Arjen ajatuksia

Miten se aika on taas näin vierähtänyt enkä ole mitään kirjoittanut pariin viikkoon?? Ohhoh ja voivoi. Puolustukseksi selittelen, että töissä on ollut ennätyskiire, vaikka tiimissä pitkään ollut yhden hengen aukkokin on täytetty eli saatiin puoli vuotta avoinna olleeseen paikkaan rekryttyä mallikelpoinen uusi kollega. Töitä pukkaa silti ovista ja ikkunoista, sillä tänä vuonna jokaikinen WA:n osavaltion pikkukunta läpikäy vesihuollon auditoinnin ja kukas muu niitä raportteja lukee, käsittelee, referoi, edelleenraportoi ja Ympäristöministeriöön kirjelmöi kuin minä. Tiimikaverit pitävät huolen sähkö- ja kaasulaitosten valvonnasta, toimilupien myöntämisestä ja lupaehtojen noudattamisen valvonnasta, eli eivät siellä muutkaan ehdi paikalleen sammaloitua. Kaiken lisäksi suoritan parhaillaan (pakollista) lisäkoulutusta, sellainenkin ammatti näköjään maan päällä on kuin compliance officer ja tähän tottelevaisuusvalvojan hommaan minua siis kurssitetaan - sen lisäksi ja siitä huolimatta, että olen jo vuoden pestissä pakertanut. Suomeksi titteli on suunnilleen "lakipykälien noudattamista valvova riskienhallintavirkailija" eli mahdollisesti kuivakoin ammattinimike sitten kirjanpitäjän. Onneksi työ on nimestään huolimatta antoisaa, lähinnä huumorintajuisten kollegojen ansiosta. Mutta se työasioista ja jälleen lista huomioita:

1) Tajusin tässä äskettäin, että täällä englantia puhuessa on lähes ykshailee, miten vokaalit ääntää. Joka maasta tulijoilla on omat tapansa, ja joskus tuntuu, että englantia lausutaan samoin kuin hepreaa kirjoitetaan, eli jättämällä kaikki vokaalit pois ja lausumalla vain konsonantit. Esimerkkejä. Bird (lintu) voidaan näköjään ääntää böd, bööd, bd tai bed (sänky). Suosikkiesimerkki aussiaksentista on sanoa 99 (kirjoitetaan ninetynine ja tavallisesti lausutaan naintinain), aussit tunnistaa välittömästi nasaalilla vedetystä ääntämisasusta noointinoin. Vokaalien pituudella ei ole suurta väliä ja se, lausutaanko joku vokaali o:na, u:na vai peräti ö:nä, ei näytä olevan kummoista väliä - tai siis sillä ei voi olla kummoista väliä, kun jokaisen omaperäistä aksenttia on vain pakko ymmärtää. Eilen yritin selittää englanninkielisille kavereille, että suomenkielessä on vissi ero vokaalipituuden suhteen. Tuli on eri sana kuin tuuli, ja mätä on eri sana kuin Määttä. Täkäläisille kertakaikkiaan mahdoton sana on xylitoli, se ei tule suusta ulos edes hammaslääkärin pihdeillä. Zailitoli on osunut kai lähimmäs ja loput eivät edes yritä toistaa ks-alkua pidemmälle. Mutta. Voin rehellisesti tunnustaa, että kiinalaisten nimiä ja sanoja ei suomalainen saa suusta ulos, sillä en ikimaailmassa olisi tajunnut, että kollegattaren nimi Huijuan lausutaan Hweidzaan. Ja sekin pitäisi lausua laulavalla, ylösalas polveilevalla äänenkorkeudella. Ei irtoa...

2) On se vaan myönnettävä, että Perth ei ole mikään timantti kaupunkien joukossa, vaikka paikallisjohto yrittääkin kovasti lanseerata titteliä Intian Valtameren Helmi. Vai oliko se Tuhkimo. Viihdyn täällä kohtuullisen hyvin, kaupunki on siisti ja suittu, mutta... ruma kuin suomalainen keskivertokirkonkylä, josta on vanhat talot surutta raivattu monotonisten, betoni- tai peltijulkisivuisten ABC:n, Siwan, S-marketin ja teollisuushallin tieltä. Onneksi täällä sentään yritetään, ja laajalle hajautettu, pääasiassa 1960-70-luvuilla rakentunut omakotitalomatto sekä saman aikakauden toimistotalokeskusta ovat monin paikoin uudistusten alla.  Perthin kaupungilla on menossa 'tyhjät tilat käyttöön'-kampanja, jolla yritetään elävöittää esimerkiksi keskustan vanhojen rakennusten unohtuneita ylempiä kerroksia kaupoiksi, kahviloiksi, gallerioiksi ja toimistotiloiksi. Myös aiemmin nuhjuiset, hylätynoloiset keskustan pikkukujat on monin paikoin onnistuttu virkistämään ruukkukasvien rajaamiksi kahviloiden terasseiksi. Täällä rakennussuojelu toimii ilmeisesti vapaammalla kädellä kuin Suomessa, sillä vuosisadan taitteen rakennukset on yleensä sisältä myllerretty uuteen, loft-tyyppiseen uskoon ja jäljellä ovat vain julkisivut eli katukuvaa on yritetty sentään säilyttää. No parempi tämäkin kuin ei mitään historiaa ja persoonaa. Ja loft-rakentamisen ystävänä rouheat tiiliseinät ja viimeistelemätön interiööri-look vetoavat kyllä. Jahka jossain vaiheessa saan aikaiseksi visiteerata Melbournessa, Sydneyssä ja Brisbanessa (ja sittemmin myös Darwinissa, Cairnsissa, ehkä Adelaidessa ja Hobartissakin), pystyn lopulta vertailemaan isommassa mittakaavassa, miltä Perth australialaisena kaupunkina näyttää ja tuntuu.

3) Siitä huolimatta, että tänne on virrannut porukkaa merten takaa jo vuosikymmeniä (puhumattakaan, että käytännössä kaikki ovat alun perin merten takaa), wessien on yhä kummallisen vaikeaa ymmärtää joitain ulkkaripiirteitä. Hyvänä esimerkkinä toimii eteläafrikkalaistuttu, joka puhuu äidinkielenään afrikaansia ja muutti Perthiin pari kuukautta sitten. Poikaparka oli saanut kuulla aussiappiukoltaan, että "mahdatko kenties olla vähän hidas?", kun lauseet tökkivät ja piti hakea oikeaa englanninkielistä sanaa. Itsekin samaan asenteeseen (useammin kuin kerran) törmänneenä ihmettelen, eikö mieleen ehkä pälkähdä, että vieraan kielen puhuminen ei etenkään aluksi voi sujua kuin vettä vaan? Aivojen kun on pakko kääntää joka ikinen sana ja myös lausejärjestys oikein, ennen kuin voi mitään pullauttaa ulos. Kanadalaisilla on yleensä tapana avittaa ja tarjota jotain sopivaa sanaa tai lauseenlopetusta, jos he huomaavat, että ulkkarilla meni nyt kieli englanniksi solmuun. Wessit eivät usein joko huomaa, tajua tai halua auttaa, vaan monet tuijottavat kuin ääliötä: etkö osaa ihmisiksi olla ja lausettasi lopettaa? Todennäköisimmin he eivät vain tajua, mistä äkkinäisessä puhekatkossa on kyse, harva täällä kuitenkaan ilkeä on. Silti kummallista. Mutta kaikkeen tottuu, myös hämilliseen tuijotukseen :)

Kahvila-galleria Venn'issä tänään bongattua Iittalaa. Aaltovaasi vain $180 ja pikku lasirasiat kannella $95. Skandinaavinen design hinnoissaan - samasta paikasta myös muita "Pohjolan raikkaita ja moderneja" tuotteita.