Muuta Australiaan!

1) Eikö suksisauvakonsulentin homma, laskiaispullakioskin pito tai uima-avantojen kairaajan ammatti enää lyö leiville Suomessa? Tai osaatko työsi A:sta Ö:hön, takaperin, keskellä yötä hereille ravistettuna ja jonglööripalloja yhtä aikaa ilmassa kieputtaen? Kaipaatko lisähaastetta ja tilaisuutta näyttää, että on sinusta enempäänkin? Oletko aina haaveillut työkavereista, jotka huikkaavat sinulle juoma-automaatilta good day mate, fair dinkum?* Nyt on tarjolla ainutlaatuinen tilaisuus vain hintaan $999 ja vähän päälle: muuta Australiaan ja ala pakertaa omassa (tahi uudessa) ammatissa vieraalla kielellä! Uniikki mahdollisuus oppia jokainen ammattitermi uudelleen, petrata kokouskäytännöt, tietokoneslangi, kahvihuonejuorut, lounaslista ja urheiluvedonlöyntitärpit ulkomaan kielellä. Mihin tahansa työtehtävään saa uutta sykettä, kun pitää jokaikinen uusi termi kysyä erikseen tyyliin 'mikä se on se kolmasosa-aanelosen kokoinen logollinen käsinkirjoitettu lappunen, joka pannaan liitteen mukaan kirjekuoreen'**... oh you mean compliments slip? Myös kaikki harrastukset saavat ihan uuden sävyn, kun jokainen normiaktiviteetti onkin yhtäkkiä nimetön. Kesken kiivaimman lentopallopelin tajuat, ettet voi antaa kellekään ohjeita, koska et tiedä toimintojen nimiä. Hyvä syöttö! Torju, torju! Passaa tänne! Hyökkää, iske kunnolla! Ööh, throw that ball up and keep it in the air you know...? 

Tämä on compliments slip, ettäs tiedätte. Kuva Google-kuvahaulla.

2) Kyllästyttääkö valinnavara leipähyllyllä? Ärsyttääkö, kun joka ilta marketissa on leipää jäljellä, etkä saa koskaan kokea sitä tunnetta, että saat olla lämpimästi kiitollinen viimeisestä leipäpussista, jonka onnistut Prismassa nappaamaan? Muuta Perthiin! Täällä leipä loppuu kaupasta hyvissä ajoin eli toimistotyöajan päättyessä. Leipä tietysti on pelkkää paahtoleipää, ja vaikka eri merkkejä ja makuja on näennäisesti paljon, käytännössä jokainen on vehnäpaahtista toinen kurpitsan-, toinen pellavansiemenillä. Jos elämästäsi puuttuu lähimatkailua, täällä sitä on tarjolla leivänhakumatkojen muodossa. Ruisleipää tai ainakin sen tapaista vuokaleipää saa muutaman lähijunapysäkin päästä, ja onnekkaasti Transperth katkaisee junaliikenteen juuri sinä päivänä, kun tarvitset ruisleipää tai paksusuolesi räjähtää vehnän paljoudesta. Junan korvaava bussi onneksi sytkyttää sinut perille vain puoli tuntia hitaammin kuin juna. Ja siellä se kaupan viimeinen leipä odottaa, oi onnea!

Tältä näyttää Australandian ruisleipä. Tosin tämäkin on täällä nimeltään Ruotsalainen Ruisleipä. Kuva Google-kuvahaulla.

3) Toivotko vaihtelua painajaisuniin? Itselleni on ilmaantunut täysin uusi painajaistyyppi, jota ei Suomen kultaisella kamaralla oltu kuunaan nähty. Torakkaunet. Olen tässä vuoden mittaan silloin tällöin (ilmeisesti stressin, nuhan tai muun ikävyyden painaessa) päässyt nukkumatin prime time - katsomossa todistamaan torakoiden mönkimistä unieni hämärissä milloin peiton alta, milloin seinien raoista, verhojen takaa, astiakaapista ja niin edelleen. En Suomessa asuessa edes tiennyt, miltä torakka näyttää, ja nyt mätkin niitä unissani epäsäännöllisen säännöllisesti tohveleilla, kirjoilla, kärpäslätkillä, paistinpannuilla ja haulikolla, juuri koskaan osumatta. Painajaisten torakat ovat sentään luonnollista kokoa ja näköä, eivät mitään Harry Potter - jättiläishyönteisversioita. Mutta todellista esikuvaansa vikkelämpiä ne ovat, sillä en koskaan osu niihin millään aseella. Hämähäkit sen sijaan eivät painajaisissa vilistä, mikä on näin araknofobikolle ihan kiitollisuutta aiheuttava ilmiö - kiitos aivot, että jätätte edes jotain alitajunnan suljetun osaston ovien taa ja painajaisissa hyödyntämättä!

Ei aina pelkästään halloween-painajaisia. Kuva (c) Tim Burton ja tuotantoyhtiö.

4) Pidätkö punajuurista enemmän kuin keskivertosuomalainen? Mutta et erityisesti pidä mistään muista pikkelsöidyistä tai etikkaisista mauista? Muuta Australiaan! Täällä leipien, purilaisten, patonkien ynnä muiden oletusarvotäyte on säilötty punajuuri, joka maistuu siis ihan samalta kuin suomalainenkin versio. Sen sijaan kaikki muut pikkelssisysteemit ovat vähemmän happamia/etikkaisia (ainakin kaikki tähän asti kokeilemani), ja perunasalaatista on etikkaisuus kitketty kokonaan, yhyy. Ei sen perunasalaatin kuulu pelkälle makealle ja majoneesille maistua. Suosikkiannokseni punajuurien suhteen on roast beef - setti, joita myydään lounasaikaan food courteissa eli ostareiden ruokakojukerroksissa. Yksinkertaisimmillaan annos on läjä paahtopaistisiivuja ja kasa ranskiksia, päällä (einesmäistä) ruskeaa kastiketta. Astetta yritteliäämpään annokseen kuuluu edellämainittujen lisäksi suomalaisen työpaikkaruokalan malliin jäävuorisalaattia, tomaattia ja kurkkua, sekä keitetty, kuorittu kananmuna ja muutama viipale punajuurta. Jotenkin ei olisi tullut itselleni mieleen kasata päällekkäin punajuuria ja kananmunaa, mutta meneehän tuo, etenkin sen takuumurean paahtopaistin matkassa. Kuin isoäidin keittiössä! Jossa on tosin kaksisataa muutakin toimistotyöntekijää appamassa kiireissään lounasta.

Kiwiburger eli ihan aussiburger - en tiedä miksi tämä on nimetty uusseelantilaisten mukaan, tällaisia täällä syödään. Kuva Google-kuvahaulla.

Kaiken kaikkiaan, ei ole yhtään syytä olla muuttamatta!

Näitä maisemia tosin tulee ikävä, satunnaisesti. Kuva (c) the Knife - bändi (ruotsalaista elektromussiikkia, kannattaa testata!)

* good day mate, äännetään guddai maeit tietysti päivää kamu, ja fair dinkum = totta maar
**Tällä on suomenkielinenkin nimi, mutten elääkseni saati kuollakseni muista sitä.