Nokkelasti naapurissa

Jos joku on innoissaan odottanut lisäsisältöä blogin osastolle Tapetilla täällä eli Newsflash from Down Under ja manaillut, kun sivu ei päivity, syy seuraa tässä. Täällä ei kerta kaikkiaan ole kovin vaihtelevia lehtiuutisia, vaan juttuaiheet pyörivät kuukaudesta toiseen samojen aiheiden ympärillä. Kuten aiemmin olen maininnut, sensaatiohakuiset väkivalta- ja onnettomuusaiheet ovat jokapäiväisiä, mutta esimerkiksi politiikasta ja päätöksistä uutisoidaan melko vähän. Poikkeuksina nykyhallituksen lobbaama kiistanalainen carbon tax eli hiilidioksidivero; sekä laittomat venepakolaiset, joita Australian aluevesille tulvii Indonesian suunnasta -  Afganistanista ja muista kriisipesäkkeistä paenneina. Koska lehtiuutisia myös taustoitetaan täällä valitettavan vähän, otin asiakseni etsiä aiheista taustatietoa. Aloitin Christmas Islandista, jolla siis sijaitsee Australian laittomien pakolaisten vastaanottokeskus, eristysleiri toisin sanoen. Ennen kuin huomasinkaan, täysin muut aiheet imaisivat mukaansa.

Christmas Islandin historia on vaiheikas. Australian haltuun toisen maailmansodan yhtenä tapahtumanäyttämönäkin toiminut fosfaattikaivossaari päätyi 1950-luvulla. Australia pulitti Singaporelle vajaat kolme miljoonaa puntaa silloista rahaa Joulusaaresta. Kiehtovampaa on, että samaan aikaan Australia sai hallintaansa myös vielä etäämpänä merellä sijaitsevat Cocos (Keeling) Islands eli Kookossaaret tai Keelingin saaret. Kookossaaret koostuvat koralliatollista, ja asukkaita trooppisen laguunin rannoilla on nykyään kuutisensataa. Saarelle liiikennöi säännöllinen lentoreitti Virgin Australialla, ja koska menopaluulippu irtoaisi hintaan $800, alkoi seuraavana lomakohteena houkuttaa.

Asumattomat Kookossaaret löytyivät 1600-luvulla ja asutus starttasi 1800-luvun alussa, kun skottilainen merikapteeni John Clunies-Ross purjehti ohitse ja bongasi mielestään oivan tulevan asuinpaikan perheelleen, päättäen palata myöhemmin takaisin. Kapteenin epäonneksi sivistyneen maailman sääntöihin kyllästynyt, Borneolla palvellut brittivirkamies Alexander Hare eli sattuvasti Jänis sattui keksimään saman idean, haali matkaansa 40 malesialaista vaimoa ja lähti perustamaan saarelle uutta uljasta paratiisia, Aatamina Eevojen keskelle. Kun kapteeni sitten oman vaimonsa, lastensa, anoppinsa ja miehistönsä kanssa seilasi rantaan, ällistys oli molemminpuoleinen. Etenkin, kun kapteenin miehistö keksi siltä istumalta haluta omakseen sekä saaret että virkamiehen vaimot. Virkamies oli ilmeisesti kirjanpitäjä, koska vaimoja ei miehen seura kiinnostanut uusien mahdollisuuksien avauduttua, ja niin jäi britti-Aatami itsekseen. Virkamies lähti lopulta yksin saarelta, koskaan palaamatta.

Lisää kiinnostavaa historiaa löytyy Australian toiselta puolen, Nauru-saarelta (Kookossaaret ovat täältä länteen ja Nauru itään). Vatikaanin jälkeen maailman toiseksi pienin valtio Nauru on Australialle läheinen, sillä Naurulla toimi 2000-luvun mittaan Australian toinen pakolaiskeskus. Sen avaamista uudelleen väläytellään aika ajoin, mutta ainakin toistaiseksi on menty Joulusaaren kapasiteetilla. Ideana käsittääkseni on, että laittomat pakolaiset eivät saisi jalansijaa Australian mantereelta, jolloin heihin ei tarvitse soveltaa Australian lakeja. Vastineeksi pakolaisten ylläpidosta Australian valtiovarainministeriö laati myös Naurun vuosibudjetit. Huomioiden, että Naurun valtion koko rahastoitu varallisuus kutistui 1990-luvulla huonojen sijoitusten vuoksi 1,3 miljardista aussidollarista vain kymmenesosaan eli 130 miljoonaan, tämä vastapalvelus oli varmaan ihan tervetullut. Australia on kyllä avustanut myös terveydenhuollon ja koulutuksen saralla, kuulemma.

Fosfaattikaivoksilla 1980-luvulle saakka vaurastunut Nauru joutui kehittelemään uusia tulonlähteitä, kun merilinnunkakasta aikojen saatossa muovautunut fosfaattivaranto louhittiin loppuun. Siispä Nauru siirtyi pakolaisten isännöintiin, sekä tunnustamaan tarvittaessa uusia maita, sopivaa summaa vastaan tottakai. Nauru on ensimmäisten joukossa tunnustanut mm. Kosovon, Abhasian, Etelä-Ossetian ja Kiinan Tasavallan eli Taiwanin (Taiwanin virallinen nimi todella on Republic of China, ja maata hallitsee Kiinan oppositiopuolue Kuomintang eli Kiinan Nationalistipuolue. Sen isomman Kiinan virallinen nimi on People's Republic of China eli Kiinan Kansantasavalta).Vastineeksi Nauru on saanut 50-130 miljoonan aussidollarin avustuspaketteja tunnustamiltaan mailta. Harvinaisen innovatiivista talouspolitiikkaa. Naurulaisten think out of the box - logiikasta voisi olla oppia myös Suomelle, joka jatkuvasti painiskelee milloin missäkin lamassa, uuden Nokian löytymättömyyden jättämässä epätoivossa.

Edes trooppisten saarten rannoilla ei eletä vain kalasta ja simpukoista.