Ruusuissa on piikkejä

Aiempia tekstejä lukiessani huomasin, että olen kirjoittanut melkeinpä pelkästään iloisista ja mukavista aiheista. Tämä ei ole sattumaa tai sensuroivaa omaelämäkertaa, sillä oleminen täällä on oikeasti sujunut varsin hyvissä merkeissä kaikkiaan. Toki värittömät arkipäivän asiat jäävät kirjaamatta ylös, eli normirytmi "seitsemältä ylös, puoli yhdeksäksi töihin, töissä erinäisine sattumuksineen tai sattumattomuuksineen viiteen, silloin tällöin kuuteen, ruokakaupan kautta kotiin ja telkun eteen tuijottamaan Futuramaa". On kuitenkin muistettava, että maasta- ja maahanmuutto ei koskaan voi olla pelkkää ruusuilla tanssimista, vähintään välillä astahtaa piikkiinkin.

Emme ole yhtään kertaa katuneet tai kyseenalaistaneet päätöstämme muuttaa ulkomaille ja juuri Perthiin. Kuitenkin välillä on hetkiä, jolloin tuntuu, että eihän tästä mitään tuu. Yleensä ne liittyvät työhön ja toimeentuloon: ensimmäisinä viikkoina huolestutti töiden löytäminen, ja sittemmin on paikoin huolestuttanut töiden pitäminen tai töissä pärjääminen. Onnistuimme sikäli yli omienkin odotusten, että kummallakin meistä oli ensimmäinen työ kuuden viikon sisällä tänne muutostamme. Säästöjä jouduimme siis uhraamaan elämiseen lopulta aika vähän. Toki lennot tänne ja kaikkinainen järjestely eivät ilmaisia olleet, mutta ainakin itse olin varautunut henkisesti ja pankkitilillisesti siihen, että jokunen kuukausi saattaa kulua, ennen kuin työpaikka ja palkkashekki on plakkarissa. Työaiheisia huolia ei lainkaan lievennä se, että täkäläiset vastaavat erittäin harvoin sähköposteihin, ja usein samalle henkilölle saa myös soittaa moniaisia kertoja, ennen kuin vastauksia kysymyksiin saa. Eli työhakemuksia jätettyään on aika turha odotella mitään välitiedotteita tai edes vastausta, että "valitettavasti tällä kertaa valinta ei kohdistunut sinuun". On vain täydellinen radiohiljaisuus - kunnes sitten joku paikka tärppää. 

Onneksi kummallakin on aiempaakin kokemusta ulkomailla asumisesta, joten osaamme tunnistaa mm. kulttuurishokin piirteitä itsestä ja toisesta. Kun kaikki ottaa päähän ja mikään ei ole täällä hyvin, täkäläiset ovat kummallisia/ärsyttäviä/ylimielisiä/muuten vain tympeitä, yleensä syynä ei ole todellinen tilanne vaan jokin väärintulkinta ja/tai oma kulttuurishokkitilassa pyöriminen. Olen aiemmin kirjoittanut kulttuurishokista ja siitä, ettei sitä ole täällä pahemmin tarvinnut potea, kaikki kun on riittävän samanlaista Suomeen verrattuna. Kuitenkin kulttuurishokista ei ole tykkänään vapaa, vaan se ottaa salakavalasti vallan ja joskus kampeaa tulkitsemaan erilaisuuksia arvottaen - A) paremmin tai huonommin kuin Suomessa,  B) Suomessa ei koskaan kävisi näin, tai C) tämä asia hoituisi Suomessa niin paljon helpommin. Kun sitten itse havahtuu tunnistamaan oman shokkitilansa, pystyy suhtautumaan taas neutraalimmin ja vähemmän tunteella. Kulttuurishokkihan tyypillisesti vaikuttaa niin, että ensin näkee kaikessa vain hyvät puolet, sitten näkee kaikessa vain huonot puolet, ja lopulta osaa havaita niitä kumpiakin. Ja asiat rullaavat taas.

Onneksi sosiaalisten piirien löytämisen eteen ei ole tarvinnut kohtuuttomasti ponnistella, sillä töissä tutustuu kohtuullisen helposti ainakin muutamiin ensimmäisiin, joiden kautta mahdollisesti tutustuu taas seuraaviin. Meillä on myös pieni, mutta melko aktiivinen Perthin-suomalaisten verkosto, jota kautta löytyy seuraa ja tekemiskutsuja. Lisäksi on muutamia muuta kautta tavattuja henkilöitä, joista on tullut jo hyviä ystäviä. Kotiutuminen uuteen paikkaan onnistuu sitä kitkattomammin, mitä paremmin tuntee paikkoja ja ihmisiä omikseen. Siksi olemmekin aktiivisesti tutustuneet kaupunkiin mm. ajelemalla julkiskulkupeleillä eestaas (toki yleensä jotain syytä varten, kuten jotain nähtävyyttä katsomaan, vaeltelemaan ostoskeskukseen tai Ikean salmiakkihyllyjen väliin...). Olemme myös tehneet muutamia autoretkiä ulommas Perthistä ja seuraavia on jo suunnitteilla, lisäksi tietysti ensi tilassa pitäisi päästä tutustumaan muihin Australian kaupunkeihin. Listalla ovat tietenkin itärannikon Sydney, Melbourne ja Brisbane, mutta myös pohjoisen Darwin ja etelän Adelaide kiinnostaisivat. Ykköskohteemme olisi Tasmania, saari Australian eteläkärjestä etelään. Sinne asti ei vain viikonloppureissulla ehdi, joten joutunemme odottelemaan jonkun hetken, että pystymme taas olemaan töistä pois useampia päiviä - vastikään vietetyt kolme viikkoa joululomaa eivät rohkaise ihan heti huomenna pomon pakeille anomaan lisää vapaa-aikaa.

Ulkomaille muuttoa suunnittelevien kannattaa joko valmiiksi omistaa tietyt luonteenpiirteet, tai harjoitella seuraavia ominaisuuksia: 1) Nopeus käänteissä. Kaikki ei kuitenkaan suju kuten on odottanut tai suunnitellut, sillä läheskään kaikkea ei voi ottaa huomioon eikä edes tietää, ennen kuin on paikan päällä. Pay as you go - asenne auttaa pitkälle, eli valmius reagoida sitä mukaa kun asioita tapahtuu. Tietenkään ei kannata heittäytyä ihan virran vietäväksi, eli suunnitelmia esimerkiksi työllistymisestä ja asuinpaikan löytämisestä on tottakai oltava. On kuitenkin harvinaisempaa löytää nämä Suomesta käsin kuin paikan päältä, eli jos aidosti haluaa lähteä, täytyy ottaa riski ja lähteä vain, vaikkei mitään varmaa olisikaan tiedossa. 2) Kyky palautua. Rebouncing- ominaisuus on ehdottoman tarpeellinen, eli jos jotain menee pieleen, ei kannata jäädä rypemään itsesääliin ja ongelmiin. On vain ponnahdettava takaisin ja jatkettava seuraavaa pistettä kohti. Ei myöskään kannata lannistua vaikeiden tai tylyjen ihmisten kohtaamisesta - on vain yritettävä pitää mielessä, että nämä törpöt eivät edusta koko maata ja kansaa, vaan ihan vain itseään. Kyllä täällä maailmallakin riittää epäkohteliaita tai jopa ilkeitä tolloja, samoin kuin Suomessakin. Onneksi riittää myös hyväsydämisiä ja avoimia, ystävällisiä paikallisia. 3) Kaikella on tarkoitus - ajattelu. Kaikista tapahtumista ja kohtaamisista voi oppia jotain, ja pieleenkin menneet asiat voivat olla joskus tulevaisuudessa höydyksi - vähintään ne opettavat jotain meistä itsestämme. 

Langley Park, lähes takapihamme. Valtava nurmikenttä peli- ja tapahtukäyttöön tarpeen mukaan. Tornitalot ovat East Perthin asuinaluetta, keskellä siintävät keskustan pankki- ja firmatornit. Kuva (c) Risto.

Swan Riverin yli South Perthin suuntaan. Palmujen hiljaista huojuntaa. Kuva (c) Risto.

Iltalenkkireittiä Swan Riverin varrella. Kuva iltaseitsemän maista, eli kesäilta on mukavan valoisaa.  Kuva (c) Risto.