Laitetaanpa lyhyt tilapäivitys.
Paluulentomme Perthiin on taas peruttu, lokakuun lopulta. Se peruttiin kaksi kuukautta ennakkoon. En ole koskaan törmännyt tällaiseen ennen, sillä peruuntumiset normaalisti johtuvat odottamattomista syistä, kuten laiteviasta tai säästä.
Meillä on nyt rahaa kiinni sen verran paljon peruuntuneissa ja matkatoimistomme vararikon vuoksi "kadonneissa" lipuissa, että emme juuri tällä hetkellä pysty tai uskalla ostaa uusia lippuja, ennenkuin jostain tulee palautusta.
Olen tietysti käyttänyt kaikki mahdolliset reitit - lentoyhtiön asiakaspalvelu, luottokorttiyhtiö, vararikkoa hoitava administrator (en tiedä mikä se on suomeksi). Viimeisimmät liput palautetaan tottakai, mutta aiemmin ostetuista emme välttämättä näe palautuksia aikohin, jos koskaan. Palautusten käsittely vie kuitenkin aikaa. Ainut, mitä voimme juuri nyt tehdä, on vain istua ja odottaa. Yhä lisää.
Australian mediassa, ja myös kansainvälisesti, kaltaistemme tilanne on alkanut saada näkyvyyttä ja empatiaakin. Tähän saakka narratiivi eli "virallinen tapa puhua" on ollut, että olemme huithapeleita vastuuttomia lomailijoita, jotka emme vain tajunneet tai välittäneet, että kotiin Australiaan pitää palata HETI maaliskuussa, kun rajat suljettiin.
Tuossa unohtuu, että virallinen ohje Australian valtioltakin oli: tule kotiin heti, PAITSI jos voit turvallisesti pysyä missä olet. Silloin pysy paikallasi, jotta pandemiaa ei ainakaan ruokita enempää, eikä aiheuteta kestämätöntä painetta karanteenisysteemille.
Tuhansilla ausseilla on ollut tuhansia syitä pysyä paikallaan, vaihdellen työpaikasta perheen elantoon, sairastumisiin, taloudellisiin järjestelyihin, talon myyntiin, raskaana oloon jne. Realistisesti kun miljoona (!) ihmistä ei voi silloin hypätä, kun käsketään.
Ausseja on ulkomailla noin miljoona. Heistä 300 000 on jo palannut Australiaan maaliskuun ja elokuun välillä ja eri tilastotietojen mukaan 20 000 - 100 000 yrittää yhä epätoivoisesti päästä kotiin. Teoriassa kaikkien pitäisi olla kotiutettu jotakuinkin helposti, koska Australia päästää maahan 4000 ihmistä kuukaudessa. Valitettavasti valtiovetoinen suunnittelu/määräily ei käy lainkaan yksiin yksityisten yritysten toimintamallien kanssa ja noita 4000 kuukausipaikkaa ei ole allokoitu vielä kertaakaan tehokkaasti.
Lentoyhtiöt ottavat kyytiin eniten maksavat ja jättävät rannalle "halvat paikat" ostaneet. Asiaa vaikeuttaa, että valtio ohjaa lentoyhtiötasolla, mitkä yhtiöt saavat lentää Australiaan ja montako ihmistä kukin kone saa tuoda. Tämä kuulostaa niin monimutkaiselta himmeliltä, että ei ihme, että lippuja myydään ja perutaan aivan sokkona.
Nyt jopa Australian karanteenihotellit ovat alkaneet anoa valtiolta, että päästäkää lisää ihmisiä sisään. Uutisten mukaan hotellihuoneista on käytössä alle 10% eikä yksikään sairaala ole millään lailla ylikuormittunut koronan vuoksi. Esimerkiksi Länsi-Australiassa ei ole ollut yhtään koronatapausta hotellikaranteenin ulkopuolella sitten huhtikuun. Matkailuala on kärsinyt jopa 90% laskun tulonlähteissä, sillä kotimaan matkailu ei riitä paikkaamaan tilannetta - etenkin, kun edes oman maan kansalaisia ei päästetä palaamaan.
Eli näin tiukkoihin rajoituksiin ei vaikuta olevan muita syitä kuin poliittinen kilpailu: jokaisen osavaltion johtaja haluaa olla se, joka sanoo, että minun alueellani ei ole yhtään tautitapausta. Aussilassa on useita osavaltiovaaleja tulossa lokakuun ja maaliskuun välisenä aikana, joten johtoasemasta nauttivat poliitikot eivät halua keikuttaa nyt venettä mitenkään, vaan vetää tiukkaa linjaa vaikuttaakseen määrätietoisilta ja päteviltä jatkamaan.
Senaatti debatoi asiasta tänään ja nähtäväksi jää, onko jotain muutosta tulossa. Eilen uutisoitiin, että hätäapuna valtio alkaa myöntää pieniä lainoja ulkomaille jumittuneille ausseille, tiukoin kriteerein tottakai. Miten tämä auttaa pitkäaikaisesti, ei ole tiedossa. Monilla on jo paljonkin luottokorttivelkaa ja velkoja sukulaisille ym, jotta ovat pystyneet pärjäämään viimeiset kuukaudet, kun lentoja on jatkuvasti peruttu. Ensimmäinen vastaus olikin, että emme tarvitse lisää velkaa, tarvitsemme reitin kotiin.
Henkilökohtaisesti olemme alistuneet siihen, että kotiin ei ole juuri nyt pääsyä. Millä menet, kun minkään kyytiin ei pääse? Olemme onnekkaita sikäli, että meillä on paikka, missä asua, tosin ikuisesti emme voi sukulaistenkaan venymiseen ja vierashuoneisiin nojata.
Yritämme keskittyä nauttimaan alkusyksystä Ranskan maisemissa. Toisaalta tiedostamme olevamme tavallaan onnekkaita, olemmehan kaksoiskansalaisia, joten meitä ei uhkaa muille jumittuneille ausseille tyypillinen huoli, viisumin loppuminen. Toisaalta tällaisessa limbotilanteessa roikkuminen, kun tulonlähteiden kuivuminen uhkaa jatkuvasti, väkisinkin vaikuttaa mielialaan.
Työpaikkani on ollut äääääärimmäisen joustava ja ymmärtäväinen ja olen saanut käyttää jopa kaikki palkalliset sairaslomapäivät, joten jotain rahaa vielä tilille liikkuu. Sen jälkeen edessä onkin palkatonta vapaata ja mahdollisesti jonkin vuokratyön etsiminen Ranskasta. Harmi vaan, että työttömyys on nyt korkeaa kaikkialla ja me tuskin olemme työnhaussa etusijalla, kun valittavana on paikallisiakin hakijoita. Toki E puhuu Ranskaa ja on täältä kotoisin, mutta hänen työkokemuksensa on viimeisten 12 vuoden ajalta ulkomailta.
Onneksi sentään maktabudjettimme, säästömme, ovat vielä puolittain tallella, koska sitä suurta maailmanympärimatkaa ei koskaan tapahtunutkaan.
Haluaisin päättää tämän johonkin inspiroivaan ja tsemppaavaan mietteeseen, mutta näköjään sekin päivä on koittanut, kun minusta loppuu tsemppihenki.
Australialaiset jumissa poissa kotoaan-nettikartta. Tässä eivät kaikki 100 000 ole mitenkään, mutta havainnollistaa tilannetta kuitenkin. Mielenkiintoisesti ausseja on jumissa myös Australiassa, koska maansisäinen liikenne on sekin lyöty kiinni: osavaltiorajoja ei saa ylittää kuin luvalla ja karanteenin kautta. Joten moni on jäänyt "väärään" osavaltioon esim. vierailtuaan sairasta sukulaista katsomassa.
Australian tilanne antaa ensikäden infoa siitä, miten modernia mobiilia maailmaa ei pysty noin vain sulkemaan ilman kerrannaisvaikutuksia: taloudellisia, terveydellisiä, mielenterveydellisiä. Australiassa on jo nähty ensimmäiset kuolemantapaukset rajasulkujen vuoksi: raskaana ollut äiti menetti kaksosvauvoistaan toisen, kun ei päässyt osavaltiorajan yli hoitoon ajoissa. Yksi henkilö on kuollut hotellikaranteenissa sairaskohtaukseen. Ja itsemurhat koko maassa lisääntyvät.
Miten kauan tällaista voi realistisesti, saati inhimillisesti, jatkaa?
 |
| Aussit jumissa maailmalla. Remove the Cap - kartta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!