Ensimmäinen kesä takana

Kesä on jotakuinkin ohi ja onkin aika pohdiskella, että miltä se sitten tuntui. Ensimmäinen kesä, josta valtaosa tuli vietettyä +35 asteen lämpötiloissa ja mojova määrä päivä yli +40:ssä. Voin sanoa, että suomalaisena on yllättävän hyvin treenannut, kun osaa saunoa. Antaa se ainakin itseluottamusta, että en minä tähän kuole. Vartti lähes sata-asteisessa saunassa vastaa rasitukseltaan kokonaista päivää neljänkympin huitteilla, arvelen. Edellyttäen, että neljästäkympistä pääsee säännöllisin väliajoin ilmastoituihin sisätiloihin ja muistaa nestetankata itseään uskollisesti. Mitä tästä opimme? Ainakin nämä.

1) Suostu asumaan vain äärimmäisessä hätätilanteessa asunnossa, jossa ei ole ilmastointia. Tunnen aimo määrän ihmisiä, jotka ovat tähän pystyneet eivätkä ole edes hikoilleet itseään ameeboiksi, mutta itse en suostuisi, piste. Ilmastointi kylläkin maksaa siksi, että yleensä hivenen 'luksuksempana' pidetyistä air conditioned - asunnoista joutuu maksamaan ekstravuokraa. Mutta myös siksi, että ilmastoinnin huudattaminen yötä päivää vie paljon sähköä, ja sähkö on täällä kalliimpaa kuin Suomessa. Itse optimoimme niin, että ilmastointi luonnollisesti päälle ja mahdollisimman lyhyeksi hetkeksi vasta kun tullaan työpäivän jälkeen kotiin, ja kylmennys uudelleen hetkeksi päälle illan mittaan tarpeen mukaan. Kannattaa pitää verhot kiinni koko päivän erityisesti jos on poissa kotoa, niin aurinko pääsee hiillostamaan sisätiloja mahdollisimman vähän. Lopuksi aircon lähes koko yöksi päälle ajastuksella. Jos ilmastoi makuuhuonettaan esim. aamuneljään saakka, loppuyö sujuu viilenneen ulkoilman vuoksi ilman tekokylmennystä.  Ulkotilojen päiväkuuman kestää kun tietää, että saa viettää edes aamut, illat ja yöt inhimillisissä oloissa. Nukkumisesta ei tule mitään liian kuumassa, joten jo oman jaksamisen ja mielenterveyden kannalta kannattaa hankkia riittävän viileät uniolot.

2) Kesällä ei ole kuuman takia nälkä. Yhtään. Kätevää, koska laihtuu helposti, jos sattuu tarvetta olemaan. Huono juttu, koska unohtaa helposti tykkänään syödä ja näivettyy ravinnonpuutteeseen. Itse huomasin, että salaatit ja toisaalta mausteiset ruuat ovat kova juttu kuumalla. Nandos-grillibroileriketjun tulisia peri peri- chilimaustettuja antimia on tullut syötyä jopa viikottain, koska lounaalla ei vain kertakaikkiaan tee mieli mitään hillittyä ja laimeaa. Onneksi myös tuoresalaattipuotien kattavat, aina houkuttelevat valikoimat (löytyy mitä erilaisimpia vihersalaatteja, juuresraasteita, pastasalaatteja, kukkakaali- ja perunasalaatteja, kuskuspohjaisia grillikurpitsasekoituksia jne.) ovat auttaneet pitämään ruokavalion tasapainossa. Kiitos tästä luottoruokkijani City Greens! Yksi toimiva kikka itselleni on myös ollut syödä mahdollisimman tukeva aamupala, vaikkapa munakas parilla paahtoleivällä, oheen kourallinen pähkinöitä sekä jälkkäriksi hedelmä ja soijajugurtti. Jos lounaalla ei jaksa enempää kuin nakerrella pari murua jotakin, selviää sentään iltaan ja töidenjälkeiseen ruoka-aikaan saakka.

3) Varaudu käymään suihkussa usein. Olen onnekseni löytänyt vallan mainiota shampoota sekä suihkusaippuaa, jotka eivät kuivata tukkaa tai ihoa elottomaksi edes pari kertaa päivässä-käytössä [jos jotakuta tarkempi tuoteselostus kiinnostaa, niin kovasti tykästymäni shampoo+hoitoaine ovat merkkiä John Frieda 'Brilliant Brunette' ja suihkusaippua ihan vanhaa kunnon Dovea]. Ja toisaalta, hyväksy se fakta, että tulet hikoilemaan. Elämästä tulee aika paljon helpompaa, kun ei yritä välttää hikoilua. Hyvä dödö on ehdoton - ihana takuuluotettava Garnierin mineraalidödö, en vaihda sinua enää koskaan mihinkään enkä ole edes saanut minkäänlaista sponsoritunnustusta Garnierilta tästä hyvästä! Hikoilu ei niin haittaa, kun voi luottaa, ettei sentään haise. Kumpikin olemme tosin tottuneet kuumaan jopa yllättävän nopeasti, sillä alkukesän jatkuva, pistelevä hikikelmu haihtui ihmeen äkkiä ja sittemmin olo on ollut jotakuinkin normaali myös yli kolmessakympissä. Olemme pystyneet elämään ja olemaan ihan normaalisti, jopa urheilemaan kesäaikaan ilman ylenmääräistä hienvirtausta.  Onnekkaasti olemme siis päässeet kesän yli ilman amerikanpoliisihikeä eli näyttäviä tummia länttejä rinnassa, yläselässä ja kainaloissa - ja pahimmillaan ahterissa. Kaikille ei ikävä kyllä tämä onnenkantamoinen osu eli poliisihikeä näkee silloin tällöin kanssaeläjillä bussissa, kadulla ja jopa toimistolla. Mutta pakko se on vain sietää, sekä kokijan että näkijän. Itsepä olemme kaikki valinneet täällä asuvamme!

4) Kesä oli kaikesta huolimatta ihana. Aurinkoinen, aina sininen taivas ja takuulämpimät aamut ja illat. Perthiläisillä on tapana narista liian kuumasta kesästä samaan tapaan kuin suomalaisilla on tapana narista liian märästä syksystä, liian pimeästä ja pitkästä talvesta, liian loskaisesta tai vaihtoehtoisesti kuivana katupölisevästä keväästä, sekä liian märästä/kylmästä/ankeasta/itikkaisesta kesästä. Itse läpikäyn mieluummin +40 astetta muutaman viikon kuin -30 edellyttäen, että kohtien 1-3 selviytymisehdot täyttyvät. Täkäläiset syksy ja kevät ovat kuitenkin jo näin lyhyessä juoksussa osoittautuneet lempivuodenajoikseni, sillä hieman pilvisempi, astetta viileämpi ja tuulenvireisempi vuodenaika saa kuitenkin jaksamaan aktiivisempana. Kevääseen kuuluu vielä huippubonuksena upea kaikkialla levittäytyvä kukintakausi - kilpaa kukkivat puut, pensaat, ruohot, kaikki mikä vain saa nuppuja puserrettua ulos. Täkäläinen syksy ei ole läheskään niin näyttävä kuin ruskaväriloistoineen Suomessa, mutta on silti näin maaliskuun syyssäässä erityisen mukava käydä lenkillä Swan-joen rannalla viilenevän, tummuvan illan sylissä.

Yllä ja alla: iltalenkiltä Swan Riverin rannalta. Kuvat (c) Risto.