27.2.2014

Turistina Suomessa

Ja vielä ehdin tyrkätä yhden suomiteemaisen postauksen ulos ennen Perthin-koneeseen astumista...
miltä näyttää Suomi matkailijan silmin?

Koko lomani ajan sää on ollut sumuisenharmaa ja tihkuinen. Lumettomuus paljastaa, miten äärettömän harmaita ja tylsiä suomalaiset kaupungit ovat. Kesäisin sentään on kukkaistutuksia, mutta miksei katukuvassa hyödynnetä käytännössä ollenkaan ikivihreitä kasveja, kuten havupuita? Missä ovat iloiset (energiapihit led-)valot paljaista puista ja pensaista?

Omasta takaa on mäntyjä ja kuusia. Kaikenlaista sembramäntyä, tuijaa, sypressiä ja vaikka mitä saisi kadunvarteen helposti myös. Uusia käyttökelpoisia, kauniita ikivihreitä pensaita ja puita löytyisi varmasti lisääkin, kun oikein pohtii. Miten olisi kaupunkimetsä, keskelle kaupunkia pystytetty ikivihreä palanen korpea vaikka ruukuissa, puissa kauniita valoköynnöksiä ja tunnelma Narniasta?

En usko, että vihreyden puute rakentamisessa on älystä kiinni: tottahan ammattisuunnittelijat ymmärtävät, että helppoja keinoja viihtyisyyden lisäämiseen vuoden ympäri olisi. Vihreä luonto tutkitusti rauhoittaa ja mitatusti poistaa stressiä. Raha tässäkin varmasti puhuu. Jostain syystä Suomessa leikataan aina ensimmäisenä viihtyisyydestä ja elämänlaadusta: kauniista ja iloisista asioista, kuten kulttuuritapahtumista ja kukkaistutuksista. "Turhaa haihattelua". No, sitten saadaan juuri tämä jama, jossa Suomi tässä kuussa on. Ankeaa, harmaata, vihmaista, TYLSÄÄ.

Moni kaupunki- ja kyläseutu Suomessa näyttää loppumattomalta pienteollisuusalueelta, sillä kadulta katsoen kaupat ovat peltihalleja, toimistot ovat elementtiparakkeja, ja uudetkin asuinkerrostalot kuin suoraan Neuvostoliitosta: valtavan kookkaita, yksitotisia, pitkäseinäisiä, monotonisia kasarmeja. Onko tämäkin rahakysymys? Miksi mittakaava ja tunnelma tehdään väkisin kasvottomaksi: olet vain muurahainen tässä koneistossa?

On ristiriitaista, että sen sijaan suomalainen luonto on ainutlaatuista Euroopassa. Tällaisia asumattomia, hiljaisia metsävaaroja ja erämaita ei missään muualla pääse kokemaan. Miksei tätä reippaasti markkinoida ja myydä Suomea viimeisenä koskemattomana Euroopan erämaana? Vaikkei aivan koskematonta olekaan, kyllä keskivertohollantilainen on pökerryksissään tällaisesta määrästä metsää ja vettä. Romaniassa olisi samanlaista eräkorpea, mutta Suomi hyötyisi sata-nolla singaporelaistehokkaasta, turvallisesta, siististä maineestaan kilpaillessaan Romanian kanssa erämetsänvartijan tittelistä.

Suomen Matkailun Edistämiskeskuksen budjetti vuosittain on nyt 10 miljoonaa euroa, kun se vielä vuosikymmen sitten oli miltei kaksinkertainen. Raskaaseen teollisuuteen ja vientiin yritetään kyllä panostaa, muttei matkailuyrittäjyyteen. Mitä Suomi sitten markkinoi, jos ei luontoaan? No ostoskeskuksia.

Suomessa uskotaan, että turistit tulevat Suomeen shoppailemaan. Lappeenrantaan on juuri valmistunut uusi kimalteleva ostosparatiisi, pääkaupunkiseutu on ostoskeskuksia pullollaan, ja mm. Jyväskylässä ja Kuopiossa kohtasin uutuuttaan kiilteleviä (mutta melko tyhjinä kumisevia) ostoshalleja- ja -käytäviä. Varmasti moni venäläisturisti tuleekin ostosmahdollisuuksien takia. Mutta otetaan nyt silmä käteen ja mietitään, onko tämä kannattava linja jatkossa. Erityisesti, kun museoista ym. kulttuuritoiminnasta - eli turistien houkuttimista - leikataan sen minkä ehditään.

Euroopan isot kaupungit tarjoavat aivan eri mittakaavan kaupankäyntiä, ja normisaksalainen tai -englantilainen löytää Berliinistä ja Lontoosta ihan kaiken, mitä haluta voi. Japanilaiset turistit voivat ostaa mitä vain halvalla Aasiasta ja nettikaupoista. Varakkaat venäläisetkin pääsevät minne tahansa pallolla aina New Yorkin shoppailuparatiiseja myöten; tai vaikkapa Borneolle, joka kuulemma on uusin itänaapureidemme suosima vetonaula ja luontomatkailukohde.

Nyt sitä matkailuyrittäjyyttä äkkiä peliin! Missä ovat Uuden-Seelannin mallin extremelajit, kuten vaikkapa base jump, abseiling tai riippuliito Puijon tornista/Näsinneulasta? Missä tarjotaan tuotteistettuja pilkkimatkoja meren jäälle - merijää kun on aivan ennennäkemätön asia jokaiselle, joka asuu Tanskaa etelämpänä? Missä ovat lähimetsän lyhytvaelluksia tarjoavat oppaat? Entä poro- ja koiravaljakkoyrittäjät Etelä-Suomesta? Ei jokainen turisti ehdi/pääse Lappiin asti. Miksei Kampin torilla päivystä halki talven poroyrittäjä?

Pohjois-amerikkalaisille suunnattu siilien ruokintapiha voisi olla kovaakin kamaa - siilejä kun ei sillä mantereella ole. Suomalaisia tanhuja ei voi nähdä missään, eikä mitään muutakaan kansanperinnettä. Miksei Suomi hyödynnä esimerkiksi rikasta tonttu-, haltija-, etiäinen-, ynnä muuta kansantarustoaan? Irlannissa joka kyläpahanen ratsastaa menninkäis- ja keijutarinoilla, missä ovat Suomen vastineet?

Suomalaiset eivät kirjaimellisesti näe metsää puilta. Erämetsiin yhdistettynä kansanperinteestä saisi sellaisen taikamaan, että oksat pois. Tai siis oksat nimenomaan paikalleen, sillä niitä tänne halutaan tulla katsomaan. Eikä tarvitsisi olla edes mikään oikea Lapin erämetsä, mikä tahansa metsäpläntti kelpaa, kun oikein miettii ja tuotteistaa.
Metsänhaltian mailla. Missä turistit?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!