8.11.2014

Siellä missä pippuri kasvaa - Ubud, Bali

Balin kulttuurinen sydän, Ubud, oli juuri sitä mitä kaukomaille matkustetaan etsimään - ainakin minä. Oli värikästä, eksoottista, kaunista, trooppista, kukkivaa, hymyileviä aidosti ystävällisiä ihmisiä, perinteisiä asuja, tansseja, musiikkia, veistoksia ja maalaustaidetta. Balilaiset ovat syvästi uskonnollisia, mutta mutkattomalla ja nipottamattomalla tavalla. Kaiken kukkurana hyvää paikallista ruokaa, seesteinen zen-ilmapiiri ja silloin tällöin drinkki tropiikin lämpimässä yössä.





























Venekuvat ovat kylläkin rannikolta, Amedista...


Vaikka Indonesia eli maa, johon Balin saari kuuluu, on virallisesti muslimimaa, Balilla on vuosisataiset oman uskonnon perinteet. Balin uskonto on yhdistelmä hindulaisuutta, buddhalaisuutta sekä esi-isien ja luonnonhenkien palvontaa. Balin tulivuoret ovat paikallisille jumalten asuinpaikkoja. Vuorilla sijaitsee temppeleitä, joissa pidetään vuoden tärkeimpiä seremonioita. Ymmärsin, että vuoritemppeleissä käynti on kuin pyhiinvaellus, ja jokaisen pitää matka tehdä ainakin kerran. 

Odottamatta saimme nähdä läheltä montakin seremoniaa, sillä balilaiset eivät ole tiukkapipoja siitä, kuka (tai minkä uskontokunnan edustaja) temppeliin saa tulla. Kunhan päällä - sekä miehillä että naisilla - on saronki eli kietaisuhame kunnioituksen osoitukseksi, pääsee sisään omin nokkineen. Balin isoimpaan ja tärkeimpään Pura Besakih - nimiseen temppeliin ei pääse ilman opasta, ettei siellä toilaile ja käyttäydy sopimattomasti. Muttamutta... Meidän oppaamme, vanha papparainen, tyrkki meidät temppeliin sisään kesken hautajaisseremonian ja räpsi kuvia meistä seremonia taustallamme siihen malliin, että itseäni alkoi jo moinen törppö turisteilu ahdistaa. Nähtävästi pappa oletti, että matkamuistoja täältä haetaan, vaikka itse halusin vain pikaisesti ja häiritsemättä kurkistaa.

Balilaisilla on esi-isille ja tärkeille jumalille omistetut kotialttarit, joille laitetaan pieniä uhrilahjoja (hedelmiä, suitsukkeita ym.) joka aamu ja ilta. Uhrilahjoja laitetaan myös oman kodin ja liiketilan eteen tielle joka aamu. Lisäksi kaupungilla on temppeleitä muutaman korttelin välein. Jokainen balilainen kuuluu seurakuntaan eli oman naapurustonsa temppeliin, ja heidän odotetaan vapaapäivinään auttavan temppeliseremonioissa.



Yllä paha noita, pahuuden symboli balilaisessa uskonnossa. Alla oikeaoppinen sarongin sidonta (en tehnyt tätä ensimmäistä itse).





Pyhä puhdistautumis- ja rukoiluallas Vesitemppelissä.





Eräskin mukava taksikuski rupattelun ohessa kertoi, että hän ei oikein pääse lomilla matkustamaan, vaikka säästää asiaan rahaa, koska temppeliseremonioita ei sovi jättää hoitamatta. Ehkä joku päivä vielä. 

Wayan-nimisen kuskin haave oli päästä joskus käymään Thaimaassa katsomassa, miten turismi siellä pyörii - jos saisi vaikka tuotua uusia ideoita kotiin mukanaan. Mukavasti kolahti omatunto siinä, kun tajusimme, että olimme voivotelleet lyhyttä viikon lomaamme superystävälliselle tyypille, joka itse saa pitää päivän - kaksi lomaa vuodessa. Oli hyvä herätys jälleen kerran siihen, millaisessa kuplassa ja pumpulissa sitä itse elää länsimaissa, kaikkine arkiongelmineenkin. 

Wayan oli työmäärästä huolimatta mallikelpoinen kuski ja muun muassa vei meidät kahviplantaasille, joka toimitti samalla kasvitieteellisen puutarhan virkaa. Näin tuttuja mausteita ja ruokia alkutekijöissään, eli kasvamassa puissa ja pensaissa. Enpä tiennyt ainakaan minä, miltä kaikki nämä mausteet ja syötävät näyttävät kasvuvaiheessa. Kuvissa on mm. kahvipapuja, pippuria, vaniljaa ja kanelia - mutta en valitettavasti enää muista, mikä oli mikä... paremmat muistiinpanot olisivat olleet paikallaan!

Plantaasilla asui myös häkissä luwak-kissaeläin eli sivettikissa, joka kakkii maailman kalleinta kahvia. Eläin syö kahvipapuja ja vatsahapponsa sulattavat papujen ympäriltä hedelmälihan. Samat vatsahapot aiheuttavat papujen käymistilan, joka hapattaa niiden maun ennen kuin ne ulostautuvat luonnollista tietä.

Paikalliset keräävät kakitut pötköt, paahtavat ne ja jauhavat kahviksi. Rohkeasti juomaan vaan, hintaa $5/kuppi eli jotakuinkin Perthin kahvikupillisen normihinta. Käsittääkseni kahviloissa tämän luwak-kahvin kilohinta huitelee satasissa kymppien sijaan. Maistui ihan tavalliselta juhlamokalta minusta, eli sellaiselta suomalaisenkitkerältä kahvilta. Aussit tykkäävät tummemmista, pyöreämmistä mauista.

Saimme ilmaiseksi maistella myös kokonaisen tarjottimellisen kahveja, kaakaoita ja teelaatuja. Kahvia paahdettiin oikein wanhan ajan menetelmällä, eli paikallinen rouva käristi niitä ison metallivadin päällä hiilloksella. Maistoimme myös raakoja kaakaopapuja - aavistuksen niissä kaakao maistuu. Alla paikallinen snake fruit eli käärmehedelmä, valkosipulinkynnen mallisissa paloissa olevia omenanmakuisia lohkoja käärmeennahan näköisen kuoren alla.



Luwak, kalleimman kahvin tuottaja. Alla kalleimman kahvin testaajat.












Yllä luwak-pökäleitä. Alla kaakaohedelmä ja -papuja.





Koska Ubud on taiteen ja kulttuurin sydän, kävimme katsomassa parikin perinteistä tanssiesitystä. Tanssi toimii samalla periaatteella kuin ooppera, eli siinä kerrotaan tarina, yleensä paikallinen myytti. Henkilögalleriaan kuuluu kuninkaallisia, kerjäläisiä, eläinkuninkaallisia ja metsänhenkiä, kyläläisiä ja vaikka ketä. Tanssi oli kiinnostavaa, mutta kummallista seurattavaa. Toisessa esityksessä taustamusiikkina toimivat perinteiset "xylofonit" eli jonkinsortin pimpahtelusoittimet, joita soitetaan vasaroilla; sekä rummut. Toisessa taustamusiikki tehtiin ihmisvoimin, eli mieskuoro lauloi rytmikkäitä ääniä kuten takatakatakatakatakatakataka... lyriikoiden sijasta.

Itse tanssi on todella hienovaraista liikehdintää, jossa pääasiassa ovat sormet, varpaat, silmienliikkeet ja hymy; sekä käsillä ja jaloilla tehtävät aaltomaiset liikkeet. Thaitanssijoita nähneet tietävät, että tanssijoilla sormi- ja varvasnivelet taipuvat ihan epäinhimillisesti taaksepäin vuosikymmenten harjoittelun tuloksena. Puvut ovat kaikilla viimeisen päälle värikkäitä, päässä kruunut ja helyt, ja kasvoilla vahva meikki, sekä miehillä että naisilla.

Sormilla tehdään koko esityksen ajan jatkuvasti pientä värisevää liikettä, vähän kuin ilmapianon soittoa ja sormiviuhkan heilutusta. Etenkin, kun estradille astui paha noita/hullu kuningas, tämä teki ihme sorminytkähdyksiä ja pienenpientä lakkaamatonta vispausta käsillä ja sormilla, varmaankin neuroottisuutta kuvatakseen. Vahvasti meikatuilla silmillä kuuluu pälyillä kumpaankin yläviistoon tasaisin välein, hymyn värähtämättä - en tiedä mitä tämä symboloi, mutta kaikki tanssijat tätä toistivat. Balilaiseen uskontoon kuuluu hyvän ja pahan ikuinen taistelu, ja pahan noidan vastaparina on jakin näköinen hyvä henki, karvakasa kuvissa alla.

Alla paikallistemppelissä ollut (uskonnollinen?) tanssi; loput kuvat ammattitanssijoiden esityksestä.












Kiitos ja kumarrus tanssijoilta!

1 kommentti:

  1. Me päätettiin olla sponsoroimatta kyseistä kahvia. Säälitti ne kurjissa oloissa elävät eläinparat...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!