12.2.2014

Minä ja Suomi

Itseni ihmettelyä vaihteeksi. Eli mitä olen huomannut omasta itsestäni tällä Suomikeikalla. Jostain syystä tässä itsetilityksessä on kaupassakäyntiteema:

- Tungen Australian mallin mukaan väkisin vasempaan laitaan rullaportaissa, käytävillä ja kaduilla, ja pusken siis vahingossa vastavirtaan.

- Suomalaisessa marketissa vaikutuin kaupan muovikassien kestävyydestä. Kauppaseurani latoi kassiin viisi maitotölkkiä ja pari vissypulloa sekä muut ostokset, ja yhdellä kassilla saatiin kaikki autoon saakka. Aussilassa (ilmaiseen) hedelmäpussin vahvuiseen kassiin voi laittaa max. yhden painavan ostoksen. Kauppakassien kestävyys on sikäli kaksipiippuinen juttu, että täällä ei ole pakko tuoda omia kangaskasseja (kuten Perthissä), kun muovipussiinkin voi luottaa.

Toisaalta minä ja E olemme näköhavaintojen perusteella ainoita perthiläisiä, joilla oma kangaskassi on, ja ne muut sitten ottavat puolen tusinaa pussia puolelle tusinalle ostokselle. Muovipussit päätyvät pahimmassa tapauksessa mereen lintuja ja merinisäkkäitä hukuttamaan, joten pusseille olisi hyvä saada stoppi ensi tilassa.

- Opin jo edellisiltä ulkomaankeikoilta palattuani muistamaan, että Suomessa kaupassa punnitaan itse vihannekset ja hedelmät, ja myös pakataan ostokset. Tämä kun on maailman mittakaavassa erikoista, koska muualla myyjä punnitsee ja pakkaa. Perthissä tosin yleensä käytän/käytämme itsepalvelukassaa, jossa itse punnitaan ja skannataan ostokset, ja maksetaan automaattiin.

Automaatista voi lisäksi nostaa käteistä ja muutenkin ne ovat käteviä, nopeita vaihtoehtoja myyjäkassoihin verrattuna. Automaattien liepeillä partioi aina kaupan henkilökuntaa valmiina auttamaan, kun automaatti väistämättä skannaa jotain väärin tai muuten vaan ämpyilee/herjaa ostotapahtuman mittaan.

- Lähes kolme vuotta ulkomailla tuntuu minulle tuplasti pidemmältä ajalta, kuin kolme vuotta peruselämää Suomessa. Tämä toisaalta siksi, että elämäni on muuttunut totaalisesti siitä, mistä tilanteesta Perthiin lähdin. Vaihtui elämänkumppani, työpaikka, ala, kaveripiiri, ympäristö, kieli - ihan joka asia. Toisaalta uudessa elämässä jokainen päivä on (etenkin alkuvaiheessa) erilainen kuin edellinen, aina oppii jotain uutta, aina edessä on jotain odottamatonta.

Tällainen uutuuksien kokeminen hidastaa ajankulua ihan samalla tavalla, kuin aika lapsena kului hitaammin. Kesälomat kestivät ikuisuuksia ja samoin myös kouluvuosi. Näin vanhemmiten aika ja vuodet helposti punoutuvat toisiinsa ja toteamukset "vastahan se pari vuotta sitten oli" tarkoittavat, että kymmenen vuotta sitten.

Tämän aikapoimun ja "johan minä kauan sitten muutin pois"-tunteen takia tämänkertainen Suomen-visiittini on tuntunut matkalta menneisyyteen. Edelliset reissut tein jouluna, juhannuksena ja vapun alla, joten juhlien fiilistely lie vienyt aivokapasiteettia yleiseltä Suomen ja ympäristön havainnoinnilta. Nyt kaupan hedelmä- ja vihannespuolella pyöriminen tuo mieleen elävät muistot opiskeluajan kesätöistä. Erilaisesta valikoimasta johtuen suomalaisen kaupan hevi-osasto tuoksuu erilaiselta kuin aussikaupan. Nämä tuoksut porautuvat aivojen syövereihin ja herättävät kesätyömuistot kymmenen vuoden takaa.

Samaten tämänhetkinen ankea harmaa suojasää tuo mieleen lähinnä muistoja turhautuneena teini-ikäisenä, kun kaikki sosiaalinen tekeminen rajoittui kouluun ja perjantai-illan paleluun kaupungilla. Olen näin jälkikäteen tajunnut, että olisi pitänyt urheilun lisäksi harrastaa vaikka partiota, järjestötoimintaa tai jotain muuta rakentavaa sen sijaan, että tuskailin tekemisen puutteessa pikkukaupungissa, jossa teinien viikon kohokohta oli hengailla perjantain puuhapussin kera kylmillä kaduilla vailla päämäärää.

Toisaalta nyt on sikäli hyvä ajoitus oleilla Suomessa, että suomitiimin menestystä olympialaisissa voi vahdata muiden suomalaisten kanssa. Tämäkin herättää lapsuusmuistoja, sillä ainakin meillä alakouluaikaan katsottiin hiihdon arvokisat ynnä muut tunnilla koulussa - varmaankin siksi, että opettaja oli talviurheilufani. Jos vaikka Suomi jossain pärjää, niin pääsen näkemään sen niiden muiden kanssa, joille asialla on merkitystä!

Täällä ei näytä tältä, valitettavasti. Toivon mukaan ehdin ennen helmikuun loppua ja koti-Perthiin lähtöä nähdä pakkastakin! Kuva (c) Henrik Kettunen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!