24.9.2011

Vasemmalta ohi Suomesta

Täällä suhtaudutaan todella vakavasti sääntöihin ja aikatauluihin, vaikkei niistä välttämättä tehdä arkielämässä numeroa. Lakipuolella on kuitenkin yllättävän yksityiskohtaista sääntelyä, jollaista en Suomessa tiedä olevan (tosin tästä tiedän aika vähän). Hypätään esimerkkiin:

Olen nyt töissä virastossa, joka valvoo utilities- eli perustarvelaitosten, toisin sanoen vesi-, sähkö-, ja kaasulaitosten toimintaa. Yhtenä monista ohjekirjasistamme on jokaiselle toimialalle oma, kolmekymmensivuinen vihkonen asiakkaan oikeuksista. Täällä vesi, sähkö ja kaasu katsotaan perustarpeiksi, joihin pääsyä ei saa rajoittaa esimerkiksi liian kalliilla hinnoittelulla tai katkaisemalla jakelu laittomasti vaikkapa maksamattomien laskujen vuoksi.

Jakelua kyllä joskus keskeytetään maksuhäiriöiden vuoksi, mutta katkaisu ja uudelleenkytkentä ovat todella tarkasti viranomaistaholta ohjeistettuja ja valvottuja toimenpiteitä. Aina ennen liittymän sulkemista laitoksella on velvollisuus neuvotella todistetusti asiakkaan kanssa esimerkiksi osamaksusuunnitelmasta, mahdollisista valtion avustuksista (joita vähävarainen voi saada selviytyäkseen utilities-laskuista), alennuksista tai jopa velan anteeksiannosta.

Niukoille joutuneita varten on täällä useitakin erilaisia oikeusaputoimistoja, jotka antavat talous- ja oikeusneuvontaa maksutta, ja voivat asiakkaan puolesta neuvotella näitä riitatilanteita. Toissapäivänä jouduin juuri ennen työpäivän loppua lähettämään kiireellisen lehdistötiedotteen sekä virallisen selvityskirjeen saatesähköpostin kanssa osavaltion Energiaministeriöön, koska eräs suuri sähkölaitos oli katkaissut yhdeltä asiakkaaltaan sähköt sääntöjen vastaisesti kello kolmen jälkeen arkipäivänä. Katkaisun saa tehdä vain arkisin välillä 9-15, perjantaisin ennen kello yhtä, viikonloppuisin ja juhlapyhinä ei ollenkaan.  Lain ja valvonnan puitteissa yksikin rike katsotaan niin vakavaksi, että se uutisoidaan välittömästi, ja tiedotetaan ministeriportaaseen saakka.

Muutenkin täkäläinen systeemi tiettyjen oikeuksien valvonnassa on yllättänyt. Vaikka ammattiyhdistyksillä ei täällä ole samanlaista neuvotteluvaltaa kuin Suomessa - eivätkä ammattiliitot ylläpidä työttömyyskassoja, vaan työttömyysvakuutukset otetaan yksityisiltä vakuutusyhtiöiltä -, ainakin julkissektorilla työsuhde-edut ja oikeudet ovat jopa suomalaisia parempia.

Vakityöntekijä virastossamme on oikeutettu 4 viikon palkalliseen vuosilomaan, jonka lisäksi käytössä on 20 päivää (yhtäjaksoisia tai irrallisia päiviä) syyperusteista, palkallista lomaa. Nämä päivät pitää aina perustella, ja niitä saa henkilökohtaisiin menoihin, kuten sairaan lapsen tai muun sukulaisen hoitamiseen. Oman sairauden aikaiset sairaslomapäivät ovat erikseen. Huom, kaikkien etuuksien suhteen suuriakin työpaikkojen välisiä eroja on.

Virastossamme sairaslomaa saa kaksi päivää omalla ilmoituksella, kolmannesta eteenpäin tarvitaan lääkärintodistus. Ensimmäinen sairaspäivä on käsittääkseni aina palkaton. Yleistä, perustelematonta palkatonta lomaa saa pyynnöstä enintään 10 viikkoa joka vuosi, tätä oikeutta ei työnantajalla ole mahdollisuutta evätä kuin erittäin painavasta syystä. Toisin sanoen, jos on säästöjä tai muu toimeentulon lähde, pystyy töistä olemaan poissa 16 viikkoa vuodessa (vuosilomat ja palkattomat lomat), ja lisäksi vielä neljä viikkoa syyperusteisesti.

Äitiysloman osalta muistelen kuulleeni, että täydellä työnantajan maksamalla palkalla vapaata on 3 kuukautta, sen jälkeen osavaltion maksamalla minimipalkalla 4,5 kuukautta. Minimipalkka on reilut 2000 dollaria eli 1600 euroa kuussa, eli aika paljon rutkemmin, kuin minimiäitiyspäivärahat Suomessa. Tämän lisäksi virastostamme saa 2 vuotta palkatonta vapaata lapsen hoitoon, eli jos perheestä tai suvusta löytyy toinen elättäjä, kotona lasta voi hoitaa yhteensä reilut kaksi ja puoli vuotta.

Täällä tunnetaan myös isovanhempainvapaa, eli jos isovanhempi vastaa lapsen hoidosta, siihen saa palkatonta vapaata yhteensä vuoden. Täkäläinen tuttumme odottaa vauvaa, ja sitä kautta on nähnyt väläyksen myös "neuvola"käytännöstä. Täällä raskaudenaikaiset lääkärintarkastukset ovat maksuttomia (Medicare eli kansallinen terveydenhoitorahasto kattaa ne), tosin haluamistaan ylimääräisistä ultraäänikäynneistä joutuu itse maksamaan, muistaakseni parisataa dollaria kerta. Niistäkin saa osan takaisin Medicaren eli jotakuinkin täkäläis-Kelan kautta.

Raskaudenaikaista hoitoa antava General Practitioner, GP eli yleislääkäri valitaan itse haluamaltaan lääkäriasemalta, mutta synnytyssairaala määrätään oman asuinalueen mukaan. Synnytysvalmennus on pakollista, ainakin yhden valmennuskerran verran. Sairaalaan tehdään tutustumiskäynti ennen synnytystä, ja täytetään hoitotoivelista, eli rastitaan haluaako kivunlievitystä, millaista, jne.

Yleensäkin Medicare toimii Kela-korvauksen lailla, eli on määriteltynä korvattavat hoitotoimet ja niille maksukatto, jonka mukaan korvaus hoidosta haetaan. Korvauksen saa ymmärtääkseni joko shekkinä tai käteisellä suoraan Medicaren toimistosta, kun sinne marssii lääkärilaskun kuitin kanssa. Osa lääkäreistä laskuttaa suoraan Medicarea, jolloin itse maksaa vain osan, tai ei mitään, lääkärinlaskusta.

Meitä Medicare ei toistaiseksi koske, sillä järjestelmään pääsee vasta pysyvän oleskeluluvan saatuaan. Lisäksi Centrelink eli valtiollinen sosiaalitoimisto myöntää terveydenhuollon lisämaksukortteja opiskelijoille, eläkeläisille ja pienituloisille. Kortin avulla saa katettua lääkärikuluista sen osan, jota Medicare ei korvaa.

Palkansaajien eläkemaksut maksavat työnantajat, eli summaa ei pidätetä palkasta, vaan maksetaan bruttopalkan päälle suoraan eläkerahastoon. Itselläni on veroprosentti tällä hetkellä 5 - 7% Suomen tasoa pienempi, vaikka tulot ovat isommat, koska TYEL:iä ja sairausvakuutusmaksuja ei pidätetä palkasta (tosin olen kyllä maksanut yksityisen sairausvakuutuksen). Sosiaaliturvan erojen pohdinta jatkuu, kunhan saan taas kerättyä enemmän tietoa aiheesta - pysykää kanavalla!

6 kommenttia:

  1. Vuosiloma ja sairasloma ilmeisesti määräytyvät työnantajan mukaan. Joissain paikoissa olen kuullut palkallista sairaslomaa olevan 10 päivää per vuosi (kumulatiivista), toisissa yli 20 päivää. Eräs yliopiston tutkija taas kertoi, että vuosilomaa hänellä on neljä viikkoa. Eli eroja ilmeisesti on paljonkin. Tosin on niitä eroja hieman Suomessakin. Valtiolla saan nauttia kuuden viikon vuosilomasta, kun yksityisellä eivät ihan niin paljon taida saada :)

    Saanko udella millä viisumilla olette maassa?

    VastaaPoista
  2. Joo samaa sanon, etta erot eri duuneissa suuret. Ma saan kylla palkkaa sairaspaivista heti, mutta tosiaan kahden paivan paasta annettava laakarintodistus. Medicare ei suinkaan kata laakarikuluja, niita medicare GP paikkoja saa oikein hakea ja siltikin saa vaan osan maksuista takaisin.
    Palkatonta lomaa ei tyonantajan tarvitse antaa edes parin paivan verran, taysin tyonantajan paatoksen varaista. Todella mahtava lisa, jos loytyy sinun tyosopparistasi?!
    Aitiyslomasta ihmettelin, etta mista loysit noista eduista, kun kaikki ovat aina ihmeissaan, kun kerron Suomen eduista...ja yleensa palaavat duuniin aivan viimeistaan vuoden kuluttua lapsen syntymasta.

    Centrelinkin sivuilta
    The Paid Parental Leave scheme is a new entitlement for working parents of children born or adopted from 1 January 2011. Parental Leave Pay is available to working parents who meet the eligibility criteria. Eligible working parents can get 18 weeks of government funded Parental Leave Pay at the rate of the National Minimum Wage (currently $589.40 a week before tax).
    Eligibility
    - you have worked for at least 10 of the 13 months prior to the birth or adoption of your child.
    - are the primary carer of a newborn or recently adopted child, usually the mother
    are an Australian resident[1]
    - have met the Paid Parental Leave work test before the birth or adoption occurs
    - have received an individual adjusted taxable income[2] of $150 000 or less in the financial year prior to the date of birth, adoption or date of claim
    - you can take a maximum of 52 weeks of unpaid parental leave

    Eli aika surkeat ovat avut, tietysti saa veroetuja aika rutkasti, kun lapset ovat pienia.
    Suomen aityislomat ovat kylla aivan unheard of. Taalla myoskin tiedan parikin miesta, jotka ovat jaaneet kotiin vuodeksi (aiti kotona eka pari kk), kun nainen on tienannut enemman, joten nain ollen makes sense...

    VastaaPoista
  3. Tosiaan korostettakoon, että kyseessä ovat oman työpaikkani käytännöt. Töissä oli viikko sitten HR-osaston järjestämä parituntinen info työntekijän etuuksista. TOSIN kaikki edut eivät minua koske, koska olen contractorina eli ulkopulisen agencyn välittämänä työntekijänä, tekstissä sanoinkin, että vakityöntekijöiden edut.

    Äitiysvapaan määrä on täällä tottakai vähemmän kuin Suomessa (voi olla, että muistin väärin tuon meidän työpaikan määrän, ja palkallista vapaata on yhteensä puoli vuotta). Halusin kuitenkin nostaa aiheen esiin, kun usein Suomessa luullaan, että Pohjoismaiden ulkopuolella ei ole mitään sosiaaliturvaa tai etuuksia.

    VastaaPoista
  4. Ja työpaikalla toden totta on tuo kätevä 10 viikon palkaton vapaa - oikeus, se ei varmaan ole mikään standardi täällä, mutta ko. virastosta löytyy. Minustakin on ihan huikean hyvä etu, jos on varaa nipistää tuloistaan, niin on mahdollista saada (työpaikkaansa vaarantamatta) ekstravapaata noinkin paljon. Kyseisen työpaikan työntekijät muuten matkustelevat todella paljon, käytännössä koko ajan on joku Euroopassa tai Uudessa-Seelannissa sukuloimassa jokusen viikon.

    VastaaPoista
  5. Pitää vielä tuohon eläkemaksusysteemiin huomauttaa että Australian ja Suomen eläkesysteemeillä on perustavanlaatuinen ero; Suomen systeemi on ns. "defined benefit" eli palkansaaja tietää jatkuvasti mikä eläkkeen määärä tulee olemaan (olettaen että järjestelmä valtion puolelta pysyy pystyssä), jota sitten eläkkeelle jäätyään maksetaan siihen asti kunnes henkilö kuolee. Australiassa ja monessa muussakin maassa on käytössä ns. "defined contribution"-systeemi eli palkansaajien eläkesäästöt ovat kutakuinkin 100%:sesti kunkin itsensä vastuulla - kun eläkkeelle jää, voi kertyneen potin nostaa kerralla tai kehittää jonkun tasaisemman systeemin joka sitten riittää yhtä pitkälle kuin sattuu elämään. Tai sitten ei riitä. Yksilönvastuu siis on suuri.

    Työnantajat ovat velvoitettuja maksamaan 9% bruttopalkasta työntekijän päättämään rahastoon; enemmänkin sinne toki saa laittaa sekä itse että työnantaja; etenkin yliopistot kontribuoivat usein tuplasti enemmän (nimellispalkkojen toisaalta ollessa usein yksityistä sektoria matalammat).

    VastaaPoista
  6. Thanks Sami infosta, näinhän se on, että ero on aika merkittävä jo periaatteellisestikin. Tuo selittää myös sen, miksi lehdissä näkyy ilmoituksia Australian valtion ja Centrelinkin yhdessä järjestämistä sijoitusseminaareista - näin saat turvattua tuottoa, näin sijoitat osakkeisiin, näin valitset sijoitusneuvojasi. Ei vaan Suomen valtion ja Kelan yhteisseminaareina tuollaisia koskaan...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!