19.1.2013

Mitä Suomesta saa sanoa?

Olen nyt blogannut täältä Aussilasta reilut puolitoista vuotta ja silloin tällöin kuulen puskaradion kautta - ja nyt ensimmäisen kommenttiboksin kommentinkin sanoin -, että asenteeni Suomea kohtaan vaikuttaa negatiiviselta. Tällaista havaintoa on hyvä hieman pureskella.

Aloitin blogin matkapäiväkirjana itselleni ja sukulaisille, niinkuin varmaan kaikki ulkomailla asumisesta bloggaajat. Tein jo alussa tietoisen valinnan, että haluan blogini olevan tietolähde, mutta se on sitä hauskalla tai ainakin omien kokemusteni värittämällä tavalla, ei wikipedian mallinen faktaloota. Tarkistan tiedot, joita täällä välitän, joten uskallan sanoa, että 90% varmuudella blogistani saa kohtuullisen luotettavan alkuaskeleen tiedonetsinnän jatkamiselle - mikään viisuminhakuautomaatti tämä ei tietenkään ole, eli blogipostausteni pohjalta ei vielä omaa hakemustaan valmiiksi saa. Toinen valinta oli, että kerron omista tuntemuksistani kohtuullisen avoimesti (en tietenkään kaikkea, mutta sen verran, että elämää täällä on helpompi ulkopuolisenkin seurata ja ymmärtää), mutta läheisistä kertomisen rajaan pois. Koska pistän itseäni tässä aika lailla likoon, otan itselleni myös oikeuden muodostaa ja kertoa mielipiteitäni - tämä ei ole toimittajan artikkelikokoelma eikä uutisnippu, vaan palanen minun subjektiivisesta elämästäni.

Kolmas valintani oli, että blogini idea on vertailla Suomea ja Australiaa niistä näkökulmista, jotka tässä matkan varrella esille nousevat. Tämän yritän toteuttaa mahdollisimman avoimin silmin, ilman alkuasetelmia, ilman oletusta siitä, että Suomi on Australiaa parempi maa TAI Australia on Suomea parempi maa. Miten voisi edes sanoa parempi, kun kumpikin maa on ihan omanlaisensa? Erilaisia ovat monessa suhteessa, mutta kumpi olisi se parempi - mikä otetaan mittariksi? Toki ymmärrän, että paikoin sarkastinen huumori ja lyhyen blogipostauksen vaatima tiivistäminen ja asioiden mustavalkoistaminen kuulostavat joskus asenteellisilta - puoleen tai toiseen. Mutta kuka meistä pystyy olemaan aivan tieteellisen neutraali oman elämänsä kuvailussa, ja onko tällainen koneellisen kylmä neutraali lähestyminen sitten kiinnostavaa luettavaa? Itse rakastan tarinoita ja tarinoissa on aina sankari ja pahis. Oman elämäni tarinoissa Suomi on välillä sankari ja välillä pahis, näkökulmasta riippuen! Itseäni myös kiinnostaa kovasti muiden ulkosuomalaisbloggaajien kuva Suomesta ja harmikseni useimmat seuraamani bloggaajat eivät tästä paljoa kirjoita, kuin enintään Suomessa käyntien aikana/jälkeen. Minulle Suomi ja suomalaisuus avautuvat ihan uudella tavalla (niin hyvässä kuin huonossakin) matkan päästä tarkasteltuna ja nyt kun on viimein tilaisuus vähän kauempaa omaa kotimaataan tutkia, sehän on vain mahtavaa.

Suomalaisten yleisasenteessa itseäni vaivaa erityisesti se, että kaiken pitäisi mennä kuin Sininen ja Valkoinen-laulussa. Jukka Kuoppamäen laulu on kirjoitettu Rostockin laulukilpailuun v. 1972 ja siinähän lauletaan, miten kertoja ei halua tuoda esille köyhyyttä ja kurjuutta vaan kaiken kauniin. Minusta on harmillinen ja jopa vaarallinen asenne, että suomalaiset aidosti uskovat Suomen olevan maailman paras maa. Epäkohtia ei suostuta näkemään, koska johan meillä on kaikki maailman parhaiten. Entäs jos ei olekaan? Entäs jos voisi vielä parantaa? Entäs jos voisimme olla maailman paras maa, jos uskaltaisimme tunnustaa, että vikojakin on? Luulen, että maan pienuus ja väestön homogeenisyys vaikuttaa siihen, että rakentava kritiikki otetaan kauhean henkilökohtaisesti - jos arvostelet meitä, arvostelet minua, et joitakuita tuntemattomia. Suomessa on paljon potentiaalia ja tukahduttavaksi joskus kääntyvä yhteishenki voisi olla se valtava etu, joka kannattelisi kaikkia pinnalla. Samassa veneessä-asenne. Ikävä kyllä se samassa veneessä-asenne tuntuu vääntyvän joskus niin päin, että samaan veneeseen mahtuvat vain samanlaiset ja ne loput (ulkkarit, erilaiset, työttömät, muuten vain pirtaan sopimattomat) voivat sitten uida perässä, mieluiten poispäin.

Huomasin jo kahdella aiemmalla 'ulkomaan keikallani', että suomalaisia yleisesti kiinnostavat ulkomaiden asiat ja elämä ulkomailla, mutta useimmiten vain, jos se korostaa Suomen paremmuutta. Toisten maiden ja kulttuurien tapoja ihmetellään ja ihastellaankin, mutta enimmäkseen päivitellään. On nekin italialaiset... entäs Kreikka, siellä vasta kaikki onkin poskellaan? Mutta Meksiko, sinne en lähtisi. Amerikkalaiset ne vasta hulluja ovat jne. Voi ollakin ja osittain, mutta onko nyt ihan varmasti niin, että mistään muualta ja kenenkään muiden tavoista ja asenteista emme voi oppia mitään, vaan me jo tiedämme kaiken, osaamme kaiken, olemme parhaita ja kaikkien yläpuolella? Ei pahalla, mutta minusta tämä on tilastollisesti yhtä todennäköistä kuin ajatus, että kaikki universumin elämä on keskittynyt maapallolle. Universumi on pikkuisen iso paikka nimittäin.

Minä viihdyn täällä Perthissä erinomaisesti ja se varmaan välittyy tästä blogistakin. Mutta toden totta arvostan MONIA asioita Suomessa ja kaipaan niitä, kuten nyt vaikkapa kierrätys, ekologisuuden arvostaminen ja ylipäätään säästeliäämpi asenne elämässä. Perthissä eletään 80-lukua edelleen sikäli, että kuluttaminen on siistein asia maan päällä ja mitä enemmän tienaat ja kulutat rahaa, sitä 'onnistuneempi' tai menestyvämpi tyyppi olet. Pitää olla hieno auto, iso talo, uudet vaatteet ja uusia laitteita ja pelejä ja vehkeitä. Olen tässä viime aikoina pohdiskellut oman asunnon ostoa ja voin heti kärkeen todeta, että vaikka saisinkin miljoonan dollarin lainan, jättäisin ottamatta. Miltsi kuluisi kuitenkin helposti täkäläiseen omakotitaloon tontteineen. Mutta kuluisi sitten loppuelämäkin sen maksamiseen ja varmaan jälkeläistenkin elämästä hyvä pala. Monia täkäläisiä koko elämän mittainen velkaantuminen ei huoleta yhtä paljon kuin minua, ja tunnen itsekin useampia, joilla luottokorttivelka paukkuu lähempänä kymppitonnia ihan vaan vaateshoppailun tuloksena. Eihyväntähen. Suomalaista maalaisjärkeä tähän hieman mukaan, kiitos.

6 kommenttia:

  1. Aika hassua, minusta sinun kirjoituksistasi ei ole paistanut negatiivisuus Suomea kohtaan. Luenkohan minä sitten liian "vihrein silmin"? :P Asun Suomessa enkä ole muuttamassakaan täältä pois mutta kyllä meidän maassamme on paljon vikoja, todella paljon! Joka maassa on omat puolensa ja puolensa. Rakastan Australiaa, rakastan Suomea ja toivottavasti rakastan seuraavaakin matkakohdettani eli Brasiliaa.

    Jatka vain entiseen malliin kirjoittamistasi, minä ainakin tykkään kovasti lukea sinun elämänmenostasi siellä. :)

    VastaaPoista
  2. Hämmästyin kyllä aika lailla nähtyäni tuon mainitsemasi kommentin. En kuitenkaan valitettavasti yllättynyt.

    Suomessa on lähes kaikilla yhteiskunnan saroilla käytössä kummallinen Yhden Virallisen Totuuden politiikka - kaikki muu marginalisoidaan, jätetään huomioitta tai käsitellään avoimena hyökkäyksenä.

    Yksi tällainen Totuus on se että Suomi on kaikessa - siis aivan kaikessa, ehkä ajoittaista hitusen epäoptimaalista säätä lukuunottamatta (mutta älkäämme silti unohtako upeita revontulia ja sitä miten hienoa on kun on neljä kunnon vuodenaikaa ja maailman upein kesä ja ja.. ;)) - paras. Ehkä kaikkein pahinta ovat ulkosuomalaiset jotka kritisoivat Suomea, koska heidän kuuluisi maan kansalaisena _tietää_ että näin on.

    Näin on oltava, koska muut näkökannat eivät mahdu Yhden Virallisen Totuuden politiikkaan. On lottovoitto syntyä Suomeen ja sillä sipuli.

    Ja onhan se. Mutta niin se on moneen muuhunkin upeaan ja aivan yhtä epätäydelliseen maahan. (Aivan, tässä viittaan nyt siihen että Suomi on epätäydellinen, ja tiedostan tämän virallisen kannan vastaisen mielipiteen aiheuttavan paheksuntaa joissakin :P)

    Ottaen huomioon miten patologisen kiinnostuneita suomalaiset ovat siitä mitä muut heistä ajattelevat, on kummallista että niihin ihan todellisiin epätäydellisyyksiin - pelkistä mielipiteistä nyt puhumattakaan! - ei osata suhtautua rationalistisesti.

    VastaaPoista
  3. Which country will be the best for a baby born in 2013?

    To answer this, the Economist Intelligence Unit (EIU), a sister company of The Economist, has this time turned deadly serious. It earnestly attempts to measure which country will provide the best opportunities for a healthy, safe and prosperous life in the years ahead.

    EIU forecasting director Laza Kekic said the league table was "deadly serious" because place of birth would become increasingly important as the world faced an uncertain future.

    http://www.economist.com/news/21566430-where-be-born-2013-lottery-life

    I don't think we could have picked much better ;)

    VastaaPoista
  4. Jatka sinä vaan bloggaamista :). Ei siihen tietääkseni kukaan ole vielä kuollut?, että mielipiteitä vaihdetaan :D. Mulla on varmaan jo ikää sen verran enemmän, että olen ottanut sellaisen "wherever I lay my hat that's my home" -asenteen ja muistelen lämmöllä sitä, mitä on aiemmin ollut ja rakentelen uutta kivaa siitä, mitä on nyt. Eli koti Australiassa ja Suomi lämpimänä muistona sydämessä <3. Ihanat säät, rannat, luonto yleensäkin, rentous, viinit, tuoreus, iloisuus yhdistettynä suomalaiseen asumismukavuuteen, designiin, luotettavuuteen ja "jämptiyteen", niin ainakin minulla on olo tällä hetkellä kuin "rinsessalla" konsanaan. Omista lähtökohdistahan näitä juttuja kirjoitellaan. Vähän sama kuin, että olen viettänyt nyt aikaa kaikissa Australian suurimmissa kaupungeissa kaikissa muissa osavaltioissa paitsi Tassiessa (toivottavasti pääsen pian sinnekin) ja tuntuu, että kylämäinen Adelaide on just se oikea paikka...minulle. Täältä ei puutu muuta kuin Formulat ;) ja niitähän pääsee taas pian Melbourneen seuraamaan. Kirjoituksestani varmaan huomaa, että otan rennosti, nautin elämästä ja teen pääsääntöisesti vain sellaisia asioita, joista nautin ja siksi kai olokin on kuin posetiivarilla. Nyt PR:n myötä sekin muuttui vielä paremmaksi. Kirjoitusintoa sinne päin vaan toivoo "ylisynkkä näkkärinaama maalaiskylästä" :D :D :D

    VastaaPoista
  5. Kiitosta vaan kaikille ymmarryksesta :) Juu eihan tasta mitaan tule, jos alkaisin liikaa vesittamaan saati sensuroimaan jokaista lausettani. Pysyypahan mielenkiinto ylla, etta mita se nyt taas siella Suomesta syytaa ;D Tahi Australiasta!

    Mielenkiintoinen linkki, Nina. Suomi ei nakojaan just mahdu top kymppiin. Pitaisi tutkia tuota kriteeristoa enemman, etta miten tutkimus oli tarkalleen ottaen tehty. Mutta ihan jarkeenkaypia lukemia, ainakin minusta.

    VastaaPoista
  6. Joo tosi mielenkiintoinen - ma sain tuosta vihia kollegalta (joka kylla vaitti Ruotsin olevan nro 1 enka uskonut kuukauden siella 2012 vietettyani moisen olevan edes mahdollista, ja niinhan se olikin Sveitsi. Tahtoo menna nuo kaksi taalla kaikilla sekaisin!)
    Mahan en edes nahnyt tuota rankingia saati tiennyt sen olemassa olosta, ihan omakohtaisen kokemuksen perusteella ja juurikin valoisampaan tulevaisuuteen tahdaten tein omat ratkaisuni. Ei ihan makeen mennyt blondilla, vaikkei tassa paatoksessa oltu mitaan tilastoja konsultoitukaan.
    Kun katsoo, mitka maat tuota Suomen 11. sijaa ymparoi, ei silla voi paljon hurrata. Irlannillakaan ei nimittain kovin kaksisesti mene nyt eika varmaan seuraavaan vuosikymmenee - jopa puoleentoista. Ma sitapaitsi olen sita mielta, etta vaikka tossa rankingissa on lahinna pohjattu talousennusteisiin silloin, kun tama hypoteettinen 2013 vuoden tulokas on aikuinen, on ajalla ennen sitakin suuren suuri vaikutus. Silla, minkalainen talouselama kussakin maassa on lapsen varttuessa aikuiseksi, taytyy olla merkitysta. Miten sita muka laman keskella kasvatetaan tulevaisuuteen luottavaisia, positiivisia ihmisia ja milla perhe elatetaan, jos vanhemmilla ei ole tyota kun tama tulokas on lapsi/nuori?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!