12.10.2017

Ärsyttää Perthissä - Top 5

Vasta eilen kirjoitin sydämestä helähtävän oodin Australian työelämälle, jo tänään onkin sitten vuorossa, mikä (Länsi-)Aussilassa ärsyttää. Kylmät, huonosti eristetyt talot, henkilötunnuksen puute ja siitä seuraava todistelurumba, sekä kilpikonnaakin hitaampi netti ärsyttävät jokaista Australiaan saapuvaa suomalaista kuulemani mukaan, joten ne jätän voivottelematta. Listaltani löytyy seuraavaa, ei paremmuus- tai pahemmuusjärjestyksessä:

1 Korvia rääkkäävä musiikki

En tiedä, onko wesseillä kuulossa vikaa kollektiivisesti, vai missä mennään. Kahvilat ja pubit huudattavat yleisesti musiikkia sellaisella volyymillä, että jos olisi tekohampaat, ne tippuisivat suusta. Itseni mummoksi tuntien usein pyydän tarjoilijaa vääntämään ämyreitä pienemmälle: 95% kerroista se tehdään, mutta on sellainenkin vastaus koettu, että jos ei musa miellytä, mene muualle. Ilmeisesti baariolosuhteissa musiikilla on se tarkoitus, että jos ei kuule jutella, tulee vahingossa juotua nopeammin ja enemmän, koska muutakaan tekemistä ei ole. Yritän aina itse hakeutua paikkaan, jossa tiedän, että tärykalvot ovat ehjät vielä keskiyölläkin. Näitä paikkoja ei kuitenkaan montaa ole ja olen useammin kuin kerran kääntynyt sekä kahvilan että juottolan ovelta suorin vartaloin siksi, että en pysty menemään mökään sisään. 

Mainittakoon lieventävänä tai ehkäpä paradoksaalisena asianhaarana, että tykkään katumusiikista ja Perthin keskustassa on mielestäni mukavasti vipinää, kun pääostoskatu Murray Street Mall´in varrella soittaa kahdenkymmenen metrin välein joku jotakin: kuka viulua, kuka sähkökitaraa, kuka cd-soitinta tai suutaan. Poliisitkin joskus tarvitaan tilanteisiin puuttumaan. 

2 Takapajuisuus nettiasioissa

Olen itsekin menneen maailman luddiitti sikäli, että hankin älypuhelimen vasta pari vuotta sitten. En kuitenkaan voi ymmärtää, miksei jokaisella itseään kunnioittavalla firmalla ole nettisivuja. Mistä se on tarkoitus löytää, jos ei netistä? Ei meillä ole puhelinluetteloa ollut vuosiin enkä sellaista halua vain siksi, että joku käpyaivo ei saa nettisivuja tehtyä bloggerilla tai tilattua naapurin koodariteiniltä? Nykyään sentään useimmilla firmoilla on edes facebook-sivu, jos ei muuta, mutta kyllä niitäkin yrityksiä vielä kohtaa, jotka ilmeisesti luottavat mainonnassa pelkkään puskaradioon. Tämä ongelma ei tosin ole Australian-laajuinen, vaan näyttää keskittyneen tänne Wait a While – WA:han. 

Toisaalta, silloin kun tarvitsisin puhelinnumeron, sitä ei niiltä nettisivuilta meinaa löytyä kirveelläkään. Järjestän töissä kansainvälistä konferenssia ja tarvitsin mm. majoitustarjouksia hotelleilta. En todellakaan ala rekisteröityä jokaisen nettivaraussysteemin käyttäjäksi vain nähdäkseni hintatiedot, kun saman asian voisi kysyä – ja itse asiassa täytyy kysyä työpaikan tarjouspyyntösysteemin mukaan – sähköpostitse kerralla monelta eri firmalta. 

3 Huumeongelma

Tämä ei onneksi arjessani näy muuten kuin erittäin satunnaisena taka-alalla häilyvänä turvallisuusuhkana. Asuntomurrot ovat Perthissä ikävä kyllä arkipäivää ja esimerkiksi meidän kerrostalomme autohalliin ja varastokoppeihin on murtauduttu kolme kertaa kolmen vuoden sisällä, viimeksi tänään. Meiltä ei ole aiemmin onnistuttu viemään mitään, mutta nyt varastostamme lähti kävelemään kaksi maastopyörää, kumpikin E:n. Oma maastopyöräni oli jätetty, koska siitä on takakumi puhki. Juuri viime viikonloppuna manailin huonoa onneani; nyt lättänä kumi olikin oletettavasti pelastava tekijä. Siinä meni puolitoistatonnia rahaa emmekä pöljät olleet tietenkään vakuuttaneet pyöriä. 

Varastokopin ovi on tukevaa rautaa, mutta lukko oli väännetty ilmeisesti sorkkaraudalla auki. Jostain ihmeen syystä autoja tai autoista ei ole varastettu, vaikka autohalliin on tunkeuduttu. Ehkä tekijät ajattelevat, että pyöriä on vaikeampi jäljittää eikä poliisi panosta niihin samaa määrää resursseja kuin autovarkauksiin. Kun ilmoitin varkauden poliisille, vastaus oli, että tutkitaan juu, mutta parempi onni saattaa olla mainostamalla facebookissa pyörien kuvia löytöpalkkiota luvaten.  

Pyörien menetys ei harmita tai järkytä juuri ollenkaan sen jälkeen kun kuulin, mitä kaveripariskunnalle oli käynyt. Heille murtauduttiin yöllä kotiin heittämällä tiili terassin ovesta läpi. Kuultuaan ryskettä he linnoittautuivat makuuhuoneeseen ja soittivat poliisille, joka kiisi pillit ulvoen paikalle. Viiden minuutin murtokeikan seurauksena oli ikkuna säpäleinä ja kummankin lompakot tipotiessään. Murtomiehet täällä saattavat olla a) löymäasein varustautuneita ja b) huumepäissään, joten mitään ”lähtekää ****uun kodistani” teräsmieheilyä ei kannata harrastaa, vaan soittaa heti poliisit. 

4 Pitkät etäisyydet

Kerään parhaillaan lahjoituksia Suomi100-juhlien arpajaisvoitoiksi ja on muuten oma hommansa käydä jokaisen lahjoittajan luota hakemassa tavaraa. Moni onneksi on tuonut sitä minullekin päin, mutta on pelkästään kohtuullista, että lahjoittajien ei tarvitse vielä tavaran antamisen päälle lähteä autoilemaankin. Pelkästään Perthin metropolialueen sisällä ajeluun saattaa mennä satakin kilometriä menopaluureissulla, tosin ihan noin pitkiä koukkauksia ei ole vielä tarvittu. Suomi-koululle / kirkolle on meiltä matkaa n. 20km ja se on vielä lyhyt huikonen verrattuna siihen, mitä monet muut ajavat. Matkan pituus ei sinällään haittaa, mutta julkisliikenteen puuttuminen kyllä. Sijainti vaikeuttaa varainkeruuta, koska tapahtumiimme ei tahdo päästä ilman autoa. Toisaalta, juuri mikään muukaan sijainti ei asiaa auttaisi, koska aina on jostainpäin Perthiä vaikea tulla tai pitkä matka. Terveisiä amerikanmallia ihailevalta kaavoitussuunnittelulta vuodelta 1957 (true story). 

Perthistä on pitkä matka kaikkialle, eli esim. lähimpään isoon kaupunkiin Adelaideen ajaa 26 tuntia yhtä soittoa. Itärannikolle Melbournen ja Sydneyn tuntumaan saa sytkyttää nelisen päivää muutamalla torkkutauolla. Suomeen siirrettynä tämä tarkoittaisi jotakuinkin, että Suomen ainoa kaupunki olisi Helsinki ja muussa maassa ei olisi yhtään taajamaa, jonka koko on yli 30 000 asukasta. Lähin seuraava kaupunki olisi Praha; Helsingin ja Prahan välillä taas ei mitään muuta kuin kenguruita, puskaa, hiekkaa ja muutama kyläpahanen. Perth, Perth, the end of Earth, eli Perth, maailman laita ja loppu, kuten joku runoilija joskus sanoi.

5 Se, ettei ole aikaa nauttia kaikista Perthin mahtavuuksista

En yli kuuden vuoden jälkeenkään ole täysin sisäistänyt ajatusta, etten ole jonkinlaisella ikuisesti jatkuvalla working holidaylla, jonka päätarkoitus on lomailla ja nauttia Australian eksotiikasta sen sijaan, että täällä rakentaa arkeaan kuin kuka tahansa missä tahansa. Vaikka työelämässä on monia etuja, pää-miinuspuoli tietenkin on ajan puute. Kun töissä nakuttaa kahdeksan tuntia päivästä, jää muulle elämälle vain vaivaiset kahdeksan tuntia, kun nukkuakin pitää. 

Perthin mahtava kevätsää, puistot, rannat, kahvilat, luontopolut ja muut mukavuudet seilaavat sivu suun joka päivä, kun olen parkkeerattuna tietokoneen ääreen. Tämä ongelma ei tietenkään vaivaa vain Perthissä, vaan kautta maailman, kaikkia kokopäivätyötä tekeviä. Juuri tänään pohdiskelin, että ilmeisesti kombo rahaa+aikaa+mielekästä tekemistä voi onnistua vain kahden osalta kerrallaan, eli yksi aina uupuu. No, onhan sekin jo riittävästi, joten valitus loppuu tähän!

Tässä Perthin eräs legenda, robotanssia "tanssiva" (nytkähtelevä) katuesiintyjä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!