Ajankohta oli säiden puolesta mitä sopivin, aurinkoisen kesän alku. Jacarandapuut kukkivat kaikkialla purppuraisina.
Olisin halunnut järjestää päivän aloitukseksi tehtävänratkonnan tyyliin Amazing Race, mutta logistisista syistä tämä oli vaikea toteuttaa. Morsiamen kodin ja itse juhlapaikan välimatka oli n. 45 minuuttia moottoritietä pitkin, ja motarin varteen Amazing Race-rataa ei oikein saanut kehiteltyä. Sivuteitä pitkin olisimme kurvailleet tuntitolkulla, eivätkä kaikki vieraat olisi päässeet matkalle mukaan aikataulu- tai kulkupelisyistä (olisimme joutuneet ajamaan monen auton letkassa). Vieraat oli siis kutsuttu juhlapaikalle suoraan.
Aivan ensimmäinen luonnossuunnitelmani oli teettää morsiamella vaikka mitä temppuja aina luistelusta pesäpalloon ja köysilaskeutumisesta suunnistukseen; mutta näistä olisi tullut niin kallis ja monta tuntia kestävä ristiinrastiinajelu Perthin ääliölaajassa kaupunkirakenteessa (n. 120km päästä päähän), että jospa ei. Järkevä suomalainen siis suunnitteli paketin tehtäviä, jotka tapahtuvat kaikki samassa osoitteessa. Näin vieraiden ei tarvitse joko ajaa siinä autoletkassa tai maksaa mansikoita koko päivän limusiinikyydistä.
Ajoimme juhlakalu N:n kanssa paikalle ilman sen kummempia pysähdyksiä. Päivä tosin alkoi pienellä kömmähdyksellä, sillä kaikki vieraat yhtä lukuunottamatta olivat eri syistä myöhässä. Sohvan takaa hypitty surprise! jäi väliin. No, mitäs pienistä. Yksi vieraista tosin saapuessaan yritti urheaa surprise-huutoa, kun yllätyksestä ei ollut enää tietoakaan :D
(Koska polttarikuvat ovat vielä kuvaajan kamerassa eivätkä saatavillani, kuvituskuvaksi räpsy eiliseltä ystäväporukan high tea'lta eli leivoskesteiltä).
Kun enemmistö vieraista oli paikalla, aloitimme tutustumisleikillä: kaikki kirjoittivat salassa post-it-lappuun hauskan muiston tai heille merkityksellisen asian morsiamesta. N:n piti poimia laput yksi kerrallaan seinältä ja arvata, kuka kirjoitti mitä. Haastetta lisätäkseni ujutin mukaan muistot N:n suomihäiden kaasoilta, jotka eivät olleet aussipolttareissa mukana. Piranha vieköön, N ei häkeltynyt, vaan arvasi nämä ongelmitta.
Seuraavaksi saimme paikalle kaksi ammattihierojaa, nuoria miehiä, joita selvästi alkuun jännitti juhlavireessä olevan kanalauman keskelle tupsahtaminen. Heidän bisnesideansa ei siis ole polttariviihdytys, vaan ihan normaali niska-hartiahieronta kotikäynneillä. Olin tietenkin ennakkoon varmistanut, että heille käy tällainen juhlissa esiintyminen; ja julistin juhlakansalle, että nämä herrat eivät sitten ole ne stripparit, joten käyttäytykää siveästi... niin eikös joku ala innoissaan kiljahdella wuuuhuuuhuu! kun hermostuneet nuorukaiset kävelevät olkkariin hierontatuolien kanssa. No, vitsit vitseinä ja asetuimme kiltisti buffet-lounaan ääreen rupattelemaan ja askartelemaan viinilasinkoristeita samalla kun kaksi potilasta kerrallaan pääsi hierontatuoleille rentoutumaan.
Hierojien lähdettyä, hierontapökkyrästä päästäksemme viritin energisempää touhua seuraavaksi eli pikkutuhman have you ever... / oletko koskaan -pelin. Idea on lukea ääneen kysymyksiä, kuten "oletko koskaan valehdellut kumppanillesi vakavassa asiassa", "onko sinusta julkaistu nakukuvia missään" ja niin poispäin, ja jokainen, joka vastaa kyllä, nousee seisomaan ja ottaa huikan lasistaan. Jos seurue ei ole liian ujo, tästä saa hyvät naurunpyrskähdykset, etenkin ihmisten kysyessä tarkentavia kysymyksiä kuten "lasketaanko se jos..."
Seuraavaksi arvuuteltiin, mitkä ääneenluetut "totuudet" morsiamesta ovat faktaa ja mitkä fiktiota. Olin ennakkoon kerännyt listan asioita N:n vanhoilta kavereilta Suomesta sekä kuunnellut kaikki N:n tarinat imukorvalla viimeiset puoli vuotta, jotta saisin painettua mieleen, mitä hän on elämässään tehnyt ja mitä ei. Osa "totuuksista" oli kompakysymyksiä, eli ne olivat puoliksi totta, mutta ratkaisevassa kohdassa väärin. Seurueen piti arvata faktat ja äänestää niitä totuuksia, joihin uskoivat, kuten: räväyttikö morsian teini-ikäisenä ajamalla päänsä kaljuksi? Oikea vastaus oli muutaman sentin sänki, ei kalju.
Näistä edettiin vanhaan kunnon Tuttu Juttu-peliin. Morsiamen piti vastata sulhasta koskeviin kysymyksiin ja toisaalta arvata, mitä sulhanen oli ennakkoon vastannut morsiamesta. Harmi kyllä diplomaattinen sulhanen jätti vastaamatta tulenarkoihin kysymyksiin, kuten "mikä mielestäsi on morsiamen huonoin ominaisuus?". Toisaalta paljastui, että sulhanen tiesi vastaukset kaikkiin morsianta koskeviin kysymyksiin, eli hyvin on tässä suhteessa tutustuttu.
Kaikissa peleissä morsian sai onnistumisista palkinnoksi yllätyspaketin, joka piti avata samantien. Paketeista paljastui avioliiton kestävyyttä vahvistavia olennaisia esineitä käyttöohjeineen, kuten esimerkiksi tekoparta ja -viikset roolipeliin tylsien hetkien varalle (muunna siipastasi tumma komea muukalainen); cheerleader-huiskat puolison kannustamiseen vaikeina aikoina; sekä patalaput, jotta kumpikin voi ilahduttaa sydänkäpystään yllätysleipomuksilla.
Paidaton yllätysvieras Rob pöllähti paikalle tismalleen sovitulla kellonlyömällä ja heittäytyi mukaan haasteisiin, jotka morsiamelle asetettiin: opeta Robille suomalainen häävalssi, sekä opeta Robille suomalainen kansallisurheilumuoto eukonkanto. Sporttihenkisesti parivaljakko ei tyytynyt helpoimpaan asentoon eli reppuselkään, vaan N matkusti Robin olan yli heitettynä. Morsian vielä kiitettävästi läimi Robia takamukselle puukauhalla, joka hänen oli pitänyt tuoda mukanaan tietämättä, mihin sitä tarvitaan - vauhdinantoon tietenkin!
Korkkasimme polttareita varten ostetun korttipelin sillä aikaa, kun Rob väsäsi kaikille margaritoja. Pelissä piti joko vastata morsianta tai pariskuntaa koskeviin kysymyksiin, tai suorittaa haaste. Totuus vai tehtävä - pelin korttipelimuunnelma siis. Haasteista osa oli typeriä, kuten nuole kyynärpäätäsi tai tiputa paitasi sisään jääpala, ja osa hauskoja, kuten esitä pariskunnan välinen romanttinen hetki pantomiimitanssina. Tämän haasteen saaja tosin piti haastetta mahdottomana vaikka suorittikin sen, ja protestoi äänekkäästi, kun itse jätin tekemättä mahdottoman haasteen syö paketillinen sokeria.
Ratkaistaksemme oikeudenmukaisuusdilemman päätimme enemmistöäänin 12 naista vastaan 1 mies, että Rob tekee kaikki haasteet ja me muut vain vastaamme kysymyksiin. Reippaasti Rob tähän suostui ja muun muassa lauloi serenadin morsiamelle. Kun vastaan tuli liian pöljä haaste, hän muutti tehtävää lennosta, keksi oman haasteen ja veti sen läpi. Kaikki olivat tyytyväisiä, etenkin, kun margaritoja virtasi.
Robin lähdettyä viritimme käyntiin Project Runway - kisat eli hääpukujen suunnittelukilpailun, aikaa 3 minuuttia per tiimi ja materiaalina vessapaperi ja teippi. Jokainen joukkue yllätyksettömästi valitsi mannekiiniksi pienimmän joukkuejäsenen (vähemmän vessapaperinkulutusta) ja alkoi vimmaisesti kietoa, rypyttää, hulmuttaa ja teipata paperia mallin päälle. Pahaksi onneksi suomalainen pihiys potki tässä vastaan, sillä ostettu materiaali oli halvinta mahdollista laatua; hentoa kahden palan pätkiin katkeilevaa huitua. Teipillä siitä paniikista selvitään.
Oma joukkueeni - jossa olin mallinukkena - voitti kisan morsiamen äänestyksellä. Syystä että meidän joukkue onnistui teippaamaan runsaimmat helma- ja huntukerrokset, kun kaksi muuta joukkuetta meni minimalistisella kotelomekkomallilla. Hienoja rusetteja ja paperikukkapuketteja saivat kaikki aikaan kyllä!
Viimeinen virallinen ohjelmanumero oli vanhoista heiloista eroonpääsy. Suomalaisessa perinneversiossa morsiamen kuuluu juosta talon ympäri niin monta kertaa, kuin entisiä poikaystäviä on, ja huutaa kierroksilla ääneen kunkin ex-kumppanin nimi. Näin päästään kaikista kaunoista, katkeruuksista ja mahdollisista vanhan suolan janottamisista ikuisesti eroon.
Meidän versiossa morsian ensin kertoi ääneen, miksi kyseinen ex-heila ei ole tuleva sulhanen, eli miksi avioliitto kunkin menneen poikaystävän kanssa ei tullut kyseeseen. Sen jälkeen hän juoksi takapihan päästä päähän kiljaisten keuhkojen täydeltä exän nimen. Hienosti puhdistui karma siinä, ainakin äänenvoimakkuudesta päätellen!
Puolet porukasta valui kotiin illankähmässä ja toinen puoli jäi jatkoille eli syömään, juomaan, juttelemaan ja tanssimaankin. Kemut jatkuivat meidän yöksijäävien osalta puolilleöin. Ei ehkä villein mahdollinen rieha, mutta ei tässä iässä enää jaksa pilkkuun asti. Itse en ole kylläkään jaksanut missään iässä - aamuvirkku, illantorkku. Morsian vaikutti tykkäävän bileistään ja vieraatkin kiittelivät, joten kohtahan tässä voi pistää vaikka ammattikaasobisneksen pystyyn! Meitä emännöineen supermartan toimiessa tähtitaso-catering-vastaavana tietenkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!