Asuntoasiaa Australiasta

Australiaan pidemmäksi aikaa muuttava huomaa melko pian, että asumisen standardit ovat täällä erilaiset kuin Suomessa. Suomalaiset yleensä järkyttyvät rakentamisen, eritoten eristämisen, hutaistusta laadusta. Toisaalta tilaa piisaa paljon enemmän ainakin täällä Perthissä, missä ehkä yleisin asumismuoto on omakotitalo kokoa 4x2 eli neljä makkaria, kaksi vessaa/kylppäriä. 

Australiassa ei asunto- ja vuokrailmoituksissa kerrota yleensä ollenkaan asunnon neliömetrikokoa, vaan koko mitataan juurikin makuuhuoneiden määrällä. Tämä on melkoisen epätarkkaa, koska mikä tahansa talo tai asunto voi olla huoneidensa määrältä sama, mutta neliöiltään aivan eri. 

Edellinen omistusasuntomme oli kerrostalokolmio ja arvioin pohjapiirustuksista sen kooksi n. 60m2. Nykyinen ostokotimme on kolmen makkarin omakotitalo, vaikka ulkonäöltään onkin terrace house eli naapuritaloihin ketjutettu kuin rivitalo. Rivariin eroa on, että emme ole osa asunto-osakeyhtiötä ja ulkoseinät ovat vain tiukasti kiinni toisissaan, eivät jaetut. Kukin vastaa omista rakenteistaan, remonteistaan ja kuluistaan. Kokoa kodillamme on ehkäpä 80m2, taaskaan emme tarkkaan tiedä, kun ei missään kerrota. 

Koska olemme E:n kanssa kumpikin alunperin Euroopasta, olemme lähtökohtaisesti tottuneempia tiiviiseen ja jopa ahtaaseen asumiseen kuin paljasjalka-perthiläiset. Paikalliset eivät täällä Länsi-Australiassa mielellään asu kerrostaloissa, sillä ne mielletään kopperoisiksi ja yksityisyyttä haittaaviksi. 

Täällä ihan yleisesti kuulee mielipiteitä, että lasten ei tulisi kasvaa kerrostaloissa, se on jotenkin epäterveellistä. Asenne juontaa ilmeisesti siitä, että a) kerrostaloissa ei ole juuri koskaan lapsille tarkoitettua leikkipiha-aluetta eikä aina parvekkeitakaan, b) ennen 2000-luvulla alkanutta kerrostalobuumia Perthin kerrostalotarjonta on ollut aika rajoittunutta ja c) social housing eli vähävaraisten tai ongelmaisten asuttaminen on tapahtunut pääasiassa tarkoitukseen varattuihin kerrostaloihin, mikä on (virheellisesti) leimannut kaikkea kerrostaloasumista. Nykyään asenteet ovat hieman muuttumassa.

Kerrostaloasuminen oikeasti poikkeaa ns. yleisestä mielipiteestä. Keskustan uudehkot (1990-l jälkeen rakennetut) kerrostalot yleensä sisältävät resort-tyyppisesti monia kivoja palveluja kuten uima-altaan, vehreän sisäpihan, grillausalueen, kuntosalin ja/tai kokoustiloja, joskus jopa saunan. Mekin olisimme mielellään asuneet keskustan seudulla kerrostalossa jatkossakin (ehkä kuitenkin omaamme hieman isommissa tiloissa), jos se työmatkojen puolesta olisi toiminut. Meillä on useita kavereita keskustassa, joilla on tosi viihtyisät kerrostalopuitteet. Mutta nämä ovat kaikki muualta muuttaneita eli eurooppalaisia tai aasialaisia, joilla on eri asumistoiveet kuin true blue Ausseilla. 

Tutkin nykyään työkseni kodittomuutta ja asumisen laatua ja opin kiinnostavasti, että Australia luokittelee minimistandardit asumiselle kanadalaista metodia käyttäen. Riittävään asumiseen kuuluvat seuraavat:

Canadian National Occupancy Standard eli Kanadan kansalliset asumisstandardit

• Asunnossa tulee olla vähintään yksi makuuhuone jokaista kahta asukasta kohden.
• Sinkku voi asua yksiössä, mutta vain, jos hänellä ei ole pitkäaikaista vakituista kumppania.
• Pariskunnilla ja vanhemmilla tulee olla erillinen makuuhuone muista perheenjäsenistä.
• Samaa sukupuolta olevat lapset voivat jakaa makuuhuoneen 18 ikävuoteen asti.
• Eri sukupuolta olevat alle viisivuotiaat lapset voivat jakaa makuuhuoneen.
• Eri sukupuolta olevien yli viisivuotiaiden lasten ei tule jakaa makuuhuonetta.
• Kaikilla yli 18-vuotiailla perheenjäsenillä tulee olla oma makuuhuone.
• Jokaisessa asumuksessa tulee olla keittiö, kylpyhuone, WC, oleilutila ja makuutila. 
• Jokaisessa asumuksessa tulee olla ainakin yksi huone, jonka voi lämmittää oleskelulämpötilaan talvisin.

Näitä ehtoja kun suomalaisena lukee, huomaa aika äkkiä, että Suomi ei noudata samoja standardeja. Ensinnäkin, vain yhden huoneen lämmittäminen ajateltaisiin riittämättömäksi. Siskolla ja veljellä voi olla yhteinen huone yli viisivuotiaana, vanhemmat saattavat nukkua olkkarissa jotta muksuille on lastenhuone, ja pariskunnat asuvat yksiöissä ongelmitta. Eikä kukaan ajattele, että tämä on jotenkin väärin, ala-arvoista tai merkki köyhyydestä. Nykyään melkeinpä tuntuu, että rakentajat ja rakennuttajat tähtäävät koko ajan pienempään ja etenkin Helsingin seudulle on tulossa ja suunnitteilla vaikka minkälaisia koirankoppikoteja. 

Itse lähtökohtaisesti kannatan tiivistä rakentamista, koska mitä enemmän voidaan hyödyntää olemassaolevaa infraa (rakennetaan ylöspäin sivuillepäin leviämisen sijasta, eli kerrostaloja mieluummin kuin omakotilähiöitä), sitä enemmän säästetään kaikkea: luontoa, rahaa, päästömääriä, työmatka-aikaa, hermoja ruuhkissa. En kuitenkaan ymmärrä, miksi Suomen kokoiseen maahan ei muka mahdu hieman tilavampaa, mukavampaa, väljempää.

Australiassa on suurkaupunkien keskustoja lukuunottamatta tavallista, että kodeissa on vähintään yksi ekstrahuone, joka ei ole akuutissa makuuhuonekäytössä. Se voi olla työtila, kotiteatteri, leikkitila, tai ihan puhtaasti vierashuone. Suurimmissa kodeissa on nämä kaikki omina huoneinaan. Omakotitaloissa saattaa olla kaksi olohuonetta / oleskelutilaa, ajatuksella teineille oma, tai eri perheenjäsenet voivat puuhailla omiaan jakautumalla eri tiloihin. 

Itse olen sen verran isosta perheestä (neljä lasta) ja hälinästä, että mieluiten olen siellä, missä tapahtuu eli muiden kanssa. E puolestaan on asunut lapsuudenperheensä kanssa veneessä Karibialla ja tottui siellä (aika äärimmäiseen) ahtauteen, joten hänkään ei kaipaa valtavasti tilaa. Silti meilläkin on se klassinen vierashuone, ihan sillä, että jos ja kun saamme taas Suomesta ja Euroopasta vieraita, meillä on, mihin majoittaa. Tänne asti on kallista lentää eikä kylään kannata lähteä vain muutamaksi yöksi, joten majoituskulut olisivat liian suuret hotellissa.

Palataan vielä tuohon rakentamisen laatuun. On totta, että täällä kohtaa Suomea enemmän välinpitämättömästi tehtyä tai ehkä huonommin suunniteltua. Ikkunat ovat yksinkertaiset, vaikka talvella lämpötilat laskevat nollaan. Eristyksestä on melkein aina säästelty. Katto saattaa vuotaa tai peräti lentää tiehensä myrskytuulessa. Rankkasateilla sisään saattaa tulvia tuuletusaukoista tai huonosti tilkityistä ikkunoiden/ovien raoista. Olenpa sellaistakin kuullut, miten myrskysateella tulee vettä sisään kattolampun pistorasiasta(!). 

Kuitenkin hyvä laatu ei ole mahdottomuus ja esimerkiksi omat ostoksemme, se aiempi kerrostaloasunto ja nykyinen talo, ovat osoittautuneet ihan käypäisiksi ainakin toistaiseksi. Ei suurempia vikoja, vuotoja, halkeamia, hometta, ei edes veden tulvimista (koputtaa puuta). Kumpikin on rakennettu 2014-15 eli mahdollisesti uudemmissa on tsempattu enemmän. Tai sitten on vaan käynyt hyvä tuuri ja rakentaja-puuseppäsuvusta tulevana olen myös syynännyt paikat tarkkaan, eritoten hometta haistellen ja rakenteiden kestävyyttä tutkien. 

Homeesta puheenollen. Home on täällä yleinen ilmiö, muttei jostain syystä samanlainen kansanterveys-, sisäilma- ja asuntokriisiongelma kuin Suomessa. Lukemani perusteella syitä mahdollisesti ovat:

• Suomessa on pitkä kylmä kausi ja rakennusten tulee olla hyvin tiiviitä, eikä niitä tuuleteta/voi tuulettaa yhtä säännöllisesti ja pitkiä jaksoja (vuoden ympäri) kuten täällä. Perthissä on esim kahviloita, joissa on lasiovet auki vuoden ympäri eli kahvila on käytännössä katos, ei niinkään suljettu sisätila.
• Eri homelajit aiheuttavat erityyppistä oirehtimista ja erivahvuisia ongelmia, ehkä aussihomeet ovat "miedompia" tai ainakin tuuletuksesta (...hatarasta rakentamisesta) johtuen vähemmän haitallisia.
• On mahdollista, että tietyt kemikaalit kuten maalit ja liimat vahvistavat homeiden aiheuttamaa altistusta ja Suomessa on jostain syystä käytetty/käytössä sellaisia rakentamiskemikaaleja, jotka ovat hengitysteille haitallisempia kuin aussiversiot (tai jälleen tämä on tuuletuskysymys). Erityisesti muovimattoliimaa on epäilty hengitystieoireista ja tätä lattiatyyppiä ei käytännössä ole Australiassa.
• Suomessa rakennetaan paljon sateella, koska kuiva kesäkausi ei ole koskaan takuuvarmasti kuiva eikä se ole riittävän pitkä jakso esim. kerrostalorakentamiseen. Usein rakenteet kastuvat jo rakennusvaiheessa, mikä altistaa homeiden kasvulle. 
• Suomessa maaperän radon eli sisäilmaan kertyvä, syöpää aiheuttava kaasu on ongelma, jota täällä ei niinkään ole: Länsi-Australian maaperä on pääasiassa hiekkaa, Suomen peruskalliota, josta radonia säteilee. Täällä ei myöskään yleensä rakenneta kellareita eli mitkään asuin/käyttötilat eivät ole maan alla, toisin kuin Suomessa (saunat, varastot ym). Mitä kauempana maanpinnasta eletään, sitä vähemmän radon haittaa. 

Täällä Perthissä asuminen on pääsääntöisesti mukavaa, mielekästä ja helppoa, koska ilmasto on mitä parhain (kylmä sadekausi eli talvi kestää vain kolme kuukautta), omistusasujalla ei ole kovin raskasta maksutaakkaa* tai velvollisuussumaa hoidettavanaan, ja useimmiten asumisen ongelmat ainakin omakohtaisesti ovat aika pieniä, luokkaa suihkusta ei tule aina kuumaa vettä. 

*Asuntolainamme kk-lyhennys on pienempi kuin edellisen vuokra-asuntomme vuokra. Kunnallisvero maksetaan kerran vuodessa ja se on meillä yhden kuukauden lainanlyhennyksen verran; lisäksi päälle sähkö, kaasu, netti, vesi ja kotivakuutus.

Muuten vaan kivat kukat.

Yllä ja alla: kuvat kerrostalokämpästämme, joka on tällä hetkellä vuokralla.