15.3.2015

Miten olla ihmisiksi Australiassa

Kuukauden mittaisen loman ja karkaushäiden aiheuttaman hypen jälkeinen töihin- ja arkeenpaluu on salakavalasti imaissut mehut, ja bloggaukseenkaan ei meinaa riittää energiaa. Kun nyt kuitenkin ideanpoikanen tuli mieleen, niin aina sitä yhden postauksen vääntää.

Viime viikolla käynnistyi työpaikan tarjoama mentorointiohjelma, jossa meitä 'nuoria' uranrakentajia - tai muuten vaan erilaisen tietotaidon kehittämisestä kiinnostuneita -, sekä kokeneempia johtotason ihmisiä yhdistetään jedi -padawan -parivaljakoiksi eli opettajiksi ja oppilaiksi.

Organisaatioiden väliseen ohjelmaan oli kirjallinen haku, ja hakemusten perusteella järjestäjät yhdistivät mentorit ja oppilaat, joilla näyttäisi olevan eniten annettavaa ja opittavaa toisiltaan. Kerron loppuvuodesta, miten hyödylliseksi oikeasti ohjelman koin, mutta tässä alkumetreillä näyttää kyllä ihan hyvältä idealta.

Itselleni sattui senseiksi ihan mukavan oloinen kaveri finanssiministeriöstä, jonkinlainen strateginen johtaja. Tajusin tosin jälkikäteen Linkedinissä, että tämä uratykki, neljän pienen lapsen isä on ansioluettelonsa vuosilukujen perusteella vain vuoden-pari minua vanhempi. Miten voi olla? Miten se on ehtinyt saada aikaan tuon kaiken; vahvan nousujohteisen uran, perheen ja harrastuksiakin vielä? Ehkäpä salaisuus selviää mentoroinnin mittaan. Toivottavasti ei perustu pelkästään vaimon olemassaoloon, koska itselläni ei ole.

Mutta asiaan. Ihmissuhdetaidot, sekä esiintymistaidot. Tässäpä aihealueet, joihin aussit panostavat jo peruskoulusta tai jotakuinkin syntymästä lähtien. Käsittääkseni esi- ja koulussa ei ole sellaista päivää tai viikkoa, jolloin ei tehtäisi ryhmätöitä ja tiimihengen rakennustuokioita, tai pidettäisi esitelmiä tai puheita. E vetää säännöllisesti ja tilauksesta seikkailuleirejä eri-ikäisille kouluryhmille, joiden ainut tavoite on rakentaa ihmissuhdetaitoja ja ryhmähenkeä (toki motorisia taitoja oppii siinä sivussa).

Pienet lapset oppivat puhujiksi usein toistettavalla show and tell - systeemillä, eli tuomalla kotoa jotain omaa kiinnostavaa (lelu tms.), josta he saavat kertoa koko luokalle. Vaihtoehtoisesti voi kertoa vaikka lomasta, kirjasta, telkkarihahmosta... Kun lapset saavat puhua aiheesta, josta he aidosti pitävät ja josta muukin luokka on kiinnostunut, ei kai ihme, että ihmistaimista kasvaa itseensä luottavia mielipiteen esittäjiä, jotka eivät pyytele anteeksi olemassaoloaan.

Eräs oma tavoitteeni mentoriohjelman aikana on oppia paremmaksi verkostoitujaksi ja sosialiseeraajaksi, eli että uskaltaisin huoleti mennä esittäytymään uusille ihmisille työtilaisuuksissa ja muulla. Suomea paremmin se jo onnistuukin, jossa oli aina luontevampaa katsella seinille, lattiaan tai mihin vaan oma-aloitteisen reippaan esittäytymisen sijasta. Muttei edelleenkään samalla vettävaan-metodilla kuin ausseilta.

Ihmissuhdetaitoihin kuuluvat mielestäni myös hyvät käytöstavat, jotka Aussilassa ovat perusaseutus ja oletus. Töykeilyä, törppöilyä ja rumaa kielenkäyttöä muita kohtaan ei yksinkertaisesti siedetä, vaikka toki tätä joskus joku yrittää. Joukkovoima yleensä hiljentää ääliöt esimerkiksi bussissa.

Käytöstapoja ristiriitaisesti Suomessa sekä arvostetaan että ei arvosteta. Toisaalta Suomessa on hyvinkin tiukat sanattomat raamit, miten saa olla ja elää. Toisaalta peruskohteliaisuudet kuten vaikkapa naapurin tervehtiminen; anteeksi pyytäminen tönäistessä, ystävällinen hillitty käytös muita kohtaan (ei tarvitse huutaa, kiroilla eikä haukkua esim. kaupan myyjää, vaikka ärsyttäisi), sekä hyvän työilmapiirin ylläpito niin, ettei jatkuvasti urputa jostain/murjota/jätä työkavereita huomiotta, eivät todellakaan ole itsestäänselvyyksiä kaikille.

Tässä linkissä oli mainio, osuva kirjoitus suomalaisen kulttuurin nurjasta puolesta, mutta blogi on tällä hetkellä kaatunut liian massiivisen liikenteen takia (liian moni yrittää lukea tekstiä yhtä aikaa).

Omissa ihmissuhde- ja työpaikkataidoissani on yhä parantamisen varaa, ja saankin aiheesta ystävällisiä huomautuksia kollegoilta silloin tällöin. Puhetyylini on yhä ausseille liian suorasukainen. Esimerkiksi se, että usein vastaan kysymyksiin vain yhdellä sanalla, tulkitaan tylyytenä tai niin, että minua vaivaa joku. Totuus on, että minä vain vastaan kysymykseen. Turha siihen on rakennella höttöä alkuun ja loppuun, jos vastaus todellisuudessa on yhdestä puoleen tusinaa sanaa.

Tyylini kuitenkin aiheuttaa hämmennystä etenkin esitelmiä pitäessäni, sillä jos tulee yleisökysymys ja vastaan suunnilleen yes tai no, kukaan ei tiedä, miten päin olla. Häkeltyvät tykkänään. Enpä tätäkään ongelmaa itse tunnistanut, ennenkuin kokeneempi kollega asiasta ohjeisti - "puhetapasi on ihan ok työtiimisi kesken, mutta voisitko vähän pidentää ja pehmentää noita vastauksiasi julkisissa tilaisuuksissa, että eivät yleisössä noin yllättyisi".

Oman kokemukseni ja muilta kuullun mukaan kiinalaisilla on hyvin samanlainen tapa puhua, ja siksi heistä ei välttämättä aina pidetä aussityöpaikoilla. On kuulemma liian töksähtelevää ja jotenkin epäkohteliasta menoa. Eli paras lie ottaa vinkistä vaariin ja yrittää tuhlata enemmän aikaa lisäillä kohteliaisuussyistä lause sinne, lause tänne, ennenkuin pääsee itse asiaan.

Kulttuurierot ja niiden sietäminen/ymmärtäminen on olennainen seikka, jota ei voi aussityöpaikalla tai ylipäätään koko maassa välttää. Jos olet osa sitä blokkia, joiden mielestä monikulttuurisuus on lähtökohtaisesti vitsaus, en suosittele Australiassa vierailua saati työntekoa. Täällä ei pysty kotoaan poistumaan, jos ei ole valmis sivistyneesti kohtaamaan ihmisiä joka planeetankolkasta. Toki aussit vastaavasti odottavat, että edes alkelliset peruskäytöstavat löytyvät kaikista kulttuureista tulleilta, ja samoja lakeja noudatetaan.

Valtiolla tai osavaltiolla vakituisesti työskentelevien on läpikäytävä pakollinen 'kulttuuriymmärrys'-kurssi, koska työkavereillasi ja asiakkaillasi voi olla (ja todennäköisesti on) hyvinkin erilainen tausta, kasvatus ja tavat kuin sinulla. Ja silti pitäisi toimeen tulla. Samoin pakollisia ovat 'näin ehkäiset työpaikkakiusaamista'-kurssi, ja 'näin tunnistat ja ehkäiset seksuaalista ahdistelua ja sukupuolisyrjintää työpaikalla' - kurssi. Pakollisia kursseja toki löytyy moneen lähtöön, eli paletilla on myös korruptionestokurssi, työterveys ja turvallisuus toimistossa-kurssi ja mitä näitä on. Perustavoite on opettaa, että älä ole törppö, yritä olla kiva.
Ihan hyvä minusta.

Kuvitukseksi kuvia vuosittaisesta ulkoilmataidenäyttelystä, Cottesloen rannan Sculpture by the Sea - tapahtumasta. Tapahtumassa on näytteillä joka vuosi eri teokset: vetää väkeä hienosti, myös arki-iltana, kuten kuvista näkyy.

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!