2.10.2014

Lomalla etelässä eli luontopolkuja, valasbongausta, luolakierros ja jäätelötehdas

Viime viikonlopun vietimme valtameren rannassa joogahippien ja surffareiden suosimassa Dunsborough'ssa, Perthistä reilut kolme tuntia etelään. 

Kylä on Margaret Riverin viininviljelyalueen reunamilla ja majoitus löytyikin pelkästään tutunkaupalla, koska koko down south on Perthin suosituinta loma-aluetta etenkin näin koulujen kevätloman aikaan.

Yleisnimi down south kattaa koko WA:n lounaiskolkan eli maapalasen, joka suunnilleen jää viivottimen eteläpuolelle jos kartalle vedetään viiva Bunburystä Albanyyn. Down south voi yksityiskohtaisemmin tarkoittaa Cape Leeuwin'in ja Cape Naturaliste'n väliin jäävää kaistaletta, jonka maantieteellinen napa on Margaret Riverin kylä. Down southiin lähteminen on sama kuin helsinkiläisille ilmaisu: lähdetään mökkeilemään, tai lähdetään pohjoiseen viikonlopuksi.

Kyseessä oli pitkä viikonloppu maanantain pyhäpäivän ansiosta: kuningattaren syntymäpäivä, jo toinen tässä maassa tänä vuonna. Villi länsi WA nimittäin viettää synttäripäivää eri päivänä kuin muut Australian osavaltiot. Muualla päivää juhlitaan aina kesäkuun toinen maanantai. WA:ssa puolestaan on päätetty, että meillä juhlitaan syyskuun viimeinen maanantai, tai joskus lokakuun ensimmäinen maanantai. Ettepä voi tietää ennakkoon lällällää.

WA:ssa Queen's Birthday'n ajoitus riippuu koulujen vuosilomista, koska sen halutaan osuvan kevätloman aloitukseksi ja Perthin perinnetapahtuman Royal Show'n osaksi. WA:n maalaismaista meininkiä hyvin kuvaava Royal Show on viikon mittainen yhdistelmä maatalousnäyttelyä, tivolia, markkinoita ja tuotantoeläinnäytöksiä, kuten lammaskoirien taitokisoja.

Englannin Elizabethin oikea synttäripäivä on Wikipedian mukaan 21. huhtikuuta, päivänä, jota ei missään päin Australiaa oikeasti juhlita. Ota tästä nyt selvää.

Vetäisimme pitkästä viikonlopusta vielä pykälän pidemmän ottamalla perjantai vapaaksi, ja starttasimme auton etelää kohti torstai-iltana. Lähtö viivästyi työpäivän jälkeen pakkailessa, ja vielä entisestään, kun piti käydä tankkaamassa fish and chips-annos ennen motarille liittymistä. Matkalla nimittäin olisi ruokaa saanut vain huoltsikoilta, jotka eivät edes välttämättä ole metropolialueen ulkopuolella auki iltakahdeksan-yhdeksän jälkeen!  

Leivitetty kalapala- ja ranskisannos kääräistiin mukaan Lathlain'in lähiön perukoilta, puiston laidalta löytyneestä kioskista. Kioski luonnollisesti etsittiin ruokaraamatustani Urbanspoon-nettisivulta, ja oli kaikkien keräämiensä tähtien ja ”Perthin P-A-R-A-S fish and chips-paikka!!!” hehkutusten arvoinen. Tuoretta, herkullista, pikaisesti öljyssä käristettyä, juuri kuten pitääkin. Easy Bite Fish Burger, painakaahan kaikki perthiläiset nimi mieleen.

Lomalla tehtiin niin paljon erilaisia juttuja, että on pakko jakaa tämä postaus useampaan osioon. E ja minä saavuimme majapaikkaan ensimmäisinä. Lomaseura eli kaksi muuta pariskuntaa sekä yksi yksittäiskaveri ilmaantuivat paikalle kukin omaan tahtiinsa perjantai-illan ja lauantapäivän mittaan.

Koska lomapaikkamme oli tutulta vuokrattu talo, maksoimme neljän päivän majoituksesta vain $50/kotitalous, kun viralliset majoittajat pyysivät mitä tahansa väliltä saturaisia-tonneja samasta ajasta. Kuten sanottua, Perthin suosituimmalla loma-alueella voi pyytää mitä lystää, ja aina joku maksaa. Talon kalustus oli melko perustasoa, mutta ihan riittävä mökkeilyyn tottuneelle.

Mitä siellä teimme? No söimme tietysti! Ruokavalio koostui pääasiassa nachosalaatista (eli nachoja papu- ja jauhelihakastikkeella, salsalla ja juustolla), supermaukkaista maustemakkaroista, sekä pizzasta. Ja pavlovasta, eli marenkilevy-kermavaahto-marja-kerroskakusta. Ja kyllä, olen syönyt pelkkää marjavihannesjuures-osaston antia reissusta palattuamme tasapainon takia... 

Iltaisin pelasimme tarkoitusta varten tuotuja lautapelejä; mitä nyt meikäläinen tapani mukaan simahdin pikkulasten aikaan, jättäen muut vielä takomaan Scrabble-sanapeliä, Risk-maailmanvalloituspeliä tai Texas Hold'em-pokeria pikkutunneille.

Perjantain trekkasimme kaksistaan rantapolkuja pitkin Cape Naturalisten luonnonpuistossa villikukkia maanisesti kuvaten – ne kun ovat nyt kevään myötä kukkeimmassa loistossaan, ja WA:sta löytyy kolmisentuhatta erilaista kukkivaa lajia. Tämän jälkeen ajoimme ihailemaan metsää, jollaista löytää koko planeetalta vain WA:n lounaiskolkasta: jykevärunkoisia eukalyptuksia nimeltään karri, jotka kasvavat jopa 80-metrisiksi. Ajoimme majesteettisen metsän halki ja pysähtelimme kuvaamaan villiä luontoa ihan keskenämme, yhtään vastaantulijaa ei koko tunnin reissun aikana näkynyt.

Lauantaina kävimme porukalla tutustumassa Jewel Cave'en eli jalokiviluolaan, joka oli E:n ennakkoluuloista poiketen mieletön hitti meille kaikille. Miten voi kivionkalo ollakin näin näkemisen väärti. Valtavia maanalaisia tippukiviluolasaleja, kammioita ja käytäviä! Seuraavana listalla oli Cape Leeuwinin majakka ja sen näköalatasanteelle kiipeäminen raivoisasti repivää tuulta uhmaten. Kotimatkalla poikkesimme Simmo's-jäätelötehtaalla syömässä parasta lakritsijäätelöä nais- ja miesmuistiin, sekä pelasimme 18 reiän kierroksen minigolfia. Juhlin minigolf-mestaruutta yhden pisteen erolla seuraavaan, jehuu!

Sunnuntaina osa meistä irrottautui kolmen vartin matkan päähän Busseltoniin valaidenbongausretkelle, eli kahdeksi tunniksi pikaveneilemään oppaan kanssa. Näimme ryhävalaita jo Cape Naturalisten kallioilta, tosin kaukaa, sillä valaiden muutto on juuri nyt käynnissä trooppisilta leveyspiireiltä Etelänavalle kesävesille. WA:n koillisnurkan kiertää peräti 40 000 erilaista valasta matkallaan kesälaitumille. Ja saimme kuin saimmekin ryhävalaita kiikariin eli kameran tähtäimeen myös vesillä ollessamme!

Viime keväänä, siis syyskuussa, näimme kauempana etelässä Albanyn tuntumassa southern right whale- (ehkä suomeksi etelän hetulavalas?) valaita aivan rantavedessä kellimässä, ne kuulemma tykkäävät levätä ja leikkiä parimetrisessä vedessä. Ryhävalaat puolestaan viihtyvät hieman syvemmässä vedessä ja tykkäävät hyppiä ilmaan ja kierähdellä ympäri. Sekä hetula- että ryhävalaat ovat kokoluokkaa 15 metriä aikuisiksi kasvettuaan. Jopa sinivalaita eli maailman suurimpia eläimiä - kokoluokkaa 30 metriä - voisi täällä nähdä. Huhhei. Ei sattunut kylläkään tällä kertaa kohdalle, harmi.

Tähän postaukseen ei enempiä mahdu, joten pitää kertoa aktiviteeteista lähemmin ensi kerralla, kuvien kera tietenkin. Monen kuukauden mittaisen lomattoman työpuserruksen jälkeen nelipäiväinen tauko oli kummallekin enemmän kuin tervetullut, samoin kuin lokakuun puolivälissä tulossa oleva viikon breikki Balilla. Kyllä nyt kelpaa :) 
Dunsborough´n keskustan kiva kahvi- ja karkkipuoti, Chocolatte.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!