Kohta Balilla

Työnhakustressi pukkaa päälle, vaikka yritän ajatella positiivisesti: nykyisissä hommissani voisin näillä näkymin jatkaa turvatusti vaikka eläkkeelle asti, palkkaan tulee vuosikorotus jotakuinkin automaattisesti ja tehtävät pysyvät loistavan esimiehen ansiosta hyvin hallinnassa - ei juuri koskaan tarvitse itkeä ylitöissä. Mikä siis voi mättää? 

No se helkutin puuduttavuus!

Opin vasta tällä viikolla, mikä työnkuvani nimi on niille, jotka sitä ovat opiskelleet. Laatuauditointia. Kuulostaa ihan samalle kuin kirjanpito, ja onkin sen serkku. Eli tylsimpien tunnettujen työtehtävien perheestä päivää (tsori kaikki auditoijat ja kirjanpitäjät).

Selittääkin sen, miksi paikka aikoinaan oli auki, kun itse siihen soljahdin. Toisaalta, kirjanpito ja auditointi ovat aasialaisten opiskelijoiden eniten suosimia aloja aussiyliopistoissa, koska niistä urkenee ura varmaan työhön, joka ei koskaan lopu.
Selvästikään en ole tarpeeksi aasialainen.

Laitoin viime viikolla paperit vetämään Department of Environment Regulation'ille eli osavaltion ympäristövirastolle, jos siirtyisin sinne tekemään hieman samantyylistä hommaa, mutta itselleni merkityksellisemmässä yhteydessä: narauttamaan saastuttajia oikeuteen. Vastausta odotellessa.

Samassa "elämäni valuu hukkaan jos en pian löydä jotain sisällökkäämpää tekemistä"- olemassaolokriisissä selasin jo YK:n paikkoja vaikka mistä Addis Abebasta, kunnes tajusin, että tässä Ebolan, ISIS-psykokultin ja muiden uhkien maailmassa en sittenkään ihan välttis halua olla eturintamassa.

E yrittää toppuutella ailahteluani parhaan kykynsä mukaan ja onkin siinä hyvä, koska on vankka "jalat maassa ja katse kohti maalia" - tyyppi. Eli emme ole lähdössä Japaniin virkamiesvaihtoon, Uuteen-Seelantiin kalastusyrittäjiksi, Montrealiin neuvottelemaan alkuperäiskansojen oikeuksista emmekä myöskään edellämainittuun Addis Abebaan.

Ainakin moinen muutos kannattaa toteuttaa hieman paremmalla suunnittelulla kuin meikäläisen paperit vetämään vaan, päättää sitten jos paikan saa - touhuilu.

Perthin kaivosbuumi on ollut virallisesti ohi nyt suunnilleen vuoden päivät ja työpaikat eivät todellakaan auo oviaan enää samaan malliin hakijoille kuin onnen vuonna 2011, jolloin omani löysin. Jos uutta paikkaa ei tule vastaan, niin on turvauduttava vaihtoehtoon B: nyhdettävä irti niin paljon ostovapaata kuin työpaikkani myöntää (rahapalkan vaihtamista vapaapäiviksi) ja kehitettävä joku järjellinen, inspiroiva sapattiprojekti. Kuten oman elämäni palkaton Lonely Planet - bloggaus.

Ensi viikolla ei onneksi tarvitse miettiä töitä - uusia eikä vanhoja - kun suuntaamme kevätlomalle kaikkien Wessien kanarialle Balille. E on halunnut Balia tutkimaan jo pidempään, kun taas itselleni se kuulostaa samalta kuin Mallorca, tai ehkä Ibiza. Eli ei oma juttuni. Kun kuitenkin olen nyt enemmän aiheesta lukenut, saattaa siellä sittenkin olla muutakin nähtävää kuin Kutan bileranta ja Seminyakin massaturistilabyrintti.

Kuten tällaista:

Riisiterasseja Ubudin ympäriltä. Kuva (c) Act Global.

Kuva (c)Viceroy Resort. Todennäköisesti ei mahdu meidän budjettiin, sillä tämä viiden tähden luksushotelli ei edes paljasta hintoja nettisivullaan.

Balin riisipeltoja. Kuva (c) Daily Mail.

Secret Monkey Forest, Ubud. Kuva Wikitravelista.

Bali-tarina ja ihan itse otetut kuvat jakoon puolentoista viikon päästä!