ja vihanlietsontaa, joita em. pakolaisten vastustajat levittävät, koska Suomi ei tilastollisesti ole muuttunut sen vaarallisemmaksi kuin ennenkään. Pelko aiheuttaa vihaa ja eristyneisyyttä, ja sitä ei tällaiseen Muumilaaksoon kuin Suomi toivoisi ollenkaan. Ollaan rohkeasti kesäsuomalaisia - mukavia ja leppoisia - ihan vuoden ympäri ja kaikkia kohtaan, se on ulkosuomalainen toiveeni.
 |
| Satoa - ruokafestareilta (c) satoa.fi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!