8.8.2012

Talvesta

Go Team Finland! Katselen olympiapurjehdusta ja koska siinä ei varsinaisesti tapahdu äkkikäänteitä, voin hyvin kirjoittaa blogia sivussa. Iso osa olympialajeista näkyy telkkarista vasta keskiyön jälkeen, joten seuraaminen on ollut aika vähäistä. Ensimmäisen kerran vuosikymmeneen missasin myös ainoan olympialaisissa erityisesti kiinnostavan pätkän, avajaiset. Suora lähetys tuli kolmelta aamuyöllä, jolloin olen takuuvarmasti minä tahansa vuoden-, kuukauden- tai viikonhetkenä unten mailla. Ohi meni myös seuraavan päivän uusinta. Jäi näkemättä suomalaisten tämänvuotiset kisa-asut ja tiimikokoonpano. No, ollutta ja mennyttä, siis asiaan.

Tajusin vasta täällä, että maailmassa on toden totta liuta (lue: miljardeittain) ihmisiä, jotka eivät ole eläessään nähneet lunta. Aussikollega suunnittelee parhaillaan innolla reissua itärannikolle, koska jossain päin Victorian vuoristoa (käsittääkseni?) voi nähdä lunta lämpäreinä, kun ajaa riittävän korkealle. Moni muu aussituttu puolestaan ei ole koskaan nähnyt lunta kuin enintään räntäsateena, tai kaukana siintävinä vuorenhuippuina. Afrikaansikollega murisi tänään harmissaan siitä, että kotona Johannesburgissa oli eilen satanut ripauksellinen lunta. Sisko oli kuulemma lähettänyt videokuvaa kännykkään tästä ihmeiden ihmeestä. Aika ihme kyseessä onkin, sillä Johannesburgissa on satanut viimeisen reilun sadan vuoden aikana vain 22 päivänä. Kerran viidessä vuodessa siis, enintään.

Pulkkariemua Johannesburgissa. Kuva (c) CBC News.
Koska täällä ei ole jouluna lunta eikä joulutunnelmaa, juhlimme tulevana viikonloppuna kaveriporukalla paikallista enemmän tai vähemmän vakiintunutta perinnettä Christmas in July (in August, tässä tapauksessa).  Heinäkuun joulun ideana on, että vietetään keskitalven juhlaa keskitalvella, kuten asiaan kuuluu. Täällä talvi on nyt, joten joulukin on nyt. Todellisuudessa joulu on täällä joulukuussa kuten muuallakin maailmassa, ja Christmas in July on ilmeisesti muutamien viime vuosikymmenten mittaan keksitty tekosyy juhlia myös tähän vuodenaikaan. Vaikka Christmas in July-haulla löytää googlesta paljonkin tietoa ja väittämiä siitä, miten juhla olisi iso ja tunnettu perinne Australissa, eivät läheskään kaikki (west)aussit tunne konseptia. Töissä aiheesta kyselin ja yksikään ei tällaista perinnettä oikein tunne, saati vietä. Ihan sama minulle, mepä vietämme :) Heinäkuun joulu vietetään tietysti täysissä joulutällingeissä eli juhlapaikalla tulee olemaan kuusi, joulukoristeet A:sta Ö:hön, perinteisen joulupöydän kaikki herkut ja ylikin, sekä Secret Santa eli mikähän tämä Suomessakin tuttu lahjanjakosysteemi oikein on suomeksi nimeltään - salapukki?? Nyyttäripukki, ehkä. Jokainen tuo tullessaan pienen anonyymin lahjan yhteiseen lahjasäkkiin, ja pussukasta jaetaan vastaavasti jokaiselle jotakin. Kertoilin tulevista pippaloista täkäläistutuille ja yksi kysäisi mainiosti Is it only for Northern Hemisphere people? eli "onko ne billeet vain Pohjoisen Pallonpuoliskon immeisille?" Hehhee, hauska yleistys - kaikki päiväntasaajalta pohjoiseen ovat yksinkertaisesti Pohjolan väkeä, oli sitten kotoisin Marokosta, Japanista, Irlannista, Meksikosta tai Suomesta.

Talvi alkaa täällä tosin jo taittumaan, sen näkee jacarandapuihin ilmaantuvista lehtisilmuista. Jacaranda kukkii näyttävän violettina pilvenä lokakuussa, mutta lehdet puuhun näkyvät kasvavan jo nyt. Talvi on hujahtanut ohi vaivattomasti - tänä vuonna kun käytössä oli peräti lämmittävä ilmastointi ja kerrostaloasunto pysyi ihan itsestäänkin ihmisasumukseksi sopivan lämpimänä. Toisin kuin viimetalvinen, eristämätön, lämmittämätön, muiden kanssa jaettu omakotitalo. Nyt iltayhdeksältä keskitalvella pidän parvekkeen ovea auki samalla kun pyöritän pyykkejä kuivaajassa (joka syytää pikkuasunnon täyteen kuumaa ilmaa kuin jättimäinen fööni), ja hyvin tarkenee. Aamuisin on välillä kirpakkaa kuin Suomessa syyskuussa, mutta keskipäivään mennessä lämpö nousee kahdenkympin tuntumaan. Tänä vuonna on satanut poikkeuksellisen vähän, mikä on huono uutinen kuivuudesta jo valmiiksi kärsivälle osavaltiolle. Aurinkoiset säät kylläkin pitävät mielen virkeänä. Kyllä kiitos tällaiselle talvelle (paitsi että toivon käytännön syistä lisää sadetta, mutta vain öisin, tack)!

Jacaranda täydessä kukassa. IIhana. Laji on alun perin Brasiliasta, mutta näyttää menestyvän mallikkaasti Australiassa. Kuva google-kuvahaulla.
Piti kirjoittamani myös Claremontin käsityömessuista, joilla pyörin N:n ja K:n kanssa viime lauantaina koko iltapäivän. Pakko kuitenkin jättää kuvat ja kuvailut toiseen kertaan. Loppuun kuitenkin tärkeänä uutisena, että viikonloppuna olisi tullut suomalaista tv-tarjontaa, joka meni ikävä kyllä ohi silmien käsittämättömän lähetysajan takia. Sanoinko jo, että olen aina, kaikista tekijöistä riippumatta, nukkumatin kanssa treffeillä aamukolmelta? Suomalainen kung fu-fantasialeffa jäi siis jälleen kerran katsomatta, aihealuetta kohtaan tuntemastani syvästä kiinnostuksesta huolimatta. Voi suru! Toivottavasti elokuva uusitaan yleisön pyynnöstä - pitänee pommittaa kanavaa eri sähköpostiosoitteista ja tekaistuilla nimillä ja käsialoilla kirjeitse seuraavat kuukaudet. Kampanjaani saa osallistua.

Suomileffa Jade Warrior telkussa aamuyhdestä aamukolmeen, jee! Epäonninen seppä muuttuu vahingossa kung-fu-soturiksi, kohtalonaan taistella demonia vastaan jäätävässä Pohjois-Suomessa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Julkaisen sen heti tarkistuksen jälkeen!