22.1.2012

Ihana kesä

Kesä on kukkeimmillaan ja lämpötilat hiihtelevät yli kolmessakympissä nyt jatkuvasti. Muutamana iltana ja yönä on ukkostanut aika rajusti, mutta enimmäkseen on sateetonta ja kuivaa lämmintä. Tosin nyt viime päivinä on ollut Perthin mittapuulla korkea ilmankosteus, ja se saa lämmön tuntumaan tukalammalta - kuten taisin viime postauksessakin kertoa. Ennen kesää ihmettelin muiden puheita siitä, miten helteillä saa käydä kaksi tai kolmekin kertaa päivässä suihkussa pysyäkseen edes jotenkin ihmisen oloisena ja näköisenä (ja hajuisena). Nyt en ihmettele enää. Meillä onneksi on ilmastointi, mikä helpottaa tilannetta kummasti. Kuulemma ilmastoinnittomat ovat ratkaisseet kotona ja nukkuessa viilennysongelman joko a) märkiin pyyhkeisiin tai lakanaan kietoutumalla, tai b) suihkupullolla kylmää vettä iholle suihkutellen ja sitten tuuletin viereen.
Kukkiva pensasaita naapurustossamme.
Kuumasta kesästä on se hyöty, että aavistuksen viileämmät illat ovat ihania, kuin linnunmaitoa. Ilta-aikaankin lämpötila pysyy toki jossain +25 päällä tai kieppeillä. Olimme eilen tuttujen kanssa Somervillen ulkoilmateatterissa UWA:n yliopiston kampusalueella katsomassa Aki Kaurismäen Le Havre-elokuvaa. Kyseessä oli ensikokemus ulkoilmateatterista kummallekin, ja voin kyllä riemumielin suositella, menemme toistekin. Ulos pystytetyn valkokankaan eteen oli rakennettu noin parinkymmenen penkkirivin katsomo (kiinteitä kankaisten aurinkotuolien tapaisten penkkien rivejä), sekä istuinkatsomon kummallakin puolen olisi levittäytynyt tekonurminen piknik-alue. Jo itse kampus on todella viihtyisä ja näköjään suosittu piknik-paikka, sillä kävellessämme alueen halki teatterille ohitimme varmaan kymmeniä eri-ikäisiä seurueita eväskorien ja viinipullojen kera. Samoin teatterilla oli kaikilla omat eväät ja juomat. Kuin paluu teatterin alkujuurille, olihan kuulemma Shakespearen aikaan (tämä on jo kolmas mainintani Shakespearesta, vaikken edes erityinen fani ole!) vaikeuksia erottaa näyttelijöiden vuorosanoja, kun äänet hukkuivat yleisön ruuanmussutukseen ja rupatteluun. Tätä ongelmaa ei tosin Somervillessä ollut, vaan kaikki nauttivat eväskoriensa antimet hillitysti ja elokuvaan keskittyen. Oli muuten todella hyvä elokuva, pienten ihmisten pienistä yhteisistä hyvistä teoista.
UWA:n yliopiston päärakennus kellotorneineen. Pitää ehdottomasti käydä kampuksella päiväsaikaan kiertelemässä ja kuvaamassa toiste!
Tämäkin päivä on sujunut kesäisen rattoisissa merkeissä, kun kävimme täkäläisen suomalaisystävän kanssa lounaalla Toast-kahvilassa Claisebrook Covessa - tämä on äskettäin rakentunut, trendikäs ja tunnelmallinen asuinalue kanavan varrella, joka tyyliltään yhdistelee vanhaa ja uutta arkkitehtuuria. Toast on perin suosittu aamiais- ja lounaspaikka eikä syyttä. En ole ikinä syönyt parempaa munakasta! Suussasulava annos, jossa yhdistelmänä kirsikkatomaatteja, pinaattia sekä ripaus jotain vahvaa juustoa, ehkä cheddaria. Myös toverien annokset olivat kuulemma oikein maistuvia: savulohi-avocado-ruisleipä uppomunalla sekä kinkku-juusto-croissant. Kaiken kruunasivat tuorepuristetut mehut vesimelonista, omenasta ja appelsiinista, sekä kotitekoinen lemonade eli sitruunamehu. Ai niin, otimmehan tietysti myös jälkkärit, eli suklaakirsikkakakkua (omnomnom...) ja iiiihanaa porkkanakakkua, oijoi. Soijacappuccino kuului asiaan. Ruuat olivat kukkarotottumuksilleni hivenen hinnakkaita, mutta ihan linjassa Perthin muun hintatason kanssa - ja laadusta maksaa kuitenkin mielellään. Poikkeuksen teki italialainen vichyvesi, jota täysin odottamattomasti sai litran pullon hintaan $6,50 (eli noin 4€). Yleensä vichyä ei saa ollenkaan tai sitten saman summan saa pulittaa jo puolesta litrasta.
Toast on aivan kanavan rannalla Claisebrook Covessa, vesialueelta tuulahtelee mukavasti helteellä. 
Ihana hapankirsikka-tummasuklaa-kakkupalanen. Meni aika äkkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!