12.10.2014

Kohta Balilla

Työnhakustressi pukkaa päälle, vaikka yritän ajatella positiivisesti: nykyisissä hommissani voisin näillä näkymin jatkaa turvatusti vaikka eläkkeelle asti, palkkaan tulee vuosikorotus jotakuinkin automaattisesti ja tehtävät pysyvät loistavan esimiehen ansiosta hyvin hallinnassa - ei juuri koskaan tarvitse itkeä ylitöissä. Mikä siis voi mättää? 
No se helkutin puuduttavuus!

Opin vasta tällä viikolla, mikä työnkuvani nimi on niille, jotka sitä ovat opiskelleet. Laatuauditointia. Kuulostaa ihan samalle kuin kirjanpito, ja onkin sen serkku. Eli tylsimpien tunnettujen työtehtävien perheestä päivää (tsori kaikki auditoijat ja kirjanpitäjät).

Selittääkin sen, miksi paikka aikoinaan oli auki, kun itse siihen soljahdin. Toisaalta, kirjanpito ja auditointi ovat aasialaisten opiskelijoiden eniten suosimia aloja aussiyliopistoissa, koska niistä urkenee ura varmaan työhön, joka ei koskaan lopu.
Selvästikään en ole tarpeeksi aasialainen.

Laitoin viime viikolla paperit vetämään Department of Environment Regulation'ille eli osavaltion ympäristövirastolle, jos siirtyisin sinne tekemään hieman samantyylistä hommaa, mutta itselleni merkityksellisemmässä yhteydessä: narauttamaan saastuttajia oikeuteen. Vastausta odotellessa.

Samassa "elämäni valuu hukkaan jos en pian löydä jotain sisällökkäämpää tekemistä"- olemassaolokriisissä selasin jo YK:n paikkoja vaikka mistä Addis Abebasta, kunnes tajusin, että tässä Ebolan, ISIS-psykokultin ja muiden uhkien maailmassa en sittenkään ihan välttis halua olla eturintamassa.

E yrittää toppuutella ailahteluani parhaan kykynsä mukaan ja onkin siinä hyvä, koska on vankka "jalat maassa ja katse kohti maalia" - tyyppi. Eli emme ole lähdössä Japaniin virkamiesvaihtoon, Uuteen-Seelantiin kalastusyrittäjiksi, Montrealiin neuvottelemaan alkuperäiskansojen oikeuksista emmekä myöskään edellämainittuun Addis Abebaan.

Ainakin moinen muutos kannattaa toteuttaa hieman paremmalla suunnittelulla kuin meikäläisen paperit vetämään vaan, päättää sitten jos paikan saa - touhuilu.

Perthin kaivosbuumi on ollut virallisesti ohi nyt suunnilleen vuoden päivät ja työpaikat eivät todellakaan auo oviaan enää samaan malliin hakijoille kuin onnen vuonna 2011, jolloin omani löysin. Jos uutta paikkaa ei tule vastaan, niin on turvauduttava vaihtoehtoon B: nyhdettävä irti niin paljon ostovapaata kuin työpaikkani myöntää (rahapalkan vaihtamista vapaapäiviksi) ja kehitettävä joku järjellinen, inspiroiva sapattiprojekti. Kuten oman elämäni palkaton Lonely Planet - bloggaus.

Ensi viikolla ei onneksi tarvitse miettiä töitä - uusia eikä vanhoja - kun suuntaamme kevätlomalle kaikkien Wessien kanarialle Balille. E on halunnut Balia tutkimaan jo pidempään, kun taas itselleni se kuulostaa samalta kuin Mallorca, tai ehkä Ibiza. Eli ei oma juttuni. Kun kuitenkin olen nyt enemmän aiheesta lukenut, saattaa siellä sittenkin olla muutakin nähtävää kuin Kutan bileranta ja Seminyakin massaturistilabyrintti.

Kuten tällaista:
Riisiterasseja Ubudin ympäriltä. Kuva (c) Act Global.
Kuva (c)Viceroy Resort. Todennäköisesti ei mahdu meidän budjettiin, sillä tämä viiden tähden luksushotelli ei edes paljasta hintoja nettisivullaan.
Balin riisipeltoja. Kuva (c) Daily Mail.
Secret Monkey Forest, Ubud. Kuva Wikitravelista.
Bali-tarina ja ihan itse otetut kuvat jakoon puolentoista viikon päästä!

3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia nämä työpostaukset. Toivottavasti pian löytyisi joku sopivampi työ :) Olisi kiva kuulla kuinka monen vuoden Australiassa asumisen jälkeen kieli sujuu. Onko postauksia vaikea kirjoittaa suomeksi?

    VastaaPoista
  2. Moikka Anon, kiva kuulla että työpostaukset ovat kiinnostavia! Itse nimittäin ajattelin että mahtaako tämä aihe kiinnostaa muita kuin itseäni, ja ehkä sukulaisia :)

    Pärjäsin täällä ihan hyvin päivästä 1 lähtien kielen suhteen (kouluenkku aina ysi, jos tästä määritelmästä on jotain hyötyä), mutta vaivattomaksi kielenkäyttö muuttui parissa vuodessa. Itse stressasin kielestä paljon enemmän kuin kuulijat, eli luulin että keskustelutaitoni tökkivät ja aksenttiani on vaikea ymmärtää, mutta olen jälkikäteen kuullut että kukaan ei huomannut mitään outouksia missään.

    Näin kolmen vuoden jälkeen ei eteen tule enää tilannetta, jossa en ymmärtäisi tai pystyisi selittämään asiaa aiheesta ja valmistautumisajasta riippumatta, eli pystyn lukemaan, kuuntelemaan tai juttelemaan ihan kaikesta aina työasioista harrastuksiin, päivänpolitiikkaan, tieteeseen ja mihin tahansa liittyen.

    Postauksia ei ole vaikea kirjoittaa suomeksi koska käytän suomea viikoittain täkäläisten suomikavereiden kanssa, facebookissa ja suomalaisia nettiuutisia lukien. En tiedä muuttuuko/vaikeutuuko tämä jossain vaiheessa. Vähän tökkii välillä sen suhteen, että kirjoittaako yleiskieltä, murretta vai kirjakieltä, kun itselläni ei ole selkeää kotiseutua Suomessa vaan olen muuttanut ympäriinsä eli ei ole täysinjuurtunutta murrettakaan.

    Joskus vitsaillaan täkäläisfinskien kanssa, että milloinhan meidän kielestä tulee menneisyyteen jämähtänyttä - kuulemma jotkut emigrantit jotka lähtivät Suomesta 50-60-luvuilla puhuvat sen ajan kieltä edelleen :)

    VastaaPoista
  3. Ehdottomasti mielenkiint. lukea työelämästä ulkomailla... Ja tietysti muutenkin kulttuurinäkemyksiä. Tuo Balin vertaus Ibizaan oli jännä. Kuta on jotenki eri maailma

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!