4.8.2011

Maisemissa

Rannikollemme iski kylmä rintama jo viikko sitten ja nyt se on hiipinyt etelästä Perthiin saakka. Aamulla asteet hipoivat nollaa, työmatkabussia odotellessa hengitys huurusi ja maa kimmelsi kuurassa. Tuli nurinkurinen olo, olen yrittänyt orientoitua lähestyvään kevääseen syksyn sijasta, ja kirpeä ilma oli suomalaisen syyskuun aamusta. Koululaiset eivät olleet kirpakkuutta säikähtäneet, jokainen bussinodottelija oli tänäkin aamuna puolipukeissa säähän nähden. Täällä käytetään koulupukuja, joihin tytöillä kuuluu aina polvipituinen hame, pojilla puolestaan shortsit, kaikilla pikee-t-paidat. Joskus näkee myös pitkähihaisia kauluspaitoja kravatin ja slipoverin kanssa, bleiseri kuuluu toki univormuun. Ei ole vielä selvinnyt, eikö pitkiä housuja saa käyttää - ainakaan kukaan ei ollut tänäänkään niin kylmänarka, että olisi sellaiset päälleen vetänyt. Ironisesti suomalainen hytisi villatakissaan ja paksussa kaulahuivissaan, kun etelän lämminveriset tarkenivat paljain säärin ja käsivarsin.

Työmatkani kestää 20 min + 20 min, eli ensin bussilla juna-asemalle, ja sieltä lähijunalla työpaikan ovelle (liikennevirasto on kätevästi rautatieasemalla), näistä bussireitti kulkee paljolti rakentamattomien alueiden halki. Ainakin toistaiseksi aamuauringon värjäämien metsiköiden, sekä kauniisti laitettujen omakotipihojen joka-aamuinen tarkkaavainen havainnointi on ollut ihmeen palkitsevaa. Useimmat täkäläiset selvästi harrastavat pihanlaittoa ja kukkaistutuksia. Harrastus on täällä hedelmällinen, kun pihalle voi luontevasti istuttaa vierekkäin palmuja, erilaisia ikivihreitä pensaita, kukkivia puita ja vaikka minkälaisia perennoja. Tosin usein näkee myös vaivaton-ratkaisuja, eli koko etupiha on päällystetty pyöreäkivisellä vaaleanruskealla soralla. Huoltovapaus onkin fiksu valinta, koska nurmikko ruskistuu kesäkuumalla ja sprinklaus on tavallisesti kielletty.

Emme ole vielä juurikaan matkustelleet, kaukaisin paikka itselleni on tähän mennessä ollut etelän lähijunareitin päätepysäkkikaupunki Mandurah sekä sitä ympäröivä maaseutu mm. Keysbrookissa, kumpikin noin 40-50 kilometrin päässä Perthistä. Myös Perthin keskusta ja esikaupunkialueet siitä noin 15 kilometrin säteellä ovat edes jotenkin tuttuja. Näinkin vähäisellä kiertomatkailulla on tullut selväksi, että seutu on valtavan kaunista. Kun Perthin asutussiirtokunta perustettiin 1800-luvun alussa, paikka Swan-joen suulla kuulemma valittiin luonnonkauneuden takia. Tarinaa ei ole vaikea uskoa. Luonnon monipuolisuus on yllättänyt; mitä erilaisempia puita, pensaita, ruohoja ja kukkia saa ihmetellä ihan kaupunkioloissa. Perthistä löytyy sekä puistoja, että luonnontilaisia - tai kuin nyt miljoonakaupungissa voi olla - metsäplänttejä, etenkin kauempana keskustasta. Esimerkiksi junamatkalla Mandurahiin ikkunoista avautuva, kaukaisella tavalla savannia muistuttava maasto tuo mieleen, miltä maisema varmaan näytti ennen asutusta. Innolla odottelen kevään puhkeamista ja villikukkasesongin alkua. Kahdeksantuhatta erilaista kukkivaa lajia tarjoavat taatusti inspiroivan valikoiman jos jonkinlaista kuvattavaa!

Cottesloesta. Ei liity tarinaan mitenkään, mutta rantamaisemissa ei etenkään tarvitse rumuutta kärsiä :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!