6.12.2016

Miksi Australia eikä Suomi?

Miksi juuri Australia asuinmaaksi? Jännä kyllä, tätä kysymystä ei juuri koskaan kohtaa suomalaisten taholta, eikä juuri aussienkaan. Täkäläiset kysyvät, miksi juuri Perth, koska itärannikon isommilla kaupungeilla Sydney, Melbourne ja Brisbane on maine kiinnostavampina vetovoimatekijöinä. Suomalaiset puolestaan ottavat melkeinpä annettuna, että jos Suomesta jonnekin muuttaa, niin aurinkoon.

Australia englanninkielisinä länsimaana ei myöskään näyttäydy liian eksoottisena, outona tai vaikeana paikkana, koska englanti usein on tutuin vieras kieli suomalaisille ja aussikulttuurin palasiin tutustuu katsomalla brittisarjoja. Aussi-tv-ohjelmiakin näkyy, joten jotain tatsia Australiaan on ihan suomalaisella sohvaperunallakin.

Mutta miksi juuri Australia, minulle ja meille? Australia oli itse asiassa vasta kakkosvaihtoehto itselleni, koska suunnittelin pitkään muuttavani vaihto-opiskelumaahani Kanadaan. Jossain kohti Suomen pitkää talvea tuli kuitenkin olo, että miksi samoihin ilmasto-olosuhteisiin, jos kerran lähdetään. Yksi veljistäni oli suunnitellut vakavissaan Australiaan muuttoa WH-viisumilla ja innollaan puhui minutkin innostumaan. Hän päätyi vuosien mittaan asumaan Kolumbiaan, ja minä puolestani Australiaan. 

E:n polku johti Australiaan vuotta myöhemmin kuin itse saavuin. Hän oli meribiologina töissä Ranskan Polynesiassa (Tahiti, Moorea, jne.), kunnes päätti ottaa härkää sarvista ja toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa asua Australiassa. Hänen kumpikin veljensä oli muuttanut Perthiin jo aiemmin, joten Perth oli E:lle luonteva valinta. Siitä hänet sitten nappasinkin matkaan melkein suoraan lentokentältä, kun toisiimme törmäsimme elämässä :D 

Nämäkään tarinat eivät vielä vastaa kysymykseen miksi. Ne kertovat miten. 

Australiasta on tullut kotimaa neljän jalaksen varaan ja takia: kulttuuri, ilmasto, luonto ja mahdollisuudet. Viidentenä itse asiassa voisi lisätä kielen. Rakastan englannin puhumista, vaikkei se aina ilman tuskia ja takelteluja olekaan onnistunut. Ilmaisen itseäni englanniksi vapaammin kuin suomeksi, koska englanniksi moni asia jotenkin psykologisesti soljuu helpommin kuin suomeksi. 

Edes englanninkielinen kiroilu ei ole yhtä uhkaavaa tai loukkaavaa kuin suomenkielinen (ja aussit myös välttävät sitä "sivistyneissä" yhteyksissä"), siksi en varmaan ahdistu eng.kielisistä facebook-uutisketjuista ja niiden keyboard warrioreista eli näppissotureista yhtä paljon kuin suomenkielisistä. 

En tiedä, johtuuko tämä siitä, että Suomessa keskustelukulttuuri on ylipäätään lapsenkengissään ja usein esim. hankalat poliittiset tai arvokysymykset lietsovat välittömän riidan tai mykkäkoulun, kun taas englanniksi on olemassa sanonta "let´s agree to disagree" eli sovitaan olevamme eri mieltä, jota suomeksi harvoin kuulee. 

Kulttuuri ja mahdollisuudet niputtuvat yhteen. Kyllä aussilassakin on typerää byrokratiaa ja sääntöjen viidakkoa, kuten missä vain. Mutta toisaalta arkielämä ja henkkoht. valinnat ovat aika vapaita, eikä niitä tuomita samalla paatoksella kuin monesti Suomessa. Onko lapsia vai ei, oma asia. Mitä haluaa tehdä työkseen, oma asia. Haluaako käyttää rahansa matkusteluun vai remppaan, oma asia. Haluaako ottaa vuoden vapaata kiertääkseen maapallon, oma asia: kukaan ei huuda, että tule heti takaisin maksamaan verosi TAI maitojunalla palaat kuitenkin, mikä on suosikki-inhokkini mielipiteistä, kun välivuodesta tai vuorotteluvapaasta puhutaan Suomessa. 

Ilmasto ja luonto niputtuvat yhteen myös. En alkuun juuri pitänyt Perthin aavikonreunaluonnosta. Tykkään paljon enemmän trooppisista, vehreistä näkymistä tai vaikkapa suomalaisesta lehtomaisemasta- ei sen kauniimpaa olekaan kuin juhannusasuinen lehtometsä! Kun taas Perthissä kasvillisuus on, etenkin rannan tuntumassa, kuivaa, varpumaista, tiheäkasvuista pensasta. Puusto on pääasiassa eukalyptuksia ja erilaisia pensasmaisia kukkivia puita: kaupungissa palmuja, viikunapuita ja plataaneja (plane tree, platanus), USA:ssa näitä kutsutaan sycamore treeksi - vaahteramaiset lehdet ja piikikkäät siemenkodat. 

Täällä asuessani olen tottunut maisemiin ja eläimistöön ja nyt ne ovat hyvinkin sydäntä lähellä. Australiassa on mielestäni maailman kauneimmat uimarannat. Vaikken ole kaikkia maailman rantoja nähnytkään livenä, kuviin vertaamalla huomaa, että täältä kyllä löytyy paratiisirantaa vaikka muille jakaa, palmuin ja ilman. 

Suomessa paras puoli on mielestäni luonto, sekä tasavertaiset perusmahdollisuudet kaikille koulutuksen ja peruselintason suhteen. Vaikka työttömyyskorvausten jne. taso ei ole aina riittävä, kuitenkin jotain turvaa annetaan ja yhteiseen kassaan maksetaan yhteisten etujen vuoksi. Myös sisukkuus, aitous, keskeliäisyys (Niksi-Pirkka) ja luonnonläheisyys ovat suomalaisissa plussaa. 

Näin Suomen itsenäisyyspäivänä ymmärrän vihdoin, miksi niin monia suomalaisia jurppii ja loukkaa se, jos Suomea arvostellaan. Itse olen aina ottanut aiheen niin, että eikö se nyt ole hyvä huomata, missä on vikaa, jotta se voidaan korjata ja tehdä maasta vielä(kin) parempi? Olen myös ollut jo vuosia - myös Suomessa asuessani - maan kärkäs arvostelija, mutten ilkeyttäni tai kiittämättömyyttäni, vaan parantaakseni sitä muuttamalla asenteita ja käytäntöjä. 

Muttamutta. Vasta Australiaan rakastuttuani tajuan, että maahan voi suhtautua kuin omiin läheisiin: "pahan" puhuminen loukkaa, koska jotain minulle tärkeää arvostellaan tai ei nähdä siinä samassa hyvässä valossa, jossa sen itse näen. Kuulin sattumalta männäviikolla, kun lasti suomalaisia turisteja kiipesi bussiin ja kovaan ääneen arvosteli paikallisia suomeksi - puolivitsillä, mutta kuitenkin. Aussit ovat hitaita, vähän tolloja, jäävät tientukkeeksi jne. Siis arvostelivat sen sijaan, että olisivat kohteliaasti pyytäneet päästä ohi. Suomeksi pölötyksessä on se riski, että paikalla onkin toinen suomalainen, joka ei ehkä näe pahanpuhumista yhtä huvittavana. 

Toisaalta tässä oli muistutus itselleni, että kukin pitää omaa tärkeää asiaansa - oli se maa, ihminen, eläin, aate - tärkeänä ja arvokkaana, eikä kärkevä arvostelu tai jyrkkyys mielipiteissä auta muuttamaan mitään. Se vain lietsoo vastakkainasettelua. Pitääkin löytää keino olla rakentavampi omassa Suomi-kriittisyydessäni, sillä se kuitenkin on yksi maailman parhaita maita monella mittarilla, ja paremmaksi voi tulla vain yhteishengellä, ei rikki repimällä. 

Hyvää syntymäpäivää Suomi ja suomalaiset, Suomessa ja kaikkialla!

6 kommenttia:

  1. Hei, olen lueskellut blogiasi jonkin aikaa, ja tämä oli hyvä, oivaltava kirjoitus. Jäin kuitenkin miettimään, miksi useimmat ulkosuomalaiset blogeissaan kuvaavat suomalaisia/Suomea ahdistavaksi, jossa ei saa tehdä mitä haluaa. Asun Suomessa enkä tunnista tuota ja siksi mietin onko kyse perheestä, jopa perheen ja lähiympäristön kiinnostuksesta ymmärtää valintoja eikä niinkään tuomita niitä. Vai sittenkin omassa mielessä olevista rajoitteista, jolloin kaikki kommentit tuntuvat arvostelulta. Puuttuuko ulkomailla se tuttavapiiri, jotka ääneen kommentoisivat jotain ihmettelmäänsä valintaa suoraan? Olen asunut ulkomailla vain yhden kesän, matkustanut ja työtä tehnyt ulkomaalaisten kanssa Suomessa ja muualla ja tunnistan kyllä, että on asioita, jotka ovat muualla paremmin, ja myös päinvastoin. Suomi on muuttunut myös huonoon suuntaan maahanmuuttajakriittisyydessä, ja varmaan muissakin asioissa, mutta myös monessa asiassa hyvään suuntaan. Omaa toimintatapaa pystyy muuttamaan, joten seisotaan omien valintojen takana eikä välitetä kommenteista missä sitten ollaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Anon!

      Hyvä kysymys. Itse puhun "yleisilmapiiristä", joka välittyy mm. poliitikkojen ja elinkeinoelämän johtajien puheista, sekä median, myös somen kautta. Kun Suomessa puhutaan esim. välivuodesta tai vuorotteluvapaasta mediassa, sävy on 90% kerroista negatiivinen: ei ehkä itse jutussa, mutta kommenteissa. Asenne on, että ei ole takaisin tulemista jos kerran lähdet / kaduttaa kuitenkin lähteminen / epäreilua jättää verojenmaksu muiden harteille kun itse hurvittelee, jne jne.

      Samalla tavalla some täyttyy arvostelusta, jos joku ei imetä/imettää, haluaa lapsia/ei halua lapsia, haluaa vaihtaa alaa/ei halua vaihtaa alaa, ja niin pois päin. Toki ymmärrän, että arvostelua on kaikkialla, mutta jostain syystä se on Suomessa erityisen kärkästä ja ehkä me "erilaista" elämää toivovat sitten huomaamme sen helpommin tai otamme henkilökohtaisemmin?

      Arvostelusta/yhteen muottiin pakottamisesta tulee usein puhetta Suomessa asuvien kanssa ja ei tämä ole pelkästään minun huomioni. Ehkä olet erityisen hyvällä itsetunnolla varustettu (hyvä juttu!) jos et asiaa kummemmin huomaa.

      Oma lähipiirini ei ole koskaan arvostellut päätöksiäni, mutta vieraammat tuttavat kyllä. Itse en jaksa välittää ja seison valintojeni takana, kuten kehotatkin. Mutta ilmapiiriero on mielestäni valtava Australian ja Suomen välillä juuri tässä "miten suhtaudutaan muiden itsestä poikkeaviin valintoihin".

      En missään kohti halua väittää, että Suomessa on kaikki huonommin kuin muualla, tai Australiassa kaikki paremmin kuin Suomessa. Näinhän ei ole minkään maan suhteen, vaan kaikissa on hyvät ja huonot puolensa.

      Poista
  2. Kiitos vastauksestasi. En tulkinnutkaan kirjoitustasi arvostelevaksi, vaan kuten totesinkin, oivaltavaksi. Ilmapiirin huononemisesta olen samaa mieltä, mutta voi olla, että ulkomailla asuvat sen aistivat myös herkemmin. Itse kuitenkin vastustan kommentteja, että yhteiskunta tai ilmapiiri pakottaa naimisiin/tekemään lapsia/opiskelemaan/jäämään kotiseudulle. En kuitenkaan usko siihenkään, että jokainen valinnoillaan voi tehdä elämästään mitä tahansa - kaikilla ei ole mahdollisuus samoihin vaihtoehtoihin. Olen maalla kasvanut, perhe on kannustanut opiskelemaan, tosin vanhempani korostivat, että heidän takiaan ei tarvitse opiskella, vaan itseni, jos haluan. Suuressa kaupungissa asuessa on helpompi löytää samalla aaltopituudella olevia ystäviä, ja toisaalta hukkua massaan.
    Kiitos kirjoituksistasi, minusta on mielenkiintoista lukea erityisesti maiden, kulttuurin ja tapojen eroista, eikä varmaankaan ihan kaikkiin eroavaisuuksiin ole helppoa oppiakaan, jos toiset ottaakin vastaan ilolla. Terveisin anonyymi - Liisa Inkeri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Liisa, olen samaa mielta, ettei yhteiskunta pakota asioihin, vaan kylla ne itse valitaan/päätetään. Ja yleensa valinnat perustuvat realismiin niin siella kun taallakin - ei minusta esim. tule miljonaari vaikka miten haluaisin niin valita :D.

      Eroa on silti siina, millaisen vastaanoton saa, ja miten innoissaan elamastaan kertoo, jos "yleisvastaus" on a) mahtavaa, hyva sulle! Kiinnostavaa! Vai b) eika, miksi ihmeessa sä niin, eihan niin tee muutkaan/sun iassa kuuluu/näin on aina tehty.

      Ilmapiiri on yhta hankalasti maarittyva asia kuin kulttuuri, koska kukin kokee sen omista lahtokohdistaan, mutta olemassa se on silti.

      Jatketaan me havainnointia ja oman elaman itsenaista elamista!

      Poista
  3. Moi! Kiitos tästä loistavasta kirjoituksesta. Allekirjoitan sen ja kommenttisi täysin. Itse asuimme useamman vuoden Australiassa ja nyt olemme olleet muutaman takaisin Suomessa. Lähtisimme välittömästi takaisin, jos voisimme. Suomi on jees maa monella mittarilla mitattuna, mutta juuri tuo ilmapiiri, josta puhut, on täällä ahdistava. Tämän lisäksi holhoava yhteiskunta, joka aina tietää paremmin. Tämä oli aika shokki, asia, jota ei ollut nähnyt aikaisemmin, eikä siinä edes ajatellut olevan mitään ihmeellistä. Tämä on tosi pieni maa ja arvostelu on todellakin kärkästä, ihan mistä tahansa asiasta. Sitä ei välttämättä huomaa, jos ei ole ollut pidemmän aikaa poissa. Sitä ei välttämättä tule läheisiltä (meiltä tosin tuli), mutta se on silti joka puolella. Suomessa ollaan totuttu siihen, että yhteiskunta hoitaa ja siten asiat hoidetaan tietyllä tavalla. Sinun kuuluu olla hyvä veronmaksaja, tai sitten et ole mitään. Vapautta valita ei ilmapiirillisesti ole olemassa. Samaan putkeen vaan kaikki. Mutta siitä tietysti kumpuaa hyvinvointivaltio, kun kaikki ovat valmiit toimimaan samalla tavalla. Eli tietysti joka asiassa on aina puolensa. Mutta ahdistavaa se on.

    Suomi on erilainen kuin Australia. Sen olen oppinut, että en enää sano, että Australia on parempi. Mekin valitsisimme Australian, ehdottomasti.
    Syinä ovat ilmasto ja sen mukanaan tuoma rento elämäntapa (en jaksa ihannoida suomalaista pimeässä eteenpäin rämpivää sisua), länsimainen suhteellisen hyvin voiva valtio, joka myös pitää jäsenistään huolta, englannin kieli (tykkään myös puhua englanniksi), ilmapiiri, joka antaa olla ja elää, kuten valitset.

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitoksista Anon! Juu, allekirjoitan tuon sanomasi etta hyvinvointiyhteiskunta on toisaalta hyva, toisaalta muottiinpakottava asia. Kun kaikkien rahat nahdaan yhteisina, myos kaikkien päätökset nahdaan yhteisina jollain tasolla, ainakin siina arvostelunvarassa.

      Australiassa mielestani eletaan hyvaa kompromissia eli peruspalveluja taataan, mutta myos omaa valinnanvapautta annetaan. En silti minakaan sano, etta Australia on parempi kuin Suomi - kumpikin omanlaisiaan omine hyvine ja huonoine puolineen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!