Pallon ympäri

Täällä on ollut viime päivät poikkeuksellisen kylmää, Perthiin iski viime viikolla sitkeä kylmä rintama ja sekä tuuli että sade riepottelevat armotta. Aamuisin herätään alle kymmeneen asteeseen (sisällä sentään peräti +16, kiitos täkäläisen tavan, ettei kannata turhaan yöllä lämmittää kun kerran peiton alla ollaan), ja päivän mittaan elohopea on parhaimmillaan noussut jonnekin +17-18 kieppeille. Mitään eroa suomalaiseen syyskuun loppuun ei huomaa. Paitsi että puut ovat alkaneet taas vihertää, pensaat, ruohot ja kukat kukkia, ja ihmiset vähentäneet vaatteita, vanhasta tottumuksesta arvatenkin. Ei ainakaan todellisten lämpötilojen mukaan. On vaikea ymmärtää, miten täkäläiset tarkenevat lähteä aamulla liikkeelle ilman sukkia varvastossuissa, shortseissa tai caprihousuissa. Samaan hengenvetoon on kyllä todettava, että on tämä suomalaisen silmin ollut talveksi harmiton, sillä täällä on kuitenkin pärjännyt vain ohuella takilla, ilman myssyjä tai villasukkia. Sormikkaat tosin kurjuudekseni hukkasin, ja ehkä joku topatumpi takkikin olisi ollut kätevä, jos olisin sellaisen tajunnut kesäkuussa ostaa. Nyt niitä ei enää myymälöissä roiku, vaan tilalla ovat bikinit. Eivät kylläkään liiemmälti houkuttele näillä säillä. Pakko sanoa, että viiman läpi töihin taisteltuani tekisi jo mieli kivahtaa aussikollegoiden ainaiseen huikkaukseen "sinähän pärjäät kylmässä, kun olet kerran Suomesta" että jos siitä olisin niin erityisesti pitänyt, olisin kai jäänyt sinne, EH? (loppua kohti nousevalla, läpikyllästyneellä äänellä). 

Tietenkään en niin tee, koska kukapa haluaisi olla tyly kivoille ihmisille. Merkillepantava piirre ausseissa on - loputtoman iloisuuden, ystävällisyyden ja sosiaalisuuden lisäksi - että tämä sakki muuten matkustaa, ja paljon! Tuntuu, että jokainen on ollut viimeisen vuoden sisällä jossain kaukomatkalla, vähintään Singaporessa, Balilla tai Hong Kongissa; myös Kuala Lumpur, Dubai ja Uusi-Seelanti kokonaisuudessaan ovat tavallisia matkakohteita. Perthin suurimmat etniset vähemmistöt ovat britit, kiinalaiset, italialaiset ja eteläafrikkalaiset, joten moni käy matkojen päässä sukuloimassa tai muuten vain esi-isien kontuihin tutustumassa. Ausseja näköjään kiinnostaa matkailu ylipäätään, sillä todella moni on lomillaan kierrellyt Eurooppaa - Skandinavia mukaanlukien - , Etelä- ja Pohjois-Amerikkaa, onpa Afrikankin kävijöitä, Aasia on tietenkin tuttua kauraa, "naapurissa" kun on. En ole vielä yhtään kertaa joutunut selittämään, missä Suomi tarkalleen ottaen on (kuten joskus harvoin saattoi käydä Kanadassa). Sen sijaan minulta usein kysytään, mistä kaupungista olen, koska jokainen haluaa tietää, onko kenties pistäytynyt kotikaupungissani junamatkaillessaan Suomessa. Jos Suomeen asti ei ole jostain syystä päätynyt, vähintään muistojen arkusta löytyvät matkaliput Tukholmaan tai Norjan rannikolle. 

Tulin joskus kysyneeksi matkustusinnosta joltakulta, ja sain selitykseksi, että koska Australia on maantieteellisesti niin eristynyt, moni haluaa lähteä katsomaan, millaista siellä muualla on. Siksiköhän niin moni suomalainenkin on lähtenyt merta edemmäs kalaan. Suomalaisia ja suomalaistaustaisia (enintään kolmannessa polvessa) kun lasketaan asuvan ulkomailla jopa miljoona henkeä. Viiden miljoonan kansasta kuudes miljoona maan rajojen ulkopuolella on paljon. Olenkin mielenkiinnolla seurannut vilkasta keskusteluketjua Taloussanomista, aiheeltaan Pakoon Suomesta, kannattaako? 

http://www.taloussanomat.fi/keskustelut/?threadID=226997&rss=keskustelut

Joukossa on toki turhiakin kommentteja, mutta myös runsaasti kiinnostavia pieniä tarinoita expateilta eli Suomesta muuttaneilta, muuton syistä ja seurauksista, elämästä yleisesti, kaikkialta maailmasta. 

Kun joka suunnassa ympäröi meri, tulee monelle mieleen lähteä katsomaan, mitä sen takana on. Allekirjoittanut Cervantesin kylän rannalla.