27.8.2011

Äkkiä jotain syötävää

Suomalaisena ulkomailla joutuu aina aluksi totuttelemaan paikallisiin ruoka-aikoihin. Viimevuotisella lomallamme Italiassa kävimme useammankin kerran kolkuttelemassa suljettujen ovien takana, kun nälkä tuli jo puoli kuudelta ja ravintolat avasivat ovensa vasta kahdeksalta. Täällä puolestaan lounasaika on tarkasti rajattu, klo 12-14, ja myöhästyjät saavat tuijotella tyhjiä tiskejä tyhjin vatsoin. Jotkut paikat tosin tarjoavat iltapäivän puolelle saakka all day breakfastia eli kokopäivän aamupalaa, tarkoittaen paahtoleipiä erilaisin täyttein - tavallisimmin kananmunaa jossain muodossa, grillattua tai paistettua tomaattia, juustoa ja ehkä majoneesia tai avokadoa, myös hedelmähilloja olisi valittavana.

Lounasta on täällä tavallista syödä food courtissa, ostos- tai kauppakeskuksiin oletusarvoisesti sisältyvällä ruokala-alueella näin kömpelösti suomennettuna. Suomessa ei oikeastaan vastaavaa systeemiä ole, sillä vaikka food courtin ruokapaikat tarjoavat pikaruokaa, valikoima on huikeasti muutakin kuin purilaisia ranskiksilla. Työpaikkaani lähimmät - ja aika lailla tähän saakka suosimani - food courtit löytyvät 160 Central Arcadelta sekä Cloister Arcadelta, eli kahdelta eri kauppakäytävältä. Grillattua kanaa eri variaatioina ja setteinä myyvän Nandosin rinnalla nälkäisiä ruokkivat mm. erilaiset kiinalaiset, japanilaiset, thaimaalaiset, intialaiset, malesialaiset, korealaiset ja vietnamilaiset ruokakojut. Esimerkiksi Thai me - combo, pieni annos, tarkoittaa täpötäyttä lautasellista kahta eri tuhtia thaisoossia riisillä. Naapurikojuista löytyisi lisäksi paahtopaistiannoksia vihanneksilla, perunamuussilla tai lohkoperunoilla, sekä niitä purilaisia ranskiksilla. Tietenkin perus-kahvilatarjontakin löytyy, eli täytettyjä sämpylöitä, patonkeja ja croissantteja sekä suolaisia ja makeita leivonnaisia pikkunälkään. Tai nälän ei edes tarvitse olla kovin pieni, koska esimerkiksi normimuffinit eli cupcaket ovat ison miehen nyrkin kokoisia.

Food courtit eivät täällä mielestäni yllä Singaporen tasolle, siellä ostos- ja kauppakeskusten ruokapaikat ovat jopa vielä suositumpia, tarjonta on kattavaa ja laadukasta, ja food courtissa syömistä pidetään täysin ravintolaruokailun veroisena. Ei Perthinkään versioissa varsinaista valittamista ole, vaihtoehtoja riittää viikon jokaiselle päivälle. Ruuan taso vaihtelee keskinkertaisesta erinomaiseen, ja keskinkertaiset paikat oppii kyllä pian kiertämään kaukaa. Miljoonakaupungissa tietenkin kullakin on oma makunsa, ja nekin minusta keskinkertaiset paikat ovat tavallisesti lounasaikaan täynnä. Joku siis niistäkin tykkää. Täällä on näköjään tavallista napata jokin take away - annos kojusta mukaan, ja mennä syömään se työpaikalle omaan työpisteeseen, esimerkiksi samalla tietokoneelta lehtiuutisia lukien. Työpaikoilla ei läheskään aina ole varsinaista kahvi- tai taukotilaa, vaan tauot pidetään omaan tahtiin omalla työpisteellä. Yhteiset kahvitauot korvautuvat säännöllisesti järjestettävillä yhteisillä brunsseilla tai perjantai-illan drinkeillä naposteltavan kera.

Singaporen food courtin vähemmän houkutteleva löytö, lihakeitto lehmän mahalaukun paloista. Risto kyllä väitti, että ihan syötävää oli, itseltäni jäi maistamatta jo pelkän tekstuurin takia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!