Suoraan Alibista

Viime viikolla sattui ikävänpuoleinen välikohtaus, onneksi harmiton (itselleni) lopulta. Olin matkalla töihin lähijunalla, kun eräällä välipysäkillä ei jatkettukaan eteenpäin, vaan vaunujen ovet lukittiin, asemalaituri täyttyi poliisipartioista ja tv-kuvaajista, ja poliisit ratsasivat kaikki vaunut. Mitään syytä ei annettu, vaan tiukkailmeiset poliisit poistuivat tarkistuskierroksen jälkeen junasta ja päästivät kyseiselle asemalle jäävät yksitellen pois vaunuista, matkaanlähtijät tilalle. Lähes täyteen pakatussa, lukitussa vaunussa istumista kesti noin seitsemisen minuuttia, eli riittävän vähän, jotta väki ei hermostunut, mutta riittävän kauan, että itse kukin ehti kehittää pientä huolestumisenpoikasta. Mistä voi olla kyse?

Juna pysähtyi matkalla Perthin keskustaan vielä nelisen kertaa ja jokaisella asemalla toistui jälleen sama näytelmä, eli poliisit kiersivät vaunut, tosin vaunuja ei enää lukittu. Lähellä päätepysäkkiä vierustoverini oli ehtinyt etsiä syyn selaamalla nettiuutisia kännykällä. Lähellä Maylandsin asemaa oli kerrostaloasunnosta löytynyt pariskunta kuoliaaksi puukotettuna, ja tekijä oli karkuteillä. Surmatut löytyivät aamuseitsemän aikaan, ennen kahdeksaa oli täysi poliisioperaatio käynnissä ja saartorengas tapahtumapaikan ympärille viritettynä. Tekijä - tuttavansa puukottanut huumehörhö - löytyi parin tunnin etsinnän jälkeen, ei onneksi junasta vaan päinvastaisesta suunnasta.

Täällä väkivalta- ja henkirikoksiin suhtaudutaan varsin vakavasti, kuten poliisitoimien nopeus ja laajuus kuvannee. Myös oikeuslaitos pyörii ihmeteltävällä nopeudella, sillä kyseinen raakimus oli oikeudessa jo seuraavana aamuna vastaamassa syytteisiin. Nyt riehuja on tutkintavankeudessa muutaman viikon, sen aikana valmistellaan virallinen syyte ja tuomio langetetaan oletettavasti kuukauden-parin kuluessa. Yleensäkin väkivaltaiset ryöstäjät ja murtautujat ynnä muut hullummat lainrikkojat ovat ensimmäisen kerran tuomarin pakeilla heti tekoaan seuraavana päivänä. Pohdituttaa, onko täällä työvoimaa sekä poliisissa että oikeusistuimissa nelinkertaiset määrät Suomeen nähden, vai miten systeemi pystyy etenemään tuolla tehokkuudella. Myös tuomiot ovat lähempänä ainakin meikäläisen oikeustajua kuin suomalaisrangaistukset, sillä esimerkiksi raa'asta pahoinpitelystä napsahtaa täällä neljä vuotta vankilaa, ehdonalaisia ei käsittääkseni tunnetakaan mistään uhrin koskemattomuutta loukanneesta teosta.

Luin tänne muutettuamme aluksi innokkaasti lehtiä, koska maailman tapahtumat lähellä ja kaukana kiinnostavat. Ihmetytti, miten paljon täällä vaikuttaa olevan rikollisuutta, ja olo olikin hivenen turvaton. Pian tajusin, että syy ei ole rikosten poikkeuksellisessa määrässä, vaan uutisoinnin mässäilytaipumuksissa. Uutiskynnyksen ylittävät lähinnä rikos- ja väkivalta-aiheet. Politiikasta, erilaisista päätöksistä, maailmantapahtumista, kaupungin kehittämisestä, uusista minkä tahansa alan hankkeista ynnä muista yleisistä aiheista joutuu kaivelemaan tietonsa. Ainakaan West Australian tai Perth Now eivät lukijoiden yleissivistykseen ja yleiseen maailmankiinnostukseen luota, pelkästään järkytys- ja kohuaiheisiin. Jos käsitykseni Suomesta olisi ollut Iltalehden, Alibin ja Seiskan varassa, aika kurjalta maalta olisi näyttänyt!

Lurjukset lukkojen taa, ajatellaan täällä. Perthin oikeustalon puiston portilta.