13.9.2011

Kohtaaminen erämaassa

Kävimme viikonloppumatkalla pohjoisessa, tosin ei kovin kaukana tämän maan mittakaavassa. Ajoimme Nambungin luonnonpuistoon noin 250 kilometrin päähän Perthistä. Reitti pitkin rannikkoa - Indian Ocean Drive - palkitsi näkymillään, vaikka varsinaisia merimaisemia näkyikin vain satunnaisesti. Matkalla kasvillisuusvyöhyke ehti vaihtua viitisen kertaa. Ajomatkamme alkoi Perthin ympärysseudun lehtipuuvaltaisista, lehtotyyppisistä metsistä, reitti jatkui matalia heinätuppaita ja pensaita puskevaan maastoon. Välillä ajoimme suomalaista mäntykangasta muistuttavan maiseman halki, tosin mäntyjen neulaset olivat reilusti vaaksan pituisia. Sitten tunnelma vaihtuikin erikoiseen "kaislapalmu"vyöhykkeeseen: näitä grasstree - eli ruohopuu-palmutumppeja kasvaa vieri vieressä silmänkantamattomiin, tuuheapäisten menninkäisten armeijoina. Lopulta ajoimme Skotlannin nummia muistuttavan,  loivasti kumpuilevan varvikon keskellä. Saapuessamme Nambungiin nummien ylitse erottui korkeita hiekkadyynejä, jotka valtaisivat rantamaaston kokonaan, jos dyynien kulkua ei ehkäistäisi niitä sitovaa aluskasvillisuutta istuttamalla.
Ruohopalmujen maassa.
Intian valtameri on turkoosi ja hiekka valkeaa, etenkin Lancelinin kalastajakylän rannalla.
Nambungin nähtävyys ovat pinnacle't, hiekkamaasta esiin työntyvät kivipilarit ja -paadet. Paikka on yllättävän vetovoimainen näköjään, sillä saapuessamme luontopolun alkupäähän saimme melkein tyrkkiä kanssavaeltajia eteenpäin kyynärpäätaktiikalla. Kivimuodostelmien keskelle pääsee sekä autoreittiä, että kävelypolkua pitkin. Huomasimme pian, että kansa keskittyi jalkapatikkareitin alkuun, ja kun jatkoimme muutamat sata metriä syrjemmälle, saimme tutkailla vajaan parin kilometrin mittaisella polulla lähes kaksin. Pinnaclet ovat ilmeisesti muodostuneet muinaisen meren alla, hautautuneet meren katoamisen jälkeen dyyneihin ja paljastuneet aina aika ajoin, kuten nyt. Oli vaikuttavaa vaellella äänettömien kivien keskellä, laskevan auringon alla, kaukana kaikesta (paitsi muista turisteista). Kohtasimme myös kaksi villiä nokkasiiliä yhtäkkiä yllättäen! Tosin kohtaaminen ei ollut täysin onnistunut ainakaan toiselle siilille, sillä se halvaantui paniikissa paikalleen, kun ympärille kertyi ihmettelijöitä laumaksi asti, meidän esimerkkimme harmillisesti innoittamina. Onneksi siili pääsi lopulta onnellisesti turvaan kotipusikkoon.
Kivien valtakunnassa. Abotarinan mukaan kivet ovat juoksuhiekkaan hautautuneiden nuorukaisten sormia.
Pelottomat vaeltajat. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!