11.2.2014

Suomen ihmettelyä, osa 3 - media

Hehhee, olipa hyvä että tuli urputettua täällä Suomen hintatasosta - nyt minua viedään lounaalle/kahville paikkoihin, joissa saa annoksen alle kympillä! Että julkituokaa rohkeasti hyvät ihmiset toiveenne, kyllä niihin maailmassa näköjään kiinnitetään huomiota!

Suomen ja suomalaisuuden tarkkailu on tunnollisesti jatkunut, seuraavin - tällä kertaa kriittisin - tuloksin:

1) Suomea(* riivaa puolueellinen uutisointi ja etenkin nuorten dissaus. Esimerkkejä:
Eilen uutisissa kerrottiin, millaisia puutteita ja parannustarpeita suomalaisilla kaivoksilla on. Oletin kuulevani asiaa esimerkiksi auditoijan eli toiminnantarkastajan raportista, tai vaikkapa jonkinlaisesta kansainvälisestä vertailusta. Ehei. Puutteet oli paikannettu lähettämällä kyselylomake kaivoksille, johon nämä itse vastasivat. Että jotta mitä? Sitten kyselyn tulokset esitettiin uutisissa faktana ja luotettavana tietona.

Itse auditoinnissa työskentelevänä väitän sataprosenttisena totuutena, että yritys kuin yritys pyrkii jättämään vähemmälle mokansa ja esittämään parhaat puolensa julkisuuteen, vaikkei kieroketkuilija olisikaan. Kuka nyt oman bisneksensä pilaa pesemällä likapyykit julkisesti? Ainoa keino kuulla koko totuus on nimenomaan tarkastaa toiminta jonkun puolueettoman kolmannen osapuolen toimesta!

Seuraava uutisaihe oli, millaisia tulevaisuudennäkymiä suomalaisyrityksillä on ensi vuodelle. Oliko tehty analyysi, oliko seulottu tietoa ja vertailtu kansainvälisesti? No ei. Toimittaja oli lukenut yritysten toimintakertomuksia ja raportoi yritysten omat visiot siitä, millaista vuotta nämä odottavat. Palaa edelliseen kohtaan kritiikkiä varten...

Kolmas uutisaihe tänä aamuna oli, että viidesosa nuorista ei pysty nimeämään yhtään syytä, miksi he haluaisivat vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Eli mikään ei hetkauta, mikään ei tunnu miltään, ei kiinnosta. Maikkarin yhden lauseen uutinen oli pohjustettu pidemmälle YLEllä, jossa kyseistä nuorisobarometritulosta avattiin enemmän. YLEn mukaan nuoret yrittävät vaikuttaa mm. ostopäätöksin sekä aloitteita allekirjoittamalla,  mutta äänestäminen on vaikeaa, koska sopivaa ehdokasta ei tunnu poliitikoista löytyvän.

Missään ei vertailtu (taaskaan) mihinkään laajempaan otantaan, esim. mitä muut ikäluokat samoihin kysymyksiin olisivat vastanneet. Maikkarilla saatiin hienosti ja skandaalinkäryisesti jatkettua jo pitkää jatkumoa, jossa nuoret esitetään laiskoina loisina, jotka roikkuvat oppilaitosten kirjoilla, kun eivät vaan viitsi töihinkään mennä eivätkä edes äänestää. Tätähän mediassa on toitotettu jo viimeiset 15 vuotta.

Samaa tuubaa tulee muiltakin kanavilta ja lehdistä, joissa talousasiantuntijat mussuttavat tosissaan, että kyllä niitä töitä löytyy heti kun työvoimaa on markkinoilla riittävästi (eli jokin kriittinen massa työttömiä muuttuu kuin taikaiskusta uusiksi yrityksiksi ja talouskasvuksi).

Jos maailmassa on koko rahajärjestelmä rikki (raha syntyy talouteen ainoastaan yksityispankkien liiketoimintana ja pula on siis rahasta, ei työstä tai työvoimasta), ei mikään työttömien määrä itsekseen pullauta ulos uusia kasvuyrityksiä. Opiskelijoiden hätäinen valmistuminen kouluistaan ja kirjautuminen työttömäksi ei tule nostamaan Suomea suosta yhtään nopeammin, kuin samojen nuorten opiskelujen jatkaminen ja osa-aikatyö, jota tilastojen mukaan puolet korkeakouluopiskelijoista tekee opintojen ohella.

Aiheeseen puoliksi liittyen: olen jo vuosia hämmästellyt ja tuskaillut sitä, miten paljon Suomessa morkataan välivuotta. Ei saisi olla yhtään rakoa peruskoulusta lukioon/amiskaan ja siitä korkeakouluun (tai suoraan töihin) - jatkumossa, eikä etenkään jo aloitetussa työurassa: vielä välivuottakin enemmän julkisuudessa kritisoidaan vuorottelu- tms. sapattivapaita. Itsekkäämpää vastuunpakoilijaa ei olekaan (edes Nalle Wahlroos tai muu optiomiljonääri ja köyhien kyykyttäjä), kuin elämänmittaisesta suorittamisesta hetken hengähdystauon ottaja.

Henkinen kasvu, uudet kokemukset, välivuoden mahdollisesti tuoma työ- tai ulkomaankokemus ja kielitaito eivät paina missään, kun toisessa vaakakupissa ovat yhteiset verovarat: saattaa joku nyt saada enemmän kuin minä, koska otti väli/vuorotteluvuoden ja minä en, töissä raadan tunnollisesti kuten kuuluu. Pipoa löysemmälle hyvät suomalaiset, ei kokonainen maa siihen kaadu jos joku joskus huilaa tai haluaa elämäänsä muutakin sisältöä kuin tauotonta työntekoa ja verojenmaksua. Ja jos kaatuu, on koko maa suunniteltu väärin.

Kirjoitin aiemmin siitä, miten hieno juttu on omankielinen mediasisältö. Haittapuoli onkin sitten se, että kaikki tieto maailmalta tulee suodattimen läpi, ja sitä kuulee, mitä katsotaan tarpeelliseksi kertoa. Oma ymmärrykseni maailmasta on aika lailla laajentunut alettuani seurata englanninkielistä uutisointia. Toki Suomessakin nykyään vastavirtauutisointia on, mutta ei se telkusta tule - onneksi netti on aina auki.

*) Lisäys: ei koske pelkästään Suomea. Aussilassa yksi henkilö, mediamoguli Rupert Murdoch omistaa laajalevikkiset sanomalehdet ja täten noin puolet kaikista ostetuista lehdistä on Murdochin firmasta lähtöisin. 

2) Media-aiheilla jatkaen. Suomalaiset tykkäävät jatkuvuudesta ja pysyvyydestä, ainakin telkkarin perusteella. Putous tulee jo viidettä tuotantokautta ja sen katsojaluvut huitelevat puolessatoista miljoonassa (eli joka kolmas suomalainen katsoo Putousta joka lauantai).

Putous kumartaa uskollisesti Pulttibois-huumorin ja Pirkka-Pekka Peteliuksen suuntaan kolmen vuosikymmenen taakse. Putouksen Aku Hirviniemen koheltava sketsihahmo Slaikka Gustafsson pyllähteli kerrastoisillaan lavalla siihen malliin, että Pirkka-Pekka saa olla suomiviihteelle antamastaan panoksesta, Apuva-miehen esimerkistä ja perinteestä ylpeä (?).

Samaten bussipysäkillä huomasin, että Kummelista väännetään jo viidettä elokuva-jatko-osaa. YLEllä ovat samat aamu-tv-juontajat, jotka siellä olivat jo silloin, kun 2000-luku alkoi. Sen sijaan Maikkarin aamu-tv on kokenut jonkinlaisen (säästökuuri?)muodonmuutoksen, ja ainakin eilen telkussa oli vain yksi tuntematon henkilö halvoissa kulisseissa entisen Karhuvaara ja daami - juontajakombon sijasta.

Tajusin vasta nyt, miksi telkkari yhdistää suomalaisia niin vahvasti. Tällaisessa ilmastossa telkkarinkatselu sisällä on oikein varteenotettava illanviete, koska eihän täällä minnekään piknikille lähdetä. Perthissä vapaa-aikani kuluu netissä, kirjoja lukien, ulkona urheillen tai sosialiseeraten, tai elokuvia E:n kanssa katsellen. Telkussa on toki se etu, että vaikka sitä kansan tyhmentäjäksi haukutaankin, kokoaa se kotiväen eri tavalla yhteen kuin vaikkapa netti, jota kukin yleensä käyttää itsekseen.

Ehkä lauantai-illan hupailut ovatkin siksi niin tyypillisiä ja suosittuja Suomessa, että ne tarjoavat koko perheelle yhteenkokoontumismahdollisuuden ja kaikille sopivan harrastuksen.

3 kommenttia:

  1. Hyviä huomioita. Itseänikin rasittaa (ei kun rasitti, heh ;)) melko suunnattomasti tuo asenne Suomessa että elämän pitää olla yhtä suorittamista ja hyvinkin työkeskeinen asenne. Välivuosi on totaalisen hukkaan heitettyä (mutta vuosi armeijassa ihan jees, on siinäkin logiikka..) ja auta armias jos työelämästä vapaaehtoisesti koittaa ottaa taukoa tai vaikka alkaa osa-aikaiseksi. Olen pienellä järkytyksellä seurannut miten viime vuoden puolella keskusteluissa "downshiftaajia" lyötiin kuin vierasta sikaa (välihuomio: ihmeellinen sanonta, muiden omaisuutta on ilmeisesti ollut tapana ennenkin kohdella kaltoin..) ja pidettiin vaikka minä maanpettureina.

    VastaaPoista
  2. Kiinnitin samaan downshiftaajien julkiseen hirttotouhuun huomiota. On se nyt kumma, että jos itse tyytyy vähempään ja pystyy elämänsä järjestämään pienemmillä tuloilla, ovat muut jo raahaamassa saunan taakse.

    Mikään määrä selittämistä, kuten a) en_tarvitse_enempää rahaa/tavaraa/kiirettä ja b) itse asiassa vuorotteluvapaa tai osa-aikatyö vapauttaa työtä jollekulle muulle, eivät auta missään.

    Suomalaiset ovat nielleet koukkuineen, syötteineen ja kohoineen puheet talouskasvupakosta (on vaan raadettava ja kulutettava joka vuosi enemmän, halusi tai ei) ja sitä ei kyseenalaisteta - kyseenalaistajat suunnilleen ammutaan. Kukaan ei pysähdy pohdiskelemaan, että onko jossain laajemmassa systeemissä vika, jos ihmisten on pakko elää kulutusjuhlaelämää, jota eivät halua ja joka ei tee kellekään saati ympäristölle hyvää.

    VastaaPoista
  3. Kummallista on muuten lisäksi se että hallitus tai mikään muukaan taho ei näe anykyisen pitkään jatkuneen negatiivisen/nollakasvun kautenakaan aiheellisena kyseenalaistaa tuota ikuisen kasvun dogmaa. Ei, vaan on kaikin mahdollisin - ja mahdottomin, seurauksista viis - keinoin revittävä sitä kasvua jostain, monesti turhaan, sen sijaan että pohdittaisiin vakavammin miten nollakasvulla pärjättäisiin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!